RUNO SANOISTA JA TEOISTA

"Tulkaa koviksi."

Näin käski Nietzsche Zarathustran suulla.

Koska vain kova voi olla luova.

Kova sanaa kohtaan.

Sillä miten olla kova ylittämättä sanaa? 

Tai käyttämättä sitä väärin?

Sanalla ei koskaan pääse perille asti ja se on pelottavaa.

Nietzsche halusi hävittää kielen, koska piti sitä tahdon tukkona. Tämä oli hänen syvin tahtonsa ja juuri tämä sanan ja teon sovittamaton suhde tekee hänestä vaarallisen.

Vaikka hänen parhain päin selittäjänsä aina muuta väittävätkin kun jotain peruuttamatonta hänen nimissään tapahtuu. 

Mutta ei huolta. Minä pitäydyn sanan puolella niin kuin muutkin mestarinsa selittäjät. Minun Nietzscheni on vaaraton. Puhtaasti esteettinen.

YKSISUUNTAISESTA ARGUMENTAATIOSTA JA SUKUPUOLEEN LIITTYVISTÄ KIISTOISTA

1

Elisen Hesarin kulttuurisivuilla kerrotaan riitelystä  taidemuseo Amos Rexissä. Toisena osapuolena on näyttelyn kuraattori Pontus Kyander. Hän mm. kritisoi  organisaation naisvaltaisuutta. Vasta-argumentti oli suraava:

"Teams-kokouksen jälkeen Kyanderilta kysyttiin, miten hän saattoi määritellä itsensä ainoaksi mieheksi. Eihän hän voinut tietää, mikä muiden osallistujien sukupuoli-identiteetti oli."

Herää kiinnostava kysymys. Pidettäisiinkö tätä pätevänä argumenttina, jos Kyander olisi kritisoinut kokouksen miesvaltaisuutta? Tai siis olisiko sitä edes esitetty? En usko.

Itse tuosta Amos Rexin kiistasta minulla ei ole mielipidettä.

2 

Sukupuoleen liittyvän kiistelyn voisi tiivistää seuraavasti: 

Ihmisen ja luonnon suhde on ongelmallinen, koska luonto ei kysy mielipiteitä vaan toimii aistien (ja havaitsemisen) pohjalta. Juuri tämä meidän kehittyneenä lajina on tiedostettava ja elettävä ainakin kahden yhtä aikaa kokemuksellisesti toden kategorian kanssa, havaitsemisen ja tiedostamisen. Ja vielä tiiviimmin: luonto ei ole kokonaan havaittavissa, se on myös koettavissa ja tämä aiheuttaa ideologista kiistaa. Toisin sanoen: havainnosta ei pidä tehdä välittömästi ideologisia johtopäätöksiä. Puoleen eikä toiseen.