Tieteen termipankin mukaan "kulttuurirelativismi on eettisen relativismin muoto, jossa arvot, normit, moraalinen hyvä ja oikeudenmukaisuus ovat suhteellisia kulttuuriin, yhteiskuntaan, elämänmuotoon tai aikakauteen nähden eikä eri kulttuureja voida arvioida yhteisillä kriteereillä".
Vihaan kulttuurirelativismia. Miksi? No siksi kun ei ole olemassa neutraaleja kulttuureja, joihin suhtautua tuon määritelmän lailla tekemättä väkivaltaa niissä eläville alistetuille yksilöille. Kulttuurirelativis ti unohtaa yksilön ja puhuu arvoja määrittävän hegemonian äänellä. Vahvistaa ja luonnollistaa sitä. Olen siis eri mieltä: Eri kulttuureja voidaan ja pitää arvioida yhteisillä kriteereillä.
Vihaan kulttuurirelativismia. Miksi? No siksi kun ei ole olemassa neutraaleja kulttuureja, joihin suhtautua tuon määritelmän lailla tekemättä väkivaltaa niissä eläville alistetuille yksilöille. Kulttuurirelativis
Jokaisessa kulttuurissa joku toinen on aina jotain toista vapaampi ja pyrkii pitämään asemansa. Kun vaikkapa sanoo, ettei tähän mielellään pitäisi arvokolonialistisesti puuttua, se on jo tuon vähemmän vapaan hylkäämistä. Ikään kuin hänen vähättelemistään tuon vieraan kulttuurin osana. Relativisteja voimme olla vain suhteessa hegemonioihin, emme koskaan suhteessa alistettuun yksilöön.
On tietenkin totta, ettei vapauden ulkopuolinen tarjoaja voi ehkä lunastaa lupaustaan, mutta se onkin sitten jo toinen juttu. Ja ehkäpä juuri tuo epäonnistumisen pelko saa meidät olemaan relativisteja ja kirjailemaan voimattomuutemme ja pelkuruutemme älylliseen muotoon. Tosin vallankumousten puhjetessa kyllä uskaltaa sitten kulttuurirelativistikin ajatella toisin. Silloin yksilönvapaudet ovat hänellekin ainakin hetken aikaa universaaleja arvoja. Kun ne tekevät sen itse, ei meidän tarvitse puuttua ja menettää sivistynyttä etäisyyttämme.
Tärkeää on vielä muistaa, että on puhuttava ennemminkin yksilön koskemattomuudesta kuin yksilön vapaudesta ja oikeuksista. Kahden jälkimmäisen tuottama mielleyhtymä länsimaisen kulttuurin ylimieliseen ja kolonialistiseen historiaan sekä kuluttamisen eetokseen vie ajattelua harhaan. Uskonkin, että kulttuurirelativismi saa voimansa paljolti arvokolonialistiksi leimautumisen pelosta. Yksilön koskemattomuus on minulle tästä historiasta vapaa universaali arvo.
Niinpä. Alistetut tuntuvat häviävän aina. Myös edistyksen ja suvaitsevaisuuden nimissä.