keskiviikko 8. marraskuuta 2017

PRAGMAATTISTA HYVYYTTÄ: Nenäpäivä

Nenäpäivä tulee. Maksammeko hyvää omaatuntoa? Ehdottomasti. Ja mitä parempi ja pitempi show, sitä muhkeampi tulos ja puhtaampi kollektiivinen mieli. Mutta miksi ihmeessä tekojeni pitäisi olla pyyteettömiä? Ja eikö juuri sen vaatiminen ole irvokkain etuoikeuteni?

"Oletko vielä huomenna kerjäämässä tässä kadunkulmassa? Minun kun pitääkin nimittäin vielä miettiä yön yli perimmäisiä motiivejani."

Mitä todempaa ja oikeampaa maailmassa pitäisi tapahtua, että voisi tuntea auttavansa ihmisiä oikealla tavalla? Kyllin läpinäkyvästi. Mitä minun ensin pitäisi menettää? Tai tärkeämpi kysymys tietenkin on, kuinka kauan kurjimpien kuuluisi tätä tapahtumista odottaa.

16 kommenttia:

  1. Tää on hankala pallo. Minusta tärkeintä on auttaminen, sillä tavalla pyyteettömästi. Itse ajattelen, ettemme voi kuitenkaan lopulta mitenkään reflektoida, meditoida tai maksaa omaatuntoamme puhtaaksi ja nuhteettomaksi, joten sellaisen voi oikeastaan saman tien unohtaa projektina, jonka voisi ajatella onnistuvan.

    Tärkeintä on antaa miettimättä turhaan, mitä minä tästä saan... Jokainen kuitenkin antaa omien arvostustensa mukaan.

    Eikä se tietenkään ole ollenkaan huono asia, jos mahdollisimman monet ihmiset antavat jonkin tärkeän asian vuoksi. Maailmaa ei voi korjata kokonaan, mutta on hyvä että korjataan jostakin päästä.

    Sellainen Ehkäisypäiväkeräys olisi ihan hyvä tällaisen nälkäpäiväkeräyksen sijalle. Voisi lahjoittaa esimerkiksi kymmenen vasektomiaa Afrikan ylikansoitetuille alueille hintaan 100 e tai yhden vasektomian hintaan 15 e.

    Stephen Hawking tuolla näytti ennustavan tuhoa ylikansoitetulle planeetallemme vuoden 2600 tienoille. Ei kai asia voi olla niin, että väkimäärän kasvattaminen on luonnonlaki, jolle kukaan ei halua tehdä mitään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, nyt taisin sittenkin kohdistaa antamisen myös oman hyvinvoinnin ja maapallon yleisen hyvinvoinnin kannalta ja arvostusteni mukaan eli antaisin hyvinkin tietoisesti.

      Varmasti tätä antamista voidaan tarkastella kriittisesti ihmisoikeuksien (oikeus lisääntyä) ja kolonisaation (päätämme "toisten" puolesta heidän oikeuksistaan) näkökulmasta, mutta jossakin vaiheessa käy vain niin että määrälliset kysymykset muuttuvat laadullisiksi kysymyksiksi. Näin se vaan on.

      Poista
    2. noin se on.

      kun nyt katsoin jo netistä tuon hazardin ja klemolan hyvin keskinkertaisen Myrskyn jälkeen -trilogian, tulee mieleen, miten turhanpäiväisiä ja jo kyllästymiseen asti jauhettuja aiheita älykkäätkin ihmiset taas kerran suoltavat: miehen ahdistus, julkisuuden ja viihtellistymisen vaatimukset, viettien purkautuminen instituutioiden hajotessa, turvallisuuden luhistuminen, vallan läpinäkyvyys...

      Olisivat tehneet sarjan syntyvyyttä säännöstelevästä yhteiskunnasta. se olisi ollut aidosti vaikea aihe, jossa klemola ja hazard olisivat itsekin joutuneet tuleen. Nyt voimme näiden standardiaiheiden edessä ikään kuin nyökytellä huolestuneena yhteiskuntaruumiin äärellä, kokea osallistuvamme kun ei oikeasti tarvitse olla mitään mieltä mistään. älyllistä viihdettä.

      tuo ehkäisypäiväkeräsy on hyvä. se ois muuten hyvä nbiimi tuolle ehottamalleni tv.sarjalle.

