Tämän Vesa Haapalan romaanin olisin valinnut Finlandia-ehdokkaiden joukkoon. Sisältö, kieli ja tekijä. Mikä lopulta on tämän teoksen ydin? Ikään kuin aihe ja sisältö olisivat vain tekosyy KIRJOITTAA. Alexista ei ole olemassa. Vain kieli, kirjoittaminen ja lukemisen nautinto.
Itse olen lukenut nyt nimetyistä palkintoehdokkaista vain yhden, Suntion. Oli todella hyvä. Innostuin samalla tsekkaamaan kuinka paljon ylipäätään nimetyistä ehdokkaista on tullut luettua 2000-luvulla. Yllättävän vähän, keskimäärin yhden nimetyistä, aina ei sitäkään. Ihan sama miksi niin on, koen kuitenkin lukevani paljon ja hyvää kirjallisuutta. Ehkä Finlandia-raatien maut ja oma maku eivät vain kohtaa. Poikkeus nyt tuo edellä mainitsemani.
VastaaPoistaMitä sitten tulee Alexikseen niin oma kokemus aika samanlainen kuin sun Juha. Kielen ja kirjoituksen tykitystä kaikissa rekistereissä alusta loppuun, esiin piirtyy mies joka kamppailee luonnon ja ihmisten ja itsensä ja demonien kanssa ja jota ei aina edes muista ajatella Kivenä. Ja se on hyvä.
jope
Mulla kanssa Suntio luettuna. Hieno kirja. Alexis oli itselleni sitä kirjoittamisen iloa. Toki se on fiktioksi myös historiallisesti suhteellisen tarkka. Luulen että kirjoitan kuitenkin enimmäkseen kielen ja sisäisen maailman ehdoilla.
VastaaPoistaItsellä tosiaan yksi nimetty per Finlandia-vuosi luettuna on keskimäärä. No, siitä ei voi vetää mitään johtopäätöstä.
VastaaPoistaAlexis on käsittääkseni löytänyt hyvin lukijansa. Kaikki kokevat eri tavalla, mutta vaikka harmaita aikoja siinä kuvataan, näin minä kirjan kaikkein voimakkaimpien värien kautta.
jope
Luepa Juha, filmihulluna, myös tuo Suntio. Moniteemainen kirja, mutta mm. Bergmanin Talven valon asetelmat taustalla vahvana, ja kirjassa esilläkin. Jos kiinnostaa triangeli uskon peruskysymykset - omaa aikaansa "seuraava" kirkko - täysi maallistuminen, niin tässä on sinulle toinen hyvä kirja.
Poistajope