Tähtisumut, kosmiset kristalliyöt... kuuletteko helinän?
Etelässä kääriydyin Magellanin pilviin
täällä Bereniken hiuksiin,
sillä pimeät ne ovat, pimeät, vaikka hohtavat sumun valoa,
pimeitä kaikki taivaan tähdet,
myös tarkoin vartioitu jumalaton maa.
Tuntematon italialainen, Birkenau.
...
Kopioin tämän facekaveri Keijo Nevarannan sivuilta. Siellä on linkki hänen blogiinsa, jossa lisää Eeva-Liisa Mannerin keräämiä graffiiteja, joita on löytynyt Birkenaun seinistä. Tämä runo teki minuun vahvan vaikutuksen; liikutuin, mitä harvoin tapahtuu lukiessani. Runo saa uuteen valoon sen ajatuksen, että tekijällä ei ole merkitystä; hokema tekijän kuolemasta saa tässä todellakin uuden merkityksen. Tässä tapauksessa merkitystä on sillä, missä tekijä on. Tässä todellisuutta ja runoutta on vaikea erottaa toisistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti