torstai 23. elokuuta 2018
IDENTITEETTIPOLITIIKKAA (päivitys 3.9.)
https://perustelehti.fi/ilmasto-totuus-tiede-ja-eliitin-identiteettipolitiikka/
https://netn.fi/lehti/niin-nain-411/pääkirjoitus-411
"Identiteettipolitiikassa poliittisten ryhmien jäsenten tai äänestäjien näkemys itsestään ohjaa etusijassa heidän toimintaansa. Poliittinen kenttä ei näin jakaudu ensisijaisesti asioiden vaan identiteettien rakennusaineiden (uskontojen, elämäntapojen, etnisyyden, kansallisuuden, luokan, sukupuolen ja niin edelleen) mukaan." (Ville Lähde.)
Luin nuo jutut muutaman kerran. Tuntuu että Ville Lähteen niin & näin -lehden pääkirjoitus maistuu paremmalta. Joitenkin Lauri Holapan tekstissä identiteettipolitiikan kritiikistä tulee... identiteettipolitiikkaa. Lähde pysyy hyvin kuivilla tästä ansasta. Tämä identiteettipolitiikka on kiinnostava käsite. Mieltä kiusaava. Melkein metafyysinen umpikuja, jonka voi ratkaista vain käytännöllisesti, ryhtymällä siihen toimeen, jonka retoriikassaan vakuuttaa siksi kaikkein tärkeimmäksi asiaksi, joka ylittää, alittaa ja ohittaa identiteettipolitiikan. Muuten kyse on vain, taas kerran, identiteettien jakamisesta. Ja Holapan teksti tuntuu sellaiselta. En pääse siitä tunteesta.
Onko identiteettipolitiikalla sitten aste-eroja? Kuinka paljon saa esimerkiksi toisella kädellä vaatia hyvinvointia ja palveluita, ettei vielä tee ympäristöllä identiteettipolitiikkaa? Tuo rajahan ei kulje katalien angelamerkkereitten (ks. Holappa) ja meidän aidosti ympäristöstä huolissamme olevien välillä vaan sisimmässämme. Entä mikä on unohdettava, jotta voi syyllistyä hyvin mielin identiteettipolitiikkaan? Esimerkiksi sekö, että kuinka monta prosenttia väestöstä voi "luopua kaikesta ja vetäytyä erämaahan", että vielä voimme säilyttää turvallisen elintason köyhille, kipeille ja vammaisille? Eli milloin vetäytymisestä tulee sisäisen ristiriidan kieltävää identiteettipolitiikkaa, jossa unohdetaan muut? Tai toinen ajankohtainen keino tunnustella oman identiteettipolitiikan rajoja on kysyä itseltään, mikä on maahanmuuton vaikutus tulonsiirtomatematiikkaan? Ajattelenko (lue: tunnenko) silloin identiteettipolitiikkaa vai politiikkaa? Vai onko niin, että ne eivät koskaan ole täysin erotettavissa toisistaan? Ainahan voi kulman takaa löytyä jokin uusi mieltä avaava informaatio, jonka poliittisia motiiveja voi sitten taas epäillä.
Tätä kaikkea Holappa olisi voinut kysyä. Ois mullekki heti keitos maistunu paremmin.
(P.S. Maanantain 3.9. A-studiossa puhuttiin Ruotsin tulevista vaaleista. Pelkkää identiteettipolitiikkaa. Perusteita käsiteltiin juuri sen verran, että vastapuolet saatiin hahmoteltua.)
sunnuntai 12. elokuuta 2018
LAULUTAITEEN ERITYISYYDESTÄ
Laulussa on kaikki.
Runoilijatkin haluaisivat oikeastaan laulaa.
Se tekee kaikesta täydellistä.
Niin kuin Eino Leinon Tähtitarhasta,
kun Jussi Chydenius sävelsi sen.
Tiedän kyllä, että sattumaa enempää
en tähän olemassaolooni kaipaa,
mutta lauluja kuunnellessani myös tunnen sen.
lauantai 11. elokuuta 2018
perjantai 10. elokuuta 2018
IDENTITEETTIKRIISI
Itsemurhalukumme on nykyään vain eurooppalaista keskitasoa.
Nyt ne vievät meiltä tämänkin.
torstai 9. elokuuta 2018
KOMMENTIT VIHAVAISEN BLOGIIN (11.8. neljä viimeistä kappaletta lisätty)
"Kun pedofilian laillistamisesta huolestujat pitävät Puolimatkan mukaan yhtenä syynä rajojen höltymiseen sitä, että pedofiliasta, homo- ja heteroseksuaalisuudesta puhutaan rinnakkain luonnollisina seksuaalivietteinä, tuntuu siltä, että tällä pyritään vain kyseenalaistamaan tuo luonnollisuus kahden ensimmäisen kohdalla. Pedofilian toteuttaminen partnerin kanssa on kuitenkin rikos ja tässä rikoksen kategoriassa olisi pysyttävä. Luonnollisuus on epäoleellista. Väkivaltarikos on ehdoton ja riittävä syy sanoa ei laillistamisvaatimuksille. Riittää, että vaatimus laillistamisesta torjutaan sillä. Mitään luonnollisuuksien (tarkoitushakuista) kyseenalaistamista tai viettien vertailua ei tarvita.
Siitä että jokin sattuu olemaan luonnollista ei seuraa, että sen kuuluisi olla laillista. Edes implisiittinen vaatimus, että pitäisi kyseenalaistaa ajatus jonkin vietin luonnollisuudesta siksi, että se tuottaa mahdottomia vaatimuksia rikoksen laillistamisen suhteen, haiskahtaa kategoriavirheeltä, vietin rinnastamiselta rikoksen kanssa. Eihän rattijuopumustakaan vaadita lailliseksi sen vuoksi, että on olemassa ihmisiä, joilla on erityinen alttius alkoholisoitua.
Jos Puolimatka olisi kirjoittanut, että on huolissaan niistä pedofilian laillistamispuheista, joissa jotkut käyttävät sukupuolineutraalia avioliittolakia tarkoitushakuisesti laillistamisen pyrkimykseen tai sillä pelotteluun, se olisi asiallinen avaus. Nyt vaikutelma on se, että hänen huolensa pedofilian laillistamispyrkimyksistä on implisiittistä sukupuolineutraalin avioliittolain vastustamista. Odotan professorilta selkeää ja rehellistä läpinäkyvää ajattelun kirkkautta tässä kohtaa. Sananvapaudesta ei ole kysymys vaan tieteilijältä vaadittavasta arvojen ja tunteiden reflektiosta. Jos Puolimatka sanoisi suoraan, että "avioliitto on heteroille tarkoitettu instituutio ja se on Raamatussa ilmoitettu vaikka en sitä pysty eikä minun tarvitse sitä tieteellisesti perustelella", ei se minua uskonnottomana kiusaisi. Meillä on uskonnonvapaus. Se on hyväksyttävä. Niin pedofiilien kuin homo- ja heteroseksuaalien. Professorin tarkoitushakuinen ajattelu jota hän ei reflektoi, on siis kuitenkin eri juttu."
Tämän kirjoitin Vihavaisen blogiin postaukseen Jyväskylän mielensäpahoittajat. Kommenttiani pidettiin esimerkkinä sofistisesta väkivallasta. Vihavainen komppasi sofismisyytöstä. Käykää lukemassa: http://timo-vihavainen.blogspot.com/2018/08/jyvaskylan-mielensapahoittajat.html#comment-form
Pistin vielä kommentiksi saamieni vastausten jälkeen:
"Halusin tuoda esiin sen vaikutelman, joka minulle tulee siitä, mitä Puolimatka jattää sanallistamatta. Lukijoille ja niille jotka sellaista väittävät, olisi tehtävä selväksi, että viettien luonnollisuudella ja rikoksen laillistamisella ei ole perusteltua yhteyttä. Jos näin ei tee, jättää omalta osaltaan ikään kuin oven avoimeksi arvottavalle retoriikalle tuon luonnollisuuden ja seksuaalisten suuntautumisten suhteen. Tai arvottavalle sofismille, josta minua kritisoitiin (sofismi on joskus väistämätön tulos tässä ajassa kun näitä arvopohdintoja käydään puolin ja toisin ja kielellä pelataan; pyrkimykseni on käydä vilpitöntä vuoropuhelua ja siksi tänne kommentoin)."
Ja edelleen:
Puolimatka voisi muistuttaa näiden laillistajien uhasta suoraan rikoslakiin viitaten, ilman homoseksuaalisuuden tai avioliittolain kautta koukkaamista. Tai kun muut ovat hänen mukaansa niihin viitanneet, viittaamisen kyseenalaisuutta voisi sanallistaa. Kun ei niin tee, hän tuntuu valitsevan puolensa, ja kun hänen vakaumuksensa tässä tietää,
tulkinta on helppo tehdä niin kuin minäkin olen nyt tehnyt.
Sinänsä aihe on haastava ja sitä on tärkeä pitää esillä ja siihen on niin konservatiivien kuin liberaalien, kaltaisiani vihervassareita ja feministejä myöten, tässä monikulttuurisuuden ajassa otettava jossain vaiheessa väistämättä kantaa, erityisesti lapsiavioliittoihin ja islamilaisiin lakeihin (metoo käyttöön myös tässä!). Noihin lakeihin Hämeen-Anttilan mukaan lapsiavioliitot pitkälti perustuvat. Tässä asiassa ei saa tippaakaan notkahtaa sallivuuden puolelle. Kulttuurirelativismi on tässä julma pakokeino vastuusta.
Nuo kursivoidut siis vielä lisäsin keskusteluun. Ja vielä postaukseen Avoin kirje Professoriliitolle sen, että ongelma ei ole Puolimatkan usko vaan se miten ja minkälaisia lähteitä hän käyttää ja että professorilla ei tässä asiassa ole vapaa-aikaa. Niin kuin ei minullakaan. En voi blogissani viitata lakiin epämääräisesti. Tuonkin vielä siis lisäsin ikään kuin retoriseksi tehokeinoksi.
Ja vielä: mainitsin tuon vihervasemmistolaisuuteni ja feminismini tuossa kommentissa erityisesti siksi, että tulee selväksi "meidänkin" (tai ainakin minun) haluni rohkeasti haastaa tuossa poteroitumisessa myös oma puoli. Näissä poteroitumisissa käy yleensä niin, että periaatteessa objektiivisista ja neutraaleista aiheista tulee tuossa yhteydessä välineitä oikeassaolemiseen ja itsensä eheänä pitämiseen. Samalla vastapuoli saa (teko?)syyn vahvistaa äärimmäisyyttään. "Kun nuo eivät TAASKAAN tartu tähän asiaan tosissaan...". Ympyrä sulkeutuu. Siksi oma puoli on "hylättävä" aina jos asia niin vaatii.
Siitä että jokin sattuu olemaan luonnollista ei seuraa, että sen kuuluisi olla laillista. Edes implisiittinen vaatimus, että pitäisi kyseenalaistaa ajatus jonkin vietin luonnollisuudesta siksi, että se tuottaa mahdottomia vaatimuksia rikoksen laillistamisen suhteen, haiskahtaa kategoriavirheeltä, vietin rinnastamiselta rikoksen kanssa. Eihän rattijuopumustakaan vaadita lailliseksi sen vuoksi, että on olemassa ihmisiä, joilla on erityinen alttius alkoholisoitua.
Jos Puolimatka olisi kirjoittanut, että on huolissaan niistä pedofilian laillistamispuheista, joissa jotkut käyttävät sukupuolineutraalia avioliittolakia tarkoitushakuisesti laillistamisen pyrkimykseen tai sillä pelotteluun, se olisi asiallinen avaus. Nyt vaikutelma on se, että hänen huolensa pedofilian laillistamispyrkimyksistä on implisiittistä sukupuolineutraalin avioliittolain vastustamista. Odotan professorilta selkeää ja rehellistä läpinäkyvää ajattelun kirkkautta tässä kohtaa. Sananvapaudesta ei ole kysymys vaan tieteilijältä vaadittavasta arvojen ja tunteiden reflektiosta. Jos Puolimatka sanoisi suoraan, että "avioliitto on heteroille tarkoitettu instituutio ja se on Raamatussa ilmoitettu vaikka en sitä pysty eikä minun tarvitse sitä tieteellisesti perustelella", ei se minua uskonnottomana kiusaisi. Meillä on uskonnonvapaus. Se on hyväksyttävä. Niin pedofiilien kuin homo- ja heteroseksuaalien. Professorin tarkoitushakuinen ajattelu jota hän ei reflektoi, on siis kuitenkin eri juttu."
Tämän kirjoitin Vihavaisen blogiin postaukseen Jyväskylän mielensäpahoittajat. Kommenttiani pidettiin esimerkkinä sofistisesta väkivallasta. Vihavainen komppasi sofismisyytöstä. Käykää lukemassa: http://timo-vihavainen.blogspot.com/2018/08/jyvaskylan-mielensapahoittajat.html#comment-form
Pistin vielä kommentiksi saamieni vastausten jälkeen:
"Halusin tuoda esiin sen vaikutelman, joka minulle tulee siitä, mitä Puolimatka jattää sanallistamatta. Lukijoille ja niille jotka sellaista väittävät, olisi tehtävä selväksi, että viettien luonnollisuudella ja rikoksen laillistamisella ei ole perusteltua yhteyttä. Jos näin ei tee, jättää omalta osaltaan ikään kuin oven avoimeksi arvottavalle retoriikalle tuon luonnollisuuden ja seksuaalisten suuntautumisten suhteen. Tai arvottavalle sofismille, josta minua kritisoitiin (sofismi on joskus väistämätön tulos tässä ajassa kun näitä arvopohdintoja käydään puolin ja toisin ja kielellä pelataan; pyrkimykseni on käydä vilpitöntä vuoropuhelua ja siksi tänne kommentoin)."
Ja edelleen:
Puolimatka voisi muistuttaa näiden laillistajien uhasta suoraan rikoslakiin viitaten, ilman homoseksuaalisuuden tai avioliittolain kautta koukkaamista. Tai kun muut ovat hänen mukaansa niihin viitanneet, viittaamisen kyseenalaisuutta voisi sanallistaa. Kun ei niin tee, hän tuntuu valitsevan puolensa, ja kun hänen vakaumuksensa tässä tietää,
tulkinta on helppo tehdä niin kuin minäkin olen nyt tehnyt.
Sinänsä aihe on haastava ja sitä on tärkeä pitää esillä ja siihen on niin konservatiivien kuin liberaalien, kaltaisiani vihervassareita ja feministejä myöten, tässä monikulttuurisuuden ajassa otettava jossain vaiheessa väistämättä kantaa, erityisesti lapsiavioliittoihin ja islamilaisiin lakeihin (metoo käyttöön myös tässä!). Noihin lakeihin Hämeen-Anttilan mukaan lapsiavioliitot pitkälti perustuvat. Tässä asiassa ei saa tippaakaan notkahtaa sallivuuden puolelle. Kulttuurirelativismi on tässä julma pakokeino vastuusta.
Nuo kursivoidut siis vielä lisäsin keskusteluun. Ja vielä postaukseen Avoin kirje Professoriliitolle sen, että ongelma ei ole Puolimatkan usko vaan se miten ja minkälaisia lähteitä hän käyttää ja että professorilla ei tässä asiassa ole vapaa-aikaa. Niin kuin ei minullakaan. En voi blogissani viitata lakiin epämääräisesti. Tuonkin vielä siis lisäsin ikään kuin retoriseksi tehokeinoksi.
Ja vielä: mainitsin tuon vihervasemmistolaisuuteni ja feminismini tuossa kommentissa erityisesti siksi, että tulee selväksi "meidänkin" (tai ainakin minun) haluni rohkeasti haastaa tuossa poteroitumisessa myös oma puoli. Näissä poteroitumisissa käy yleensä niin, että periaatteessa objektiivisista ja neutraaleista aiheista tulee tuossa yhteydessä välineitä oikeassaolemiseen ja itsensä eheänä pitämiseen. Samalla vastapuoli saa (teko?)syyn vahvistaa äärimmäisyyttään. "Kun nuo eivät TAASKAAN tartu tähän asiaan tosissaan...". Ympyrä sulkeutuu. Siksi oma puoli on "hylättävä" aina jos asia niin vaatii.
sunnuntai 5. elokuuta 2018
PUOLIMATKAKEISSI (päivitetty/korjattu 21.8.)
https://www.tapiopuolimatka.net/kampanja-pedofilian-laillistamiseksi
Puolimatkasta vähäsen.
Hänen saamassaan kritiikissä on tuohduttu homoseksuaalien ja pedofiilien rinnastamisesta Tuntuu, ettei esimerkiksi Jyväskylän yliopiston ylioppilaskuntakaan mene ihan tiede edellä, kun paheksuu suuntaumisten rinnastamista avaamatta ajatustaan enempää. Siinä mennään heti metsään, tunne edellä. Vietit ja halut itsessään nimittäin ovat viettejä ja haluja, jotka voi hyvinkin rinnastaa erilaisina suuntautumisina, niin ikävä kuin sitä onkin tunnustaa.* Tuohtujien ja kriitikkojen siis olisi hyvä tarkentaa, että he tuohtuvat tarkoitushakuisesta rinnastamisesta.
Mutta! Ja nyt tarkkana! Seksuaalisten suuntautumisten rinnastuminen ei tee niistä yhdenlaisia lain ja ihmisyyden edessä. Eihän kukaan vakavissaan ehdota vaikkapa raiskauksen tai rattijuopumuksen ja homoseksuaalien harjoittaman seksin rinnastamista lain edessä, toivottavasti. Siksi näin ei pidä toimia myöskään lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla. Ei edes implisiittisesti sukupuolineutraaliin avioliittolakiin tai viettien yhtäläiseen luonnollistamiseen viitaten. Siitä minäkin ärsyynnyn. Pitääkin ärsyyntyä. Halut ja himot eivät ole laissa rinnastettavissa, koska niiden sanoisinko "kärsimysmomentti" ei ole yhteneväinen - jos siis vaikkapa pedofiliaa toteuttaa muualla kuin mielikuviuksessaan. Mutta luonto itsessään ei haluja erottele. Puolimatkaa pitäisi kritisoida argumentein, ei demonisoiden, moralisoiden tai nykyisen maan tavan mukaan eli loukkaantuen. Moralismi ja loukkaantuminen "vääristä rinnastuksista" kun tekee myös hänen kriitikoistaan tunne edellä ryntäileviä hölmöjä, joita ei oteta vakavasti.
Eli ilman demonisoimista ja loukkaantumista: Jos joku, kuten Puolimatka (olkiukottamalla?) väittää, rinnastaa homoseksin lapsen hyvksikäyttöön tai manipulointiin edes implisiitisesti (siis vaikkapa sukupuolineutraaliin avioliittolakiin tai viettien yhtäläiseen luonnollistamiseen viitaten), hän syyllistyy mielestäni tendenssimäiseen kategoriavirheeseen. Vapaiden aikuisten kesken harjoitettu sopimuksenvarainen seksi ei kuulu samaan kategoriaan kuin lapsen kanssa yhdyntä. Jälkimmäinen on rikos, koska kyseessä ei ole kahden tasavahvan vapaan yksilön valinta. Ja jos tämä suhde laillistettaisiin, mahdollistettaisiin väkivaltainen alistussuhde.
Eli vielä kerran: pelottelu sukupuolineutraalin avioliittolain tai viettien yhtäläisen luonnollisuuden johtamisesta pedofilian laillistettuun harjoittamiseen on kahden eri kategorian laskelmoivaa yhdistämistä. Tasa-arvoisen suhteen tai vietin rinnastamista rikokseen. Sinänsä jo loogisesti pätemätöntä. Joka tällaista muutosta lakiin tuolla perusteella esittää, on vain yksinkertaisesti väärässä. Eivät he, jotka näkevät vietit luonnollisina tai kannattavat sukupuolineutraalia avioliittolakia. Tulihan tämä nyt selväksi?
Puolimatkan sukupuolineutraalin avioliittolain demonisoiminen pedofiilisen parisuhteen laillistamisella on paitsi vastenmielistä, myös älyllisesti perustelematonta.
Ja vielä yksi äärimmäisen tärkeä huomautus. Pedofiilinen suuntautuminen ei sinänä ole rikos sen enempää kuin hetero- tai homoseksuaalinenkaan. Pedofilia ei ole synonyymi lapsen seksuaaliselle hyväksikäytölle. Se on seksuaalisen halun tuntemista lapseen. Yleensä 8–10-vuotiaisiin tyttöihin tai 10–13-vuotiaisiin poikiin. Vastuullinen pedofiili kärsii suuntautumisestaan eikä halua vahingoittaa muita. Juuri siksi hänelle olisi tarjottava tukea ja apua ajoissa. Ennen kuin vietti vie voiton. Kaikki kun eivät ole tarpeeksi vahvoja. Itsekin laihdutan itseäni aina vain uudelleen.
Ja Pride-väki hoi! Jos kulkueissanne on lasten seksuaalisuutta liputtavia aktivisteja, odotan teidän ottavan asiaan kantaa selkeästi ja äänekkäästi.
-
*Pedofilian syyt voivat ainakin joissain tapauksissa liittyä aivovammaan tai ennen syntymää vaikuttaviin muuttujiin. Todistetusti aivokasvain on tehnyt miehestä pedofiilin ja sen leikkaaminen poistanut viettymyksen. Mutta aina näin ei tietenkään ole. Monia teorioita on esitetty. Se on ainakin selvää, että se on suuntautuminen, jota ei itse valita kuten ei muitakaan seksuaalisia viettymyksiä.
...
Lisäsin vielä tämän artikkelin.
https://liljat.fi/2014/04/asiantuntijalausunto-homoliitoista-epatieteellista-puppua/
Puolimatkasta vähäsen.
Hänen saamassaan kritiikissä on tuohduttu homoseksuaalien ja pedofiilien rinnastamisesta Tuntuu, ettei esimerkiksi Jyväskylän yliopiston ylioppilaskuntakaan mene ihan tiede edellä, kun paheksuu suuntaumisten rinnastamista avaamatta ajatustaan enempää. Siinä mennään heti metsään, tunne edellä. Vietit ja halut itsessään nimittäin ovat viettejä ja haluja, jotka voi hyvinkin rinnastaa erilaisina suuntautumisina, niin ikävä kuin sitä onkin tunnustaa.* Tuohtujien ja kriitikkojen siis olisi hyvä tarkentaa, että he tuohtuvat tarkoitushakuisesta rinnastamisesta.
Mutta! Ja nyt tarkkana! Seksuaalisten suuntautumisten rinnastuminen ei tee niistä yhdenlaisia lain ja ihmisyyden edessä. Eihän kukaan vakavissaan ehdota vaikkapa raiskauksen tai rattijuopumuksen ja homoseksuaalien harjoittaman seksin rinnastamista lain edessä, toivottavasti. Siksi näin ei pidä toimia myöskään lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla. Ei edes implisiittisesti sukupuolineutraaliin avioliittolakiin tai viettien yhtäläiseen luonnollistamiseen viitaten. Siitä minäkin ärsyynnyn. Pitääkin ärsyyntyä. Halut ja himot eivät ole laissa rinnastettavissa, koska niiden sanoisinko "kärsimysmomentti" ei ole yhteneväinen - jos siis vaikkapa pedofiliaa toteuttaa muualla kuin mielikuviuksessaan. Mutta luonto itsessään ei haluja erottele. Puolimatkaa pitäisi kritisoida argumentein, ei demonisoiden, moralisoiden tai nykyisen maan tavan mukaan eli loukkaantuen. Moralismi ja loukkaantuminen "vääristä rinnastuksista" kun tekee myös hänen kriitikoistaan tunne edellä ryntäileviä hölmöjä, joita ei oteta vakavasti.
Eli ilman demonisoimista ja loukkaantumista: Jos joku, kuten Puolimatka (olkiukottamalla?) väittää, rinnastaa homoseksin lapsen hyvksikäyttöön tai manipulointiin edes implisiitisesti (siis vaikkapa sukupuolineutraaliin avioliittolakiin tai viettien yhtäläiseen luonnollistamiseen viitaten), hän syyllistyy mielestäni tendenssimäiseen kategoriavirheeseen. Vapaiden aikuisten kesken harjoitettu sopimuksenvarainen seksi ei kuulu samaan kategoriaan kuin lapsen kanssa yhdyntä. Jälkimmäinen on rikos, koska kyseessä ei ole kahden tasavahvan vapaan yksilön valinta. Ja jos tämä suhde laillistettaisiin, mahdollistettaisiin väkivaltainen alistussuhde.
Eli vielä kerran: pelottelu sukupuolineutraalin avioliittolain tai viettien yhtäläisen luonnollisuuden johtamisesta pedofilian laillistettuun harjoittamiseen on kahden eri kategorian laskelmoivaa yhdistämistä. Tasa-arvoisen suhteen tai vietin rinnastamista rikokseen. Sinänsä jo loogisesti pätemätöntä. Joka tällaista muutosta lakiin tuolla perusteella esittää, on vain yksinkertaisesti väärässä. Eivät he, jotka näkevät vietit luonnollisina tai kannattavat sukupuolineutraalia avioliittolakia. Tulihan tämä nyt selväksi?
Puolimatkan sukupuolineutraalin avioliittolain demonisoiminen pedofiilisen parisuhteen laillistamisella on paitsi vastenmielistä, myös älyllisesti perustelematonta.