      Poista
    3. Juha, minäkin katsoin tuon minisarjan. Sehän on kuin Shakespearen Keskiyön unelma, omituisia rakastumisia ja hurjuutta. Inhimillisyyden ja erehtymisten puolesta puhuva teos, mielestäni.
      Pidän niin kovasti Klemolan tyylistä, sen groteskista huumorista, hurjuudesta ja säröisyydestä. Mikko Roiha poliisipäällikkönä on tosi hyvä roolissaan, kömpelö, viisas tyyppi, joka saa puhua sarjan hienot loppusanat katse tiuksati kamerassa eli suoraan katsojassa.
      Holma ja Hazard ovat myös hyviä.
      Scifikirjoissa ja leffoissa on käsitelty teemaa valtiosta syntyvyden määrääjänä. Joissakin on rakkaus kielletty.
      Klemolalla on päinvastoin. Rakkaus myrskyää.

      Poista
    4. Koin vain klemolan tyylin tyhjäksi tällä kertaa. Mutta makuasioitahan nämä ovat. Ainakin jossain määrin.

      Poista
    5. Ekaosassa oli paljon turhaa kävelyä, toisessa vauhti parani ja kolmas oli minusta huippuhyvä. Lopussa tuntui, että se alun verkkaisuuskin oli paikallaan, toi esiin sitä, miten hämmennys alkoi hitaasti, kunnes kaikki alkoi mennä sekaisin.
      Minulla tuli vahvasti mieleen nuo Kesäyön unelman seksisekoilut ja se nauratti, varsinkin Henry Hanikka oli aivan tunteidensa vietävänä, kuten Kesäyön lumotut.

      Sinä olet kriittisempi kuin minä, joka olen usein tyytyväinen. :)

      Poista
  2. Minä en koskaan ajattele mitään menettäväni tai saavani tai että se olisi mikään isompi juttu, kun pudotan kolikoita katusoittajalle tai kerjääjän kuppiin.
    Sama koskee sitä pientä summaa, joka siirtyy tililtä automaattisesti kuukausittain Planin kautta kehitysmaan lasten auttamiseen. Minulla on siihen varaa, miksi en siis auttaisi.

    VastaaPoista
  3. Marjatta, juuri noin yksinkertaista se on ruohonjuuritasolla, antamista ei tarvitse ajatella tai perustella erityisesti. Me annamme paljostamme, niin se on.

    Tuo väestönkasvu on havahduttavaa. Kun itse synnyin, maapallolla oli väkeä suunnilleen 3,8 miljardia ihmistä. Nyt ihmisiä on 7,6 miljardia. Kun katsoo tilastoja siitä, mihin tahtiin maanpinta aavikoituu ja muuttu viljelykelvottomaksi, huoleen on lisää aiheita. Kun katsoo mittareita, joissa ihmisiä kuolee erinäisiin asioihin, ne laahaavaat jäljessä.

    Koulutuksella, tiedon lisäämisellä ja yhteiskunnallisten olojen ja resurssien säästäväisellä käytöllä sekä tekniikan kehittymisellä päästään johonkin, mutta ei haluttuun lopputulokseen eli siihen, että maailma säilyy elinkelpoisena vielä tuhansia vuosia.

    Stephen Hawkingin ajatukset siitä, että pitäisi matkata avaruuteen tuntuvat typeriltä. Miksi kun meillä on planeetta? SH:n logiikka on siinä mielessä kuitenkin realistinen, että hän näkee miten ihminen ei tahdo muuttua.

    Onko sitten hyvä se, että pieni valittu osa matkaa avaruuteen? Minusta se ei ole yhtään vähemmän rasistista kuin se, että pistetään rehellinen loppu kasvulle, niin että ihminen voi lajina selviytyä? Avaruuteen lähtevät superrikkaat. Tänne jäävät ovat kuumenevan törkykasan hallitsijoita tuossa Hawkingin mallissa.

    Väestönkasvu on outo juttu: siinä määrä alkaa nakertaa kysymystä olemisen mielekkyydestä ja laadusta.

