Tämän Vesa Haapalan romaanin olisin valinnut Finlandia-ehdokkaiden joukkoon. Sisältö, kieli ja tekijä. Mikä lopulta on tämän teoksen ydin? Ikään kuin aihe ja sisältö olisivat vain tekosyy KIRJOITTAA. Alexista ei ole olemassa. Vain kieli, kirjoittaminen ja lukemisen nautinto.
