ARMOA ITSELLE

Kävin pitkästä aikaa laskemassa hiilijalanjälkeni. Noin 3400  edelleen (laskuritkin voivat nimittäin päivittyä). 2500 olisi tavoite uusien vaatimusten mukaan. Nyt sinne oli ilmestynyt myös kompensaatiolaskuri. Jos maksan kerran kuussa 8 euroa loppuelämäni, kompensoin hiilijälkeni. Houkutteleva tarjous, mutta kieltäydyn. Harkitsen uudelleen vasta, kun muu kehittyneiden maiden väestö, tai edes suomalaiset, pääsevät lukemaani.

REALISMIN PUOLUSTUS: Lilja 4-ever

 https://laajakuva.com/realismin-puolustus-lilja-4-ever/

YRITYS KÄSITELLÄ HERKKÄÄ AIHETTA YLEISELLÄ TASOLLA

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006633932.html

Tässä viimeisin facetekstini tähänkin:

Tämä taitaa taas näkyä vain tilaajille mutta laitan silti tähän.

Kommentoin hesariin tuota juttua suurin piirtein seuraavastii:

"Tuolla aiemmin kysyttiin ja vastattiinkin, että voisiko cis-nainen näytellä trans-naista ja että kyllä voisi, koska transnainen kokee itsensä naiseksi. (Tuo trans-liite siis, käsittääkseni, on korjausta edeltävään tilanteeseen tai sen prosessiin viittaava turha termi, mutta käytän sitä selvyyden vuoksi.) Mielestäni kyse on kuitenkin myös siitä, että elämme kulttuurievoluutiossa aikaa, jossa kaltaiseni cis-miehen hegemonia haastetaan. Ajattelisin, että myös siksi mies tuossa roolissa aiheuttaa enemmän tunnereaktioita kuin nainen; ikään kuin historiaa yritettäisiin palauttaa takaisin johonkin aikaisempaan, hegemonisoida uudellen (tiedostamattomasti, koska en usko teatteriväen pyrkivän siihen tietoisesti). Ja on selvää, että pienetkin liikkeet "vanhan" hegemonian suuntaan koetaan ahdistavina, jos identiteettiään on joutunut koko elämänsä piilottelemaan. Tätä rekisteriä en eräänlaisena kulttuurin tehdasasetuksena, cis-miehenä, itse voi TUNTEA, vain TIEDOSTAA.

Toivottavasti voimme vielä joskus kokea kulttuurievoluution vaiheen, jossa kaikki sukupuolesta ja sen tuntemuksista riippumatta voivat uteliaina, taiteesta iloitsevina ja luovin mielin seurata sitä, miten miesnäyttelijä kykenee tuollaisen haastavan roolinsa kantamaan. (Minä uskon, että hän siihen ammattitaidollaan kyllä kykenee.) Ja jos sallitte, vien utopiani vielä pidemmälle: että fiktiossa mies voi tehdä vaikkapa karikatyyriä mistä tahansa sukupuolesta niin kuin hänestäkin nyt voi ja pitää tehdä.

Tähän voi mennä aikaa. Olen 60-vuotias, no, voi olla että jo minun elinaikanani tämä on mahdollista. Että se herran ja rengin dialektiikka, joka keskustelun kaikissa osapuolissa vielä vahvasti puhuu, jää historiaan. "

NIMETÖN

Ihmiseen on rakentunut kohottumisen tarve. Ylös korkeuksiin.