    On kumma, ettei ihminen voi asettaa itselleen samoja kriteereitä, joita se asettaa mille hyvänsä muulle lajille, jonka haitallinen kasvu uhkaa ekosysteemiä. Niin, onhan se ongelmallista, kun asiaan havahtuneet ovat pitkälti eri porukkaa kuin maksimaaliset lisääntyjät. Ja kyllähän tässä röyhkeästi puututaan ihmisten oikeuksiin. On vain aivan uskomatonta, miten niin yksinkertainen seikka kuin lisääntyminen uhkaa luhistaa tällaisen ainutlaatuisen planeetan... Toki myös kuluttaminen... Siksi länsimaisen materiaalisen "hyvinvoinnin" levittäminen globaalisti ei voi sekään olla mikään arvo ja mittari, koska se kiihdyttää entisestään kurjistumista. Eli radikaalikuurille meidätkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä, Vesa.
      Kun ne Kiinassa pystyivät säätelyyn valtion ollessa kehitysmaa-asteella, niin miksi ei Intiassa ja Afrikan mantereella? Ei luulisi olevan niin vaikeaa.

      Poista
    2. Keksitkö Vesa tuon Ehkäisypäivä-keräyksen? Sana ja ideahan on mahtava, kertoo kaiken. Miten helppoa olisi jollakin katukojulla demota miten väestö kasvaa, ja missä. Suomen väestön luonnollisen lisääntymisen luvun alittava syntyvyys vs. vaikka Nigeria. Saksan ja Italian tyrmäävän matalat syntyvyydet vs. Pakistan.
      Suomen väestökin tosin tällä hetkellä kasvaa, mutta syntyvyydestähän se ei johdu.

      Itse heitin joskus idean kehitysavun sitomisesta ko. maan väestönkasvun kehitykseen. Miksi ei tuki suoraan syntyyvyden säännöstelyyn eikä monenlaisiin usein turhankin monimutkaisiin (ja tehottomiin) vaikutusketjuihin?

      Toki tiedän miksei. Ja se ajattelu saattaa olla hyvin traaginen juttu koko maapallomme kannalta. Hyväntahtoisuushan mahdollistaa kaiken. Johtopäätelmien tekeminen tosiasioiden pohjalta ei ole niin länsimaista kuin me sen kuvittelemme olevan.
      En ole sen kummempi minäkään. Patologisesti hyväntahtoinen kyllä.

      jope



      Poista
    3. Hyväntahtoisuus on biologinen kohtalomme.

      Poista
    4. Kyllä joillakin avustusrahoilla on tehty myös ehkäisyvalistusta. Tiedän, että paikallisia terveydenhoitajia on esim. Intian syrjäseuduilla koulutettu valistustyöhön. Olen nähnyt jonkin tällaisen dokumentin. Siinä oli lukutaidottomille kuvatauluja, jotka selitettiin suullisesti ja jaettiin ilmaisia ehkäisyvälineitä. Miehille on myös tehty vasektomioita heidän tajuttuaan pienemmän lapsimäärän edut.

      Tällaista pitää saada lisää.

      Poista
    5. Marjatta, kyllä, minäkin olen nähnyt näitä valistus- ja ehkäisykampanjoita. Rehellisyyden nimissä täytyy tietenkin sanoa, että joskus länsimaiset neuvomme tai radikaalit ehdotukset, kuten vasektomia, voivat olla ihmisten ajatusmalleja ja uskonnollisia tai muita uskomuksia vastaan. Silloin vaaditaan pitkien aikojen valistusta, ehkäpä kokonaisten sukupolvien ajan. Ja toki elämänolojen parantaminen ja sellaisten jokapäiväistä elämää helpottavien keksintöjen, kuten vedenkerääjien, käyttöönotto on todella tärkeää. Pelkkä valistus ja sukusolujen pysäyttäminen ei auta.

      Poista
  4. jope, nähdäkseni keksin. pitää pistää joku asiallinen viesti sinne Nenäpäivä-lähetykseen samalla kun osallistuu. Ainakin joskus niissä on joku kommentointimahdollisuus.

    VastaaPoista
  5. Totta, ehkäisykampanjoita on ollut, mutta lopputulos on ollut toistaiseksi olemattoman merkityksetön. Väestökäyrä ei ole siitä lainkaan piitannut.

    Mielestäni tuota Ehkäisypäivää kannattaisi ehdottaa jollekin hyvälle vaikutusvaltaiselle järjestölle eteenpäin kunnolla vietäväksi. Jos millä niin esim. Greenpeacella olisi tässä tehtävien tehtävä, tärkein mahdollinen ympäristöasia.

    jope

    VastaaPoista