keskiviikko 20. lokakuuta 2021

HAASTAVAA AJATTELUA

Tämä Afrikan tähti -juttu... Toivon, että joskus vielä koittaisi aika, jossa kenen tahansa tunteita ja reagointia voisi arvioida avoimesti. Nyt se vielä on mahdotonta. Helsingin yliopiston dekaani puhui televisiossa kieli keskellä suuta. Hänen mukaansa oli puhuttava yliopiston rasismista yleensä, ei tästä tapauksesta. Minusta tuntui, että siitä olisikin ollut mahdotonta sanoa mitään oleellista olematta aina väärällä puolella. (Vain opiskelija, joka kansallispelistämme järkyttyi, tietää, onko syy hänen tunteisiinsa yleistettävissä dekaanin kertomalla tavalla. Sen haluaisin kuulla.)

Dekaania kuunnellessa tuli mieleen, että ei ole vielä olemassa sellaista kielen peliä, jossa historiassa alistettujen mielipiteitä ja tunteita voisi neutraalisti haastaa.

Kuitenkin kenen tahansa tunne on kuin mikä tahansa ajatus tai väite. (Vain kun lyön vasaralla sormeeni, silloin tunne on välittömästi tosi.) Tunne on tiivistynyttä ajattelua, enemmän tai vähemmän pätevää. Se on argumentointia, ei mitään, minkä perusteella pitäisi tehdä lopullisia johtopäätöksiä yhtään mistään. Olisi keskusteltava tuosta tunteesta, arvioitava sen pätevyyttä ja katsottava vasta sitten, mihin se johtaa. Jos mihinkään. Mutta tässä todellisuudessa se on joskus mahdotonta. 

Kysymys kuuluu: olisiko noiden Afrikan tähdellä pelittävien opiskelijoiden pitänyt ottaa etukäteen huomioon (mahdollisesta väärintulkinnastakin johtuva) rasismista järkyttyminen? Ottaa tunne vastaan diskurssin sulkevana argumenttina, josta ei ole paluuta vuoropuheluun, mikäli haluaa säilyttää uskottavuutensa? Tässä maailmassa, valitettavasti, kyllä. Muuta mahdollisuutta ei taida olla. Ideaalisessa ei missään tapauksessa. Siinä tunne olisi ollut vasta keskustelun avaus. Se olisi kaunis maailma.

Mutta vielä pitkään kyse on yleisestä sorron historiaan takautuvasta diskurssien jännitteestä. Vähän kuin yrittäisi yhdistää suhteellisuusteoriaa ja kvanttimekaniikkaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti