Vuosien jälkeen Heideggerin Oleminen ja aika kutsui uudelleen tykönsä vaikka muuta pitkään itselleni uskottelin. Pelkäsin nimittäin omia merkintöjäni marginaaleissa ja alleviivauksiani vuosituhannen alusta. Vieläkö ne toimisivat vai pitääkö kaikki aloittaa alusta? No ei ainakaan ihan.
Luettuani ensimmäistä lukua 'Olemiskysymyksen välttämättömyys, rakenne ja erityisasema' en edelleenkään tule vakuuttuneeksi sen välttämättömyydestä, ennemminkin (Viktor Franklia mukaillen) sen kysymyksen välttämättömyydestä, mitä oleminen kysyy minulta. Se on ainut mielekäs ontologinen kysymys. Voi tietenkin olla niin, että Heideggerin kysymys johtaa väistämättä turhautuneen mielen tähän toiseen kysymykseen.
Olin tuossa yllä käyttää ilmaisua 'kehämäisyydestä vapauttavaan kysymykseen'. Hyvä että en, koska sivulla 27 Heidegger kiistää olemisen kysymisen kehämäisyyden. Ja aivan oikein. Se ei perustu deduktiivisuuteen. Olemisella ei ole mitään annettua premissiä, josta sen voisi päätellä; ei ole mitään osoitettavaa olemisen yksittäistapausta, josta sen perimmäinen olemus voitaisiin johtaa. Kehää ei siis muodostu eikä se siten ole ilmaisuna pätevä.
En siis käytä sitä.
On vain ajateltava niin, että koska olemme Heideggerin kanssa metaisuuteen kykeneviä eläimiä, kykenemme ajattelemaan runollisesti ja se ajaa meidät mahdottomuuksiin. Se ei kuitenkaan ole eksistentiaalisesti mieletöntä, koska nautimme kysymisestä esteettisesti. Olemisen kysyminen on esteettinen ele, mielemme efekti. Hyväksykäämme tämä, niin vapaudumme turhasta ajattelusta ja turhista kysymyksistä.
Varsinkin kun ajan filosofinen ajatteleminen on ikääntyessä alkanut tuntumaan täysin turhalta touhulta. Tämähän kuulostaa tietenkin paradoksilta, mitä se ei tietenkään ole. Sen huomaa kun katsoo peiliin tai vie autonsa huoltoon. No, oikein hyvässä autossa kuten vaikkapa Toyota Corollassa, sen huomaa tietenkin vähän hitaammin. Sanoilla tai sanojen puutteella ratkaisua ajan arvoitukseen on mieletöntä tavoitella. Viisainkin filosofi ja satoristi vanhenee ja kuolee pois, ajan myötä.
Tietenkin ajattelusta tai siitä vapautumisesta on apua siihen, miten ajan vääjäämättömyyden kokee, miten sen ottaa vastaan. Mutta parasta on vain katsoa kun aika kuluu. Vain filosofi voi olla sitä huomaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti