Tieteen termipankin mukaan "kulttuurirelativismi on eettisen relativismin muoto, jossa arvot, normit, moraalinen hyvä ja oikeudenmukaisuus ovat suhteellisia kulttuuriin, yhteiskuntaan, elämänmuotoon tai aikakauteen nähden eikä eri kulttuureja voida arvioida yhteisillä kriteereillä".
Vihaan kulttuurirelativismia. Miksi? No siksi kun ei ole olemassa neutraaleja kulttuureja, joihin suhtautua tuon määritelmän lailla tekemättä väkivaltaa niissä eläville alistetuille yksilöille. Kulttuurirelativis
Vihaan kulttuurirelativismia. Miksi? No siksi kun ei ole olemassa neutraaleja kulttuureja, joihin suhtautua tuon määritelmän lailla tekemättä väkivaltaa niissä eläville alistetuille yksilöille. Kulttuurirelativis
Jokaisessa kulttuurissa joku toinen on aina jotain toista vapaampi ja pyrkii pitämään asemansa. Kun vaikkapa sanoo, ettei tähän mielellään pitäisi arvokolonialistisesti puuttua, se on jo tuon vähemmän vapaan hylkäämistä. Ikään kuin hänen vähättelemistään tuon vieraan kulttuurin osana. Relativisteja voimme olla vain suhteessa hegemonioihin, emme koskaan suhteessa alistettuun yksilöön.
On tietenkin totta, ettei vapauden ulkopuolinen tarjoaja voi ehkä lunastaa lupaustaan, mutta se onkin sitten jo toinen juttu. Ja ehkäpä juuri tuo epäonnistumisen pelko saa meidät olemaan relativisteja ja kirjailemaan voimattomuutemme ja pelkuruutemme älylliseen muotoon. Tosin vallankumousten puhjetessa kyllä uskaltaa sitten kulttuurirelativistikin ajatella toisin. Silloin yksilönvapaudet ovat hänellekin ainakin hetken aikaa universaaleja arvoja. Kun ne tekevät sen itse, ei meidän tarvitse puuttua ja menettää sivistynyttä etäisyyttämme.
Tärkeää on vielä muistaa, että on puhuttava ennemminkin yksilön koskemattomuudesta kuin yksilön vapaudesta ja oikeuksista. Kahden jälkimmäisen tuottama mielleyhtymä länsimaisen kulttuurin ylimieliseen ja kolonialistiseen historiaan sekä kuluttamisen eetokseen vie ajattelua harhaan. Uskonkin, että kulttuurirelativismi saa voimansa paljolti arvokolonialistiksi leimautumisen pelosta. Yksilön koskemattomuus on minulle tästä historiasta vapaa universaali arvo.
Niinpä. Alistetut tuntuvat häviävän aina. Myös edistyksen ja suvaitsevaisuuden nimissä.
Joudun hieman politiikan kautta argumentoimaan kuinka relativismin kylpyvedenlämmin itsepetos on mukana myös oman kulttuurin sisällä hyvinkin mieluusti ja kuinka mielellämme me siinä viihdymme. Koska mukavuusalue on mukavuusalue. Ja siellä ei saa olla muita kuin omia,
VastaaPoistaViime viikon aikana on eri mediavälineissä ja somessa suoraan ja epäsuoraan vaikutettu/muistutettu/tönitty ja suostuteltu ihmisiä äänestämään eurovaaleissa valtavirtaa eikä ainakaan missään tapauksessa erilaisia järjestelmäkriitikoita. Laillisten puolueiden laillista toimintaa on vaadittu eristettäväksi ja tai jopa kiellettäväksi. Jos valta, siis se joka valtaa pitää nyt tukevasti käsissään, ei saa riittävästi ääniä, jopa henkinen pimeys valtaa Euroopan.
Tätä kaikki monimutkaisen todellisuuden ja ihmisten käsitysten moninaisuutta suoristavaa käsitystä, ikään kuin yhdenmukaistavaa relativismia!! - on tuotu esiin liberaaliksi ja demokraattiseksi tarkoitetun sanamaiseman tukemana, mutta eikö laillisen poliittisen toiminnan kieltäminen muistuta välittömästi totalitarismia ja sitä fasismia, jota kuvitellaan vastustettavan ja jota pimeiden voimien kuvitellaan (jos ne ovat laillisia) tai ajatellaan edustavan.
Tuo keskiaikainen termi ”pimeiden voimien” käyttö on ollutkin yllättävän yleistä viime viikon aikana. Niin syvällä jo ollaan. Kun mikään kevyempi argumentti ei enää riitä mennään omaan pimeään kellariin.
Olen tullut Juha jopa siihen (väliaikaiseen) tulokseen että huolemme relativismista on turhaa. Ei siksi että ei olisi olemassa yhteisiä ja yleisiä ihmisoikeuksia joita puolustaa, vaan siksi että kaikki tuntuu olevan niin hel..hemmetin relativistista joka tapauksessa. Ihmiset, jotka ovat varmoja totuuksistaan eivät näytä välittävän pätkääkään oman relativisminsa hulluuksista ja epäloogisuuksista, päinvastoin, he jopa estottomasti tuulettavat (vähintään) kaksien standardiensa maailmankuvan hyvyyden puolesta.
