EI ENÄÄ OIKEIN MEINAA JAKSAA

Kirja-arvostelu: Silja Järventaustan runokokoelma paljastaa arkikielen kömpelyyden ja rajoittuneisuuden https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006416195.html?share=e3f9830892fadff3df5efe151e53a70e


Vaikka filosofia voi olla jopa kaunista, niin kuin vaikkapa Wittgensteinin Varmuudesta, joskus se tuntuu vain pelkkältä saivartelulta. Esimerkiksi ettei muka nyt tässä maailman ajassa tiedetä, mitä "ympäristö" oikeasti tarkoittaa. Minä voin auttaa: se tarkoittaa esimerkiksi lomailulentämisen minimointia tai lihan syömisen vähentämistä.

Kirjallisuuspalkntoja tällä voi hyvinkin voittaa. Älymystö kun rakastaa estetisoitua epätietoisuutta.

MIKSI ANTTI TUISKUN UUSI EI AIHEUTTANUTKAAN NIIN MAHDOTONTA KOHUA?

No kun kohde ei ole uskova kansa vaan helpot idolit ja ylenpalttisuus eli kultainen vasikka - tai kultainen sonni, joksi videossa uuden raamatunkäännöksen mukaisesti metafora on kuvattu. Ja aito usko, tietoisuus ja rakkaus sittenkin siellä ytimessä asettuu verrokiksi. Valittu kansa -videossa Jeesuskin on hämmentynyt ja eksyksissä. (Mielestäni biisi on kuunneltava videolta, muuten se menettää sävyjään.) Miksi kukaan uskova hirveästi tästä loukkaantuisi? Ellei ole ihan medialukutaidoton. Ja miksi lukutaitoinenkaan itseironiaan kykenevä ja sillä itseään ja osallisuuttaan väistelevä? Metainen post-asenne elää ja voi hyvin. Ja kaikki tämä Antin onneksi tai sitten ansioksi. Uskova kansa pääkohteena olisi lattea veto.

Itse Antti on sympaattinen ja hänen uraansa on kiinnostavaa seurata.

(P.S. Alkaako Jeesuskin melkein mieltyä meininkiin? Ja sehän olisi sitten jo jotain post-jumalanpilkkaa, jotain aidosti raikasta, mielekästä tai mieletöntä katsojasta riippuen. Ja silloin myös Oskari Onnisen Hesarissa 7.2. tekemä rinnastus Hannu Salamaan ja kumppaneihin olisi syvemmin osuva.)