Facebookin filosofiaryhmässä keskustellaan pasifismista. Tämän kommentin sinne laitoin.
"Ongelma on se, ettei sanan rauha käyttämiselle ole neutraalia ja puolueetonta tilaa... muuta kuin rauhan tilassa. Sen saavuttaminen voi olla sotaisaa. Eli valitettavasti vaatii useimmiten sen sotaisan valmistelun rauhan neuvottelemiseen. Eli mihin sana rauha nyt viittaa? Miten sitä (tahtomattaan) tulee käyttäneeksi? Tarkoittaako se esim. vaatimusta että Ukraina antautuu (valitsee pasifismin)? Itse määrittelen itseni pragmaattiseksi pasifistiksi, koska väistämättä pasifistinakin olen osa ongelmaa (vrt. passiivisuus kiusaamistilanteissa). Absoluuttista muotoa pasifismin käsitteelle en löydä, koska siis puolueettomia alueita ei ole olemassa muuta kuin platonisessa mielessä. Tämä on eksistentiaalisesti haastava kysymys. Ja jokainen valitsee itse sen rauhan käsitteen, jota kokee mahdolliseksi johdonmukaisesti noudattaa eli käyttää. Minulle se on edellä kuvaamani. Voisin tiivistää tämän niin, että minun on sanoja rauha ja pasifismi ongelmallista käyttää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti