tiistai 24. tammikuuta 2023

HOMO REFLECTUS JA LUONTO

 "Reflektiivisyys (...) on osoitus välittömästä kriittisestä tietoisuudesta sen suhteen mitä tekee, ajattelee tai kirjoittaa. Koska kadotetun viattomuuden ajallamme on kuitenkin mahdotonta tehdä viattomasti mitään, reflektiivisyys voi helposti liukua ironisen itsetietoisuuden, kyynisyyden ja poliittisesti korrektin tekopyhyyden alueelle." (Postmodernismi vasta-alkajille ja edistyville, s. 73) 

Yhä tärkeällä tavalla totta. Miten tämä "homo reflectus" heijastuu esimerkiksi lapsiimme; kasvatukseen? Aistivatko lapsemme sen sisimmästämme?

Tietenkin tämä 1995 ilmestynyt mainio kuvakirjanen ei vielä ottanut huomioon ekokatastrofia, no, ehkä ideana, mutta ei niin konkreettisena VIATTOMANA haasteena kuin se nyt on.

Nyt Baudrillardinkin simulakrumintoilu tuntuu enemmänkin proosarunoudelta. Inspiroivalta toki. Ikään kuin tavoittamatonta reaalista kiertävältä kirjoitukselta. No... Olen aina ottanutkin sen sellaisena. 

Postmoderni on, paradoksaalisesti, ottanut PELKÄN tekstin aina liian tosissaan.

13 kommenttia:

  1. Ironinen itsetietoisuus voi olla toisissa ihmisissä ilmetessään hyvinkin raskasta. Erottaisin sen kuitenkin kyynisyydestä, jonka kanssa se niputetaan usein yhteen, osin siksi, että niitä pidetään juuri postmodernismin tunnusleimaisina piirteinä. Mielestäni kyynisyys on pohjimmiltaan naivismia (ja naivismi kyynisyyttä), koska ne ilmentävät vaivoin pidäteltyä pettymystä oletettuja arvoja ja lupauksia kohtaan. Ironia ei välttämättä, siis välttämättä, ole pettynyttä, vaikka ei nihilististäkään. Usein se ei vain odota mitään, mikä tuntuu olevan joillekin sen sietämättömin piirre. Ja toki ironiassa on läsnä komedia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Nihilismin ja kyynisyyden voi nähdä kosmisena pettymyksenä. Eräänlaisena älykön itkupotkuraivarina. Jotakin jota olettaa olleeksi ei ollutkaan... Kun joku alkaa puhua nihilismistä (varsinkin ymmärrettyään Nietzschen nihilismin väärin), alkavat ajatukseni harhailla muihin juttuihin.

      P.S. En muuten voi lukea Beckettiä tai vaikkapa Saarnaajaa ilman, että näen heissä synkkyyden apostoliutta. Kosmista pettymystä. Sitä en kummassakaan tahdo jaksaa.

      Siellä missä puhutaan turhuudesta, kaupataan aina jotakin tarkoitusta.

      Poista
  2. Maailma muuttunut? Suomi ainakin? Seuraan joitakin blogeja. Suomessa ollut nyt vaalit. Verrrattuna aiempiin aikoihin kukaan niissä ei ole millään tavalla julkisesti kommentoinut vaalitulosta näissä blogeissa, joissa ennen kyllä kommentoitiin. Postmoderni, Juhaa muunnellen, ottanut, asiat liian tosissaan; ei tunnista mitä tunnistaa itsessään, himmaa varmuuden vuoksi, odottaa, mitä? Pelkää reaktioita? Omiakin. Varsinkin nyt kun cancelointi tms. on tullut tiensä päähän kontrollimekanismina, piilototalirismina.

    Minusta vaalitulos heijasti hyvin toimeentulonsa kanssa nurkkaan ajetun ihmisen pelkoja ja toiveita.

    Mutta silti ajattelen, että tiedämme sen oliko vaalitulos "hyvä" vai "huono" vasta noin 2-3 vuoden päästä kun uuden hallituksen, mikä se sitten onkin (kok+pers tai kok+demarit), päätökset alkavat konkretisoitua. Nimikkeet sinänsä ihan sama. Kunhan päätökset ovat mahdollisimman oikeita. Arvokielipeli toissijaista.

    Mutta just tämä ilmaisemasi on kuin tämä vaalien jälkeinen yksityinen hiljaisuus: "Koska kadotetun viattomuuden ajallamme on kuitenkin mahdotonta tehdä viattomasti mitään, reflektiivisyys voi helposti liukua ironisen itsetietoisuuden, kyynisyyden ja poliittisesti korrektin tekopyhyyden alueelle."

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi lukijoilleni etten ole täällä käynyt. Eräs lukijani potkaisi minut taas liikkeelle. Kiitos siitä.

      ...

      "Koska kadotetun viattomuuden ajallamme on kuitenkin mahdotonta tehdä viattomasti mitään, reflektiivisyys voi helposti liukua ironisen itsetietoisuuden, kyynisyyden ja poliittisesti korrektin tekopyhyyden alueelle."

      Tuo mainiosta kuvakirjasesta Postmodernismi vasta-alkajille ja edistyville lainaamani pätkä tiivistää ajankuvamme. Vaikka siis postmodernismista on jo aikaa.

      Himmaamme varmuuden vuoksi kuten tuossa kommentoijani kirjoittaa... Todellakin. Sensitiivisyyslukijaa ym. Minusta kirjoittamisen pitää olla itsensä hukkaamista. Identiteettinsä kadottamista. Sitä me tarvitsemme.

      Poista
  3. Kiinnostava kysymys tässä ajassa: missä on oikea, todellinen vasemmisto, onko sitä enää lainkaan missään?
    Nythän vasemmistolaisiksi itsensä mieltävät tietävät itsekin, että ovat vihervasemmistoa, arvovasemmistoa, punavihreitä tai mitä nimikettä suoraan tai itseironisesti itsestään käyttävätkin.
    Globaali-eettistä hyvevasemmistoa mutta eivät vasemmistoa, varsinaisesti. Pitää olla "jotakin muuta" kuin pelkkä taistelu toimeentulon puolesta. Siinä mennään vasemmistossa nyt vikaan.

    Ajattelen että vasemmisto klassisessa mielessä, myös tässä ajassa tarpeellisessa, olisi suoraviivaisempi ja rehdimpi ja vitaalimpi porukka, jonka ensisijainen tehtävä kaikkien muiden asioiden ohi on ala- ja työväenluokan toimeentulon kysymysten, riittävän palkkatason, riittävän hyvän asumisen kysymykset kaiken ideologissävytteisen kiihkoilun ja poseerauksen sijasta.
    Ja tämä em. keskittyen mahdollisuuteen saada nimenomaan työstä riittävä toimeentulo. Siis noin ihan klassisessa, historiallisessa ja hyvässä tavalla materialistisessa mielessä.

    Tällaista työväenluokan toimeentulon puolella olevaa vasemmistoa en minä tässä maassa näe. Riittävän palkkatason, toimeentulon vaihtoehtona ei voi olla myöskään loputon tulonsiirtoverkko, vaan juuri työn ja toimeentulon terve suhde. Juuri niin kuin se historiallisella vasemmistolla on aina parhaimmillaan ollut.

    Tässä ajassa vasemmistolaiset ovat sen sijaan ideologisia arvoajatollaheita tai sitten reppanoita, joiden housut lököttävät ja tukka on lilattu. Henkisesti siis. Työväenluokan toimeentulo ei näytä kiinnostavan. Arvoista ollaan huolissaan, ei euroista.

    Tämä em. ”analyysi” on helppo tsekata, kun katsoo ketkä tulivat näissä vaaleissa valituiksi eduskuntaan kolmen vasemmistoFIILISpuolueen listoilta.
    Puheet ovat tietenkin noilla vasureilla, että köyhät... että heikot... että pienet…mutta eivät teot. Edellinen hallituskausi, kun meillä oli vasemmistolaisin (?) hallitus vuosikymmeniin, sen alleviivaamalla alleviivasi.
    Kaupunkien ja maaseudun prole (en tarkoita nyt näitä wannabe-proleja ideologisissa t-paidoissaan vaan aikuisia ihmisiä) ei saanut muuta kuin uusia vappusatasia eri muodoissaan eikä kaikille tullut niitäkään.

    Ja nyt sitten ehdottoman posiitivinen loppuyhteenveto: vasemmiston materialismi takaisin, siitä se lähtee/lähtisi!

    (Saattoi olla myös posetiivarin yhteenveto, eh).

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailman monimutkaisuus ja globaali kapitalismi on ajanut (vielä vakavasti otettavan) vasemmiston tilanteeseen, jossa sen on tehtävä kompromisseja. On puhuttava uskottavasti jottei näytä reliikiltä.

      Itse äänestin siksi, että oma toimintani eläinperäisten ruokien himmaajana tuntuisi muultakin kuin oman identiteetin rakentamiselta. Jos tehotuotantoa tuetaan entiseen malliin, valintani ovat turhia. Siksi äänestin ehdokasta, jolle tämä asia on tärkeä (ei päässyt läpi).

