lauantai 21. elokuuta 2021

IDEA LINEAARISESTA HISTORIASTA

Tuota otsikon ideaa edusti Hesarin keskustelussa oleva kommentti, että pysyvä rauha saadaan vain neuvottelemalla. Vastasin siihen näin:

Tuo "vain" on vaikea sana tässä. Missä määrin sotatila kypsyttää osapuolet neuvotteluihin, on oleellinen kysymys. Yhteisymmärryksen saavuttaminen ikään kuin puolueettomasta neuvottelutilasta lähtien voi olla käytännössä mahdotonta. Uskon että esimerkiksi Normandian maihinnousulla oli "neuvottelujen" kannalta oleellinen merkitys. Kysymys on siitä, miten päin historiaa lukee. Ehkä sitä pitäisi lukea dialektisesti. Silloin sanat kuten "aina" tai "vain" eivät enää kielessä kunnolla pelitä.

17 kommenttia:

  1. Pysyvää rauhantilaa tuskin saadaan mitenkään aikaan. Väkivalta tulee olemaan aina täällä. Jossakin muodossa aina.

    Rauha pidemmäksi tai lyhemmäksi aikaa voidaan saada joko neuvottelemalla ja hyväksymällä kompromisseja ja syvällisiä mielenmuutoksia, tai sitten kuten toteatkin, käyttämällä voimaa, pakottamalla toinen osapuoli rauhaan, tai antautumiseen. Jälkimmäisestä vaihtoehdosta kertoo historia, ja tulee kertomaan tulevaisuuskin.
    Keskustelu liittynee Afganistanin tilanteeseen. Tietenkin on selvää, että länsi (mikä se nyt enää onkaan) olisi voinut lyödä talebanin käyttämällä voimaa, jota sillä kuitenkin reservissä on, vaikka koko maailman tuhoamiseen. Mutta monista syistä se antoi olla, ja "tuli pois".

    Itse luin facebook-päivityksen jossa hyvin hahmotettiin omaa harhaamme Afganistanin suhteen. Kuvitelmaa että siellä ovat vastakkainen islamilainen äärijärjestö ja sitten suurin piirtein meidän kaltaisemme tavallinen kansa. Ei ole, kirjoittajan mukaan. Se meidän mielestämme parempi osapuoli on niin erilainen meihin verrattuna, ettei se vertaudu meidän kielipeleihimme ja arvoihimme ja kuvitelmiimme siten, että voisimme tuollaisen jaon tehdä ja ajatella tai niin että siellä voidaan toimia kuten jossakin läntisessä sopimusyhteiskunnassa.

    Henkilökohtaisesti otan Afganistanin raskaasti. Länsi antoi periksi traagisella tavalla. En muista mikä oli se Atwoodin kirjan inspiroiman tv-sarjan nimi jossa kuvattiin patriarkaatin hypervaltaa, mutta nythän se toteutuu Afganistanissa juuri sillä tavalla uudestaan(!) Afganistanissa kuin mitä tv-sarja esitti, tosin todennäköisesti vielä paljon väkivaltaisemmin.

    Ehkä lännen pitää nyt luovutettuaan alkaa neuvotella talebanin kanssa, luoda "diplomaattiset suhteet" ja alkaa käydä ihmis- ja ihmisarvokauppaa uuden hallinnon kanssa. Jos täysi relativismi pelastaa edes jonkun tytön, niin kaipa sitten niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä.

      Tuo yhteisen kielipelin löytäminen on just se kysymys, jota tossa edellisessä postauksessa mietin. (Enkä ole varma, miten oikeassa tai väärässä olen.) Mutta sanoisin tässäkin näin: kärsimys on se kielipeli, saranalause/-kokemus, jonka kykenemme jakamaan jota emme kykene mielekkäästi epäilemään. Vai voimmeko rehellisesti sanoa, että naisten, toisinajattelevien, homoseksuaalien, transsukupuolisten pelko ja kärsimys ei ole ymmärrettävissämme? Jos käsi lyödään poikki, voimmeko epäillä sen kauheutta mielekkäästi sillä perusteella, että minkä merkityksen tuo vieraskulttuurinen tuolle kokemukselle antaa.

      Poista
    2. Kärsimyksen katsominen sivusta on raskasta. Toki jonkin kärsimyksen me otamme, jonkin jätämme. Minä olen ottanut Afganistanin. Johtunee ehkä myös henkilökohtaisista sidoksista.

      Pidän aidosti itseäni parempina ihmisiä jotka uskovat niin että kaikkia voidaan auttaa. Jos miettii mitä maailmassa on kärsimyksen saralla tuhansia vuosien aikana tapahtunut, suurin osa meiltä täysin pimennossa, on selvää että kärsimys on ollut suurta enkä keksi miten se voisi muuttua. Kovasti toivotaan kuitenkin toivotaan että maailma jossa kaikki olisi paremmin olisi olemassa (tai tulossa). Se selittää mm. Hans Roslingin kirjan valtavan suosion, ja jos sanon rumasti: keskiluokan käsissä. Niin meidänkin firmassa. Somepostauksethan ovat olleet täynnä vinkkejä kavereille siitä, että kaikki ei ole huonosti, sittenkään. Se sisältää mielestäni myös epäselvän viestin että kaikki voidaan pelastaa, kunhan vain...

      Ehkä kärsimyksen kohtaaminen on sarana kaikelle, se kohtaa meidät kaikki jossakin vaiheessa. Me olemme etuoikeutettuja nyt, mutta kuten kaikki tiedämme, kaikki voi olla toisin hetken päästä.
      Konkretiaa lopuksi. Muistat ehkä kuinka vaahtosin aina "relativismia" vastaan. Nykyään olen osittain eri mieltä. Jos käymällä kauppaa, arvoista välittämättä, voidaan saada hyvää aikaa jossakin, se pitää tehdä. Kärsimys on suurempi asia kuin se mikä on jossakin asiassa status. Maailma ei tule koskaan olemaan yksi, paha on uusiutuva luonnonvara.
      "Hyvyyttä" ei voida myöskään väkisin viedä.


      Poista
    3. Kun USA jätti Vietnamin siellä toteutui sitten se pohjoisvietnamilainen visio yhteiskuntajärjestyksestä.

      Muutamassa vuodessa "vapautetut" totesivat että järjestelmä on läpipaska. Venepakolaiset lähtivät ensin.
      Ja siitä 10 vuotta eteenpäin ja koko maa alkoi kääntyä takaisin siihen järjestelmään josta se oli 70-luvulla "vapautettu" ja palasi sitten lopulta kokonaan kapitalismiin.
      Miljoona ja enemmän kuolleita, lopputulos: paluu etelävietnamilaiseen järjestelmään.
      Anekdoottina Jane Fonda ja Joan Baez olivatkin ihmisten historian väärällä puolella (just tuli Yleltä doku heidän Vietnam-vierailuistaan, tsekkaa).

      Uskooko kukaan oikeasti että näin voisi tapahtua myös Afganistanissa? En tiedä.

      Poista
  2. Valitettavasti on niin että sellaisille aatteille ja uskonnoille, jotka hallitsevat esimerkiksi jotain Afganistania nyt, ei yksilön kärsimyksellä ole paskankaan verran merkitystä. Voi kuulostaa synkältä, mutta en tiedä miten muuten sen sanoisi.

    VastaaPoista
  3. Jope. Ei tuo sun näkemys ole relativismia. Jos sanoisit, että mikäs olen sanomaan, minkälaista vapautta ja koskemattomuutta kukakin haluaa, se olisi. Minäkin olen sitä mieltä, että sitä kauppaa on käytävä mutta niiden vaikenevien kärsivien yksilöiden vuoksi. Ei sen kulttuurin, joka siellä vallitsee.

    VastaaPoista
  4. Afganistan on tietyssä mielessä myös lännen kuva. Maailman voimakkain valta- ja voimakeskittymä antaa periksi systeemille jonka lähtökohta on satojen vuosien takaisessa ihmiskuvassa ja väkivallassa. Itse asiassa sotilaallisesti ei voida sanoa, että länsi (USA) oli "pakotettu" lähtemään. Se oli valinta jonka jotkin perusteet ovat ymmärrettävissä, mutta seuraukset täysin arvaamattomia.
    Tästä kuvasta tulee mieleen myös läntisen nais/tasa-arvoliikkeen suhtautuminen noiden alueiden naisiin ja tyttöihin. Yksityisesti voidaan kyllä puhkua mutta tv-studioon löydetään aina joku puhumaan naisen "omasta valinnasta." Ehkä USA keskittyy nyt sanalliseen nokitteluun Putinin Venäjän kanssa. Turvallisempaa.

    Luin artikkelin jonka mukaan talebanin jäsenet tulevat radikalisoituneista koraanikouluista, joissa he ovat olleet pikkupojista saakka. "Poikien lukutaitokampanja". "Uskonnonvapaus."

    (Mikään idealisti stereotyyppisessä mielessä en ole ollut viime vuosina ennenkään, mutta nämäkin tapahtumat ovat lisänneet kyynisyyden määrää moninkertaisesti. Siksi mustat kommentit. )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesa: "Valitettavasti on niin että sellaisille aatteille ja uskonnoille, jotka hallitsevat esimerkiksi jotain Afganistania nyt, ei yksilön kärsimyksellä ole paskankaan verran merkitystä."

      Juuri noin. Missä tahansa uskonnossa tai ideologiassa jossa ihminen on pelkkä väline jollekin toiselle tai ulkopuoliselle tarkoitukselle, tuo on totta.

      Poista
  5. Tony Blair samoilla linjoilla (HS):

    Britannian entinen pääministeri Tony Blair arvostelee kovasanaisesti lännen vetäytymistä Afganistanista."Afganistanin ja sen kansan hylkääminen on traagista, vaarallista ja tarpeetonta, se ei ole heidän etunsa mukaista, ei myöskään meidän", Blair sivaltelee instituuttinsa nettisivulla. Tony Blair vei pääministerinä maansa Afganistaniin Yhdysvaltojen rinnalla vuonna 2001. Hän kommentoi tilannetta nyt ensi kertaa sen jälkeen, kun Kabul kaatui Talebanin syliin. Blairin mukaan Afganistanista vetäydyttiin, koska haluttiin toimia "imbesillin poliittisen iskulauseen" mukaisesti ja lopettaa "ikuiset sodat". Lauseessa on suora viittaus Yhdysvaltojen presidentti Joe Bidenin lausuntoihin. Blair varoittaa, että muu maailma ei nyt tiedä, mihin länsi pyrkii. Vetäytymispäätökseen ajoi politiikka, ei mikään suurenmoinen strategia.
    "Meidän ei ollut pakko tehdä tätä. Teimme tämän valinnan."

    VastaaPoista
  6. Vielä tuosta Afganistanin dilemmasta. Lännen olisi pakko olla pitkäjänteisesti ja rakentavasti noissa maissa, että olisi edes joitain edistyksen / ihmisoikeuksien mahdollisuuksia.

    Samalla on sanottava: edustuksellista demokratiaa ei voi viedä alueelle, jonka asukkailla ei ole tajunnallisia (kulttuurisia, maailmankuvallisia tai uskonnollisia) valmiuksia ottaa sitä vastaan. Tähän tosiasiaan ei auta, vaikka kuinka huutaisi että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ja tuon ajatuksen, minkä esität viimeisessä kappaleessa, jälkeen seuraa seuraava ajatus uskontojen läpimuokkaamien kulttuurien sopivuudesta tähän aikaan, jossa sitä tasa-arvoa huudetaan...ajatus jota en viitsi edes tässä kirjoittaa, koska yleinen maailman uskomus on, että kaikki on kuitenkin yhtä okei...

      Poista
    2. Täsmennän viimeistä lausetta.
      Olemme tottuneet laittamaan ääri-etuliitteen niiden ilmiöiden eteen, jotka häiritsevät meitä lännessä, monenlaisten ilmiöiden jotka ovat ei-toivottuja ja tuomittavia.
      Se sisältää samalla myös virheellisen ajatuksen, että on olemassa globaali enemmistö, joka on "kuin me" (liberaali länsi) ja ääri-ilmiöt kulttuureissa ovat määrällisesti marginaalisia.
      Tämä ajatus kaatuu heti jos vaikka vertaamme YK:n periaatteita maailman monien valtioiden yhteiskunta- ja uskontopolitiikkaan.
      Missä äärimmäisen politiikan raja kulkee, hämärtyy heti.

      Ja jotta paradoksi olisi täydellinen, ääri-etuliitteen kanssa toimitaan sitten Suomessa itse asiassa täsmälleen toisin päin kuin miten se maailmalla vertautuu. On muutamia linja-autollisia todellisia mätämunia, ääriajattelun kannattajia ja aktiiveja edustaja jotka eivät hyväksy maamme lakia politiikan teon lähtökohtana. Annetaan kuitenkin ymmärtää sitä porukkaa on enemmän, niin paljon että se on jopa "vaara demokratialle."

      No, näitä on turha yrittää ymmärtää. Usko ehjään ja todellisesti tasapuoliseen julkiseen ajatteluun kannattaa menettää aika pian poikuuden menettämisen jälkeen.

      Poista
    3. Hitto vie Juha, juuri olen pääsemässä viikonloppuna stoalaiseen rauhaan ja pysyä vain sohvalla hyvän kirjallisuuden kanssa ja käydä välillä metsässä kävelyllä, mutta päivityksesi aktivoi minussa kemiallisen paskamyrskyn...:)

      Poista
    4. Pieniä konkreettisia tekoja täytyy tehdä, se on parasta, vaikka iso mittakaava ei äkisti muuttuisikaan.

      Poista
    5. En usko, että kovin paljon toisistaan perustason elementeiltään poikkeavat yhteiskunnalliset yhdistelmät onnistuvat. Tästä ei ole kovin kummoista näyttöä. Yhteiskunnassa tulee olla selkeä ja helposti omaksuttava perusrakenne. Rinnakkaiset järjestelmät / käytännöt esimerkiksi eri etnisille tai uskonnollisille ryhmille eivät toimi yhteiskunnan kokonaisuudessa: yleensä koko yhteisöä koossa pitävät liitokset alkavat pikemminkin murtua kuin vahvistua.

      Poista
    6. Totta kai on eroa siinä, onko yhteiskunnan perusrakenne esimerkiksi eurooppalainen kansallisvaltio, joka keräytyy suhteellisen yhtenäisen etnisen identiteetin omaavan väestön ympärille vai USAn kaltainen alunperinkin maahanmuuttajuudelle perustuva (liitto)valtio. Varsinkin isot muutokset perusrakenteessa ovat vaikeita. Erikseen vielä kun pitäisi yhdistää maallistunut demokratia ja kiihkeä / tai lievempikin teokraattinen elämänmuoto.

      Poista
    7. "Rinnakkaiset järjestelmät / käytännöt esimerkiksi eri etnisille tai uskonnollisille ryhmille eivät toimi yhteiskunnan kokonaisuudessa: yleensä koko yhteisöä koossa pitävät liitokset alkavat pikemminkin murtua kuin vahvistua."

      Hyvä pointti. Kyse on siitä, miten tulemme tuon muutoksen hyväksymään. Väistämätöntä se on.

      Poista