lauantai 2. maaliskuuta 2019

KÄÄNNÖSTYÖN DRAMATURGISET SUDENKUOPAT



Kuten tuolla aiemmin kirjoitin, Brokeback Mountainista en elokuvana pitänyt, mutta novellista sitäkin enemmän. Ja koko Lyhyt kantama -kokoelmasta. Ainut häiritsevä juttu muuten lähestulkoon täydellistä lukuelämystä on hienon suomentajan Marja Alopaeuksen tapa kääntää Puoliksi nyljetty härkä -novellin lion leijonaksi. Amerikkalaiset lukijat tietenkin mieltävät välittömästi (vuoristo)leijonan puumaksi, mutta suomalaiselle suoran käännöksen efekti on "taiteesta etäännyttävä". Joko Alopaeuksen olisi pitänyt kääntää lion puumaksi tai sitten alaviitteellä selittää leijona-sanan merkitys wyomingilaisille. Kielenkääntäjän työn on oltava kokonaisen mielenmaiseman muuntamista lukijalle välittömästi todeksi kokemukseksi. Suomentajakin voi siis tehdä dramaturgisia virheitä.




Voihan olla tietysti niinkin, että Alopaeus ei tiedä, ettei Amerikan mantereella ole leijonia ja siksi luullut Proulx'n tarkoittavan afrikkalaista kultaharjaa. Luulisi hänen muuten jotenkin viittaavan tähän semanttisen sekaannuksen mahdollisuuteen. Kielen ammattilaisten kun on aina otettava huomioon se yksikin ymmärtämätön lukija, joka voi sanoissa ja niiden tarkoitteissa harhautua.

Tai no. En nyt ihan oikeasti halua tuohon luonnontieteelliseen tietämättömyyteen uskoa. Kyllä kyse on varmasti huolimattomuudesta tai ajattelemattomuudesta. Tällä kertaa melkeinpä toivon sitä.