      Poista
    2. On se Juha noinkin, mutta juuri tuo näyttää-verbi osuu ytimeen. Miltä näyttää toiminta jne.
      Työtä tekevien köyhien ihmisten ja perheiden, puhun siis nyt varsinaisesta työväenluokasta, rajusti heikentyvä toimeentulo (niin maaseudulla kuin kaupungeissa) ei ole reliikkiä vaan totta tässä ajassa ja ajattelen klassisesti kylläkin, että vasemmistolle sen pitäisi olla ensimmäinen asia niin kuin se on joskus ollutkin. Koko vasemmiston perusta on, tai pitäisi olla siinä. Työväenluokassa. Suomalaiset eivät ole muuttuneet yhdeksi suureksi keskiluokaksi kuten se useinkin tarjoillaan.

      jope

      Poista
  4. Just sellaiselle olisi käyttöä. Julistustaso olematon, fokus vähän ansaitsevien toimeentulon kysymyksiin eikä oikeastaan muuhun.
    Vasemmistolaisuus ei olisi tossa mitään poukkoilua kaiken hyvän ja ideologisen statuksen perässä (siihen riittää kyllä tekijöitä, näkijöitä, halukkaita), vaan avointa jyräämistä siihen suuntaan että alimmat tulodesiilit (ja heidän perheensä) pärjäisivät tässä taloudellisesti ja sosiaalisesti hyvin jyrkästi eriytyvässä maailmassa.
    Ei olisi oikeastaan minkäänlaista arvokatalogia ja maailmanparannus-missiota (niihin riittää kyllä tekijöitä, näkijöitä...) , mutta sanoja työväenluokka, asumisköyhyys, alaluokka ja proletariaatti hoettaisiin sekä porvarien, persujen
    että arvo- ja velkavasemmiston kiusaksi.
    Alimmat palkat kuntoon, vuokrat kohtuullisiksi.
    Näillähän prole jo pärjää.
    Tulonsiirtoja ei silloin paljon tarvittaisi ja olisi myös ihan sama jos jotkut muut saavat enemmän (tuloero-ideologia).
    Vaimoa jo pelottelin puolileikilläni, että seison 4 vuoden kuluttua seison pienpuoluetentissä Prole-puolueen väliaikaisena pj:nä petruspennasien ja katjuarojen kanssa.



    jope

    VastaaPoista
  5. Ajattelepa Juha esim. suomalaista ylistettyä (nyt alasvajoavaa) päiväkotilaitosta.
    Siellä iso osa suomalaisista naisista on tehtäväänsä nähden selkeällä alipalkalla raskaissa töissä jotta jotkut muut naiset
    ,ja miehet, voisivat olla päivät luomassa uraa paremmalla palkalla kuin nämä em. omasta "tasa-arvostaan" luopuneet työläisnaiset.

    Ja tätä meillä juhlapuheissa juhlitaan suomalaisena tasa-arvosaavutuksena.
    Sellainen se saattaisi ollakin jos pk-työntekijöiden palkkaus olisi edes sinnepäin kuin on heillä joiden tasa-arvon he mahdollistavat.

    Tässä em. juuri vaikkapa sen pragmaattisen vasemmiston kysymyksiä. (Joita nykyvasemmisto ei käsittele suoraan.)

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio. Tuota tosiaan sen kummemmin vasemmisto kuin naislikekään ei ole sanonut tietääkseni ääneen.

      Poista
    2. Joo ei ole heitä kiinnostanut tai ovat ohittaneet tietoisesti, esimerkki kertoo tasa-arvosta joka syntyy siitä että joku toinen luopuu omasta tasa-arvostaan tasa-arvon nimissä. Tässä tapauksessa pääasiassa nainen,
      pienipalkkainen nainen.
      Matalapalkkaisuus on nyt hyväksytty Suomessa lähes läpi poliittisen kentän.
      Jos ei omasta takaa löytyy ihmisiä tekemään töitä toimeentulon rajamailla (tai sen alla), niin sitten haetaan muualta.
      Näin pidetään tämä epätasa-arvon mahdollistava rakennetta yllä. Ja tähän rakenteeseen tukeutumisesta on tehty kuin kansalaisvelvollisuus.

      jope

      Poista
    3. Suomen uutta vasemmistoa palkitaan mieluummin kunniatohtoriudella jättigaalassa Jenkki-stadionilla Nykissä ja sama uusi vasemmisto tulee varmuuden vuoksi kotiinkin Bildenbergin kautta. (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009594797.html)

      Olen niin naiivi että ajattelen tuon kaiken olevan planetaarisen kaukana matala- ja alipalkkanaisten ja miesten tarvitsemasta konkretiasta toimeentulon ja arjen elinolojen suunnassa, siis vasemmiston perinteiseltä ja mielestäni todelliselta, ensimmäiseltä tontilta.

      jope

      Poista