Ja vielä yksi äärimmäisen tärkeä huomautus. Pedofiilinen suuntautuminen ei sinänä ole rikos sen enempää kuin hetero- tai homoseksuaalinenkaan. Pedofilia ei ole synonyymi lapsen seksuaaliselle hyväksikäytölle. Se on seksuaalisen halun tuntemista lapseen. Yleensä 8–10-vuotiaisiin tyttöihin tai 10–13-vuotiaisiin poikiin. Vastuullinen pedofiili kärsii suuntautumisestaan eikä halua vahingoittaa muita. Juuri siksi hänelle olisi tarjottava tukea ja apua ajoissa. Ennen kuin vietti vie voiton. Kaikki kun eivät ole tarpeeksi vahvoja. Itsekin laihdutan itseäni aina vain uudelleen.
Ja Pride-väki hoi! Jos kulkueissanne on lasten seksuaalisuutta liputtavia aktivisteja, odotan teidän ottavan asiaan kantaa selkeästi ja äänekkäästi.
-
*Pedofilian syyt voivat ainakin joissain tapauksissa liittyä aivovammaan tai ennen syntymää vaikuttaviin muuttujiin. Todistetusti aivokasvain on tehnyt miehestä pedofiilin ja sen leikkaaminen poistanut viettymyksen. Mutta aina näin ei tietenkään ole. Monia teorioita on esitetty. Se on ainakin selvää, että se on suuntautuminen, jota ei itse valita kuten ei muitakaan seksuaalisia viettymyksiä.
...
Lisäsin vielä tämän artikkelin.
https://liljat.fi/2014/04/asiantuntijalausunto-homoliitoista-epatieteellista-puppua/
RIVOUDEN HEGEMONIAT
"Naisen seksuaalisuutta mystifioidaan. Naisilla on oikeus tutkia itseään, löytää oma polkunsa ja kaivella sisintään loputtomasti jopa muiden mielenterveyden kustannuksella. Miehelle taas runkkaaminen nähdään vain korviketoimintana oikealle naisensaamiselle. Miehen seksuaalisuuden oletetaan suuntautuvan aina ympäristöön. Naisten seksuaalisuutta taas pidetään pyhänä asiana, jonka nainen jakaa vain harvojen ja valittujen kanssa. Olen tosi usein kuullut baarissa naiselta, että ”no niin. Saat panna minua”. Ikään kuin mies vain automaattisesti haluaisi seksiä, keneltä vaan. Jokainen mies tietää, että masturbointi on paljon kivempaa kuin humalaisen naisen kanssa juttelu tuntikaupalla vain seksin saamiseksi."
https://blogit.iltalehti.fi/tuomas-enbuske/2018/08/03/arvoisa-eeva-lehti-voitteko-lopettaa-miesten-esineellistamisen/#comments
Niinpä. Sitten kun kaikki sukupuolet voivat kehua ja haluta toisiaan ja haluaan toteuttaa yhtä rivosti, elämme tasa-arvossa. Sievistely, herran tai rengin aseman huomioiminen ja varovaisuus asian suhteen kuuluvat yhä eriarvoisuuden dialektiikkaan.
https://juhasaari.blogspot.com/search?q=Ilkassa+ilmestynyt
https://blogit.iltalehti.fi/tuomas-enbuske/2018/08/03/arvoisa-eeva-lehti-voitteko-lopettaa-miesten-esineellistamisen/#comments
Niinpä. Sitten kun kaikki sukupuolet voivat kehua ja haluta toisiaan ja haluaan toteuttaa yhtä rivosti, elämme tasa-arvossa. Sievistely, herran tai rengin aseman huomioiminen ja varovaisuus asian suhteen kuuluvat yhä eriarvoisuuden dialektiikkaan.
https://juhasaari.blogspot.com/search?q=Ilkassa+ilmestynyt
lauantai 4. elokuuta 2018
VETÄYTYMISESTÄ
Tätä täällä näiden pennasten kanssa joutuu miettimään.
keskiviikko 1. elokuuta 2018
VÄLIKOHTAUS LENTOKONEESSA
Itkeminen ja avunhuudot eivät yksittäisessä tapauksessa todista ihmisen vilpittömyyttä tai vääryyden tapahtumista pakkopalautuksessa. Myöskään Aino Pennasen sen hetkisestä tunnetilasta en tietenkään tiedä mitään. Mutta jos hän sai reaktiollaan aikaan sen, että prosesseja tarkistetaan ja tarvittaessa jopa korjataan, hyvä niin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)