No, taviksen kuten meikäläinen kyseessä ollessa tuo on aika vaaratonta, mutta päättäjien ja muiden vaikuttajien vastuu on valtava. Mielestäni kaikki eivät sitä kanna.
Tämä kaikki em. tekee minusta jonkinlaista legalistia. Laki ja oikeus määritelköön, missä on yleisesti pimeän ja missä valon raja eikä retoriikka.
Kunpa saataisiin vain lahjomattomat lainsäätäjät jostakin niin legalismini voisi edes osin toteutua.
Relativismi onkin usein kaaoksen sukua tai pahimmillaan vahvimman oikeuden. Tästä on saatu taas näyttöjä.
(Huom! en siis väitä ettei oikeuslaitoksemme olisi lahjomaton poliittisesti. Oikeudessa jos missä relativismi olisikin kaikkein vaarallisimmissa paikassa.
VastaaPoistaTuon edellisen kommenttini inspiroi monet lukemani jutut viime viikkojen aikana, monet aihevalinnat, monet ohivalinnat, mutta varsinkin juuri nyt telkussa tänään pyörinyt Eurooppa24h-kokonaisuus, jossa 24 tunnin aikana seurataan tavallisten eurooppalaisten elämää livenä. Mielestäni hieno idea ja eri maista ja kulttuureista kiinnostuneena aloin juttua seurata, mutta jokaisen tunnin aikana mukana tähän asti paljon ollut enemmän tai vähemmän peittelemättöntä vaikuttamista.Oliko julkaisuajankohtakin tarkkaan harkittua, kun huomenna vaalit? No, siihen saa tottua ja johon kommenttissani viittasin. Pettymys kuitenkin: ai, että tämäkin ohjelma piti käyttää noin, harmi, olisi ollut mukava saada edes tää ei-poliittisena. Toki katsoin lätkäpelin ja ko. sarjaakin katsoin vain osittain, ehkä sillä on hetkensä. Pitää oppia olemaan reagoimatta tälläiseen. Ja pitää hankkia jostakin lehmän hermot.)
Pimeiden voimien, kuviteltujen sellaisten, nousevasta vallasta huolestuneille sanoisin, että olkaa ihan huoleti.
VastaaPoistaTotuus tulee samaan ainakin noin 80 prosenttia äänistä. Mutta silti siitäkin ylijäävästä hippuosasta tulee olla kovasti huolissaan, koska yhdenmukaistavan relativismin hengessä voi ja saa olla vain yhdenlaista relativismia.
Huolen tulee olla jatkuvaa ja kaiken läpäisevää, koska vasta kun viimeinenkin käärmeenpää on poljettu rikki, vasta sitten oikea relativismi on kylläinen.
Laiton on laitonta tulee se miltä äärilaidalta tahansa. Rasismi on rasismia on se vasemman tai oikean laidan, juutalaisten, kristittyjen, muslimien tai minkä tahansa uskonnon harjoittamaa ja siitä pitää pysyä erossa ja kaukana. Vaikka Martin Luther King (kts. tämänpäivän HS) puhuisi Washingtonissa enkelien kielellä, on alistaminen alistamista ja rikos rikos. Relativismin vastaisuus ei voi olla kaksoistandardista samaan aikaan.
Juha, ajatuksesi ja kommentoinnit mm. mediassa näinä viikkoina saivat minut ajattelemaan maailmaa, jossa laillisuus olisi toimintaamme eniten määrittävä tekijä, relativismin ja tyhjän retorisen anarkian vastavoima. Jos laillista aletaan leimata yleisen oikeassaolemisen tunteen varassa laittomaksi, palaamme 30-luvun Saksaan tai 1917 vuoden Venäjälle. Tai mccarthysimin jenkkilään 50-luvulle. Olen ehkä naivi kun koen edelleen hämmästystä nähdessäni monen liberaalin ihmisen kaipaavan jotakin sellaista, kaipa kuitenkin osin tiedostamattaan.
Laillinen on laitonta, laiton laitonta, ainakin niin pitkään kunnes lait säädetään uuteen asentoon.
Tein huonon päätöksen taas tänään ja kävin lukemassa joitakin blogeja. Niissä käsiteltiin jokseenkin samoja asioita kuin tässä ketjussa. On vaikea ymmärtää edes lähtökohtaisesti ihmisiä, jotka ovat täysin pihalla asioista, jotka he kuitenkin ottavat puheeksi. Se ei tule tietenkään yllätyksenä että näitä ihmisiä on, mutta yllätyksenä tulee se miksi he eivät ota asioista selvää. Tämä kommentti on kyllä turha ja osoittaa suunnilleen pelkästään sen, miten turhautunut olen. Eurovaaleja en jännää tänään vaan sitä miten Leijonien käy. Voi kunpa maailma olisi joissakin suhteissa yhtä yksinkertainen kuin lätkäpeli. Helvetti miten ihailen Suomen joukkueen yhtenäisyyttä ja itseluottamusta, järkevää peliä, jossa kaikki pelaavat yhteisen päämäärän puolesta. Elämä ei ole tuollaista. Sanoisin että kohtalon pakosta se oli tuollaista joskus ja näin jälkikäteen voi vain ihailla mistä suosta Suomi nousi. Toivotaan että jatkossakin.
VastaaPoistaLätkäjoukkue-matafora on hyvä varsinkin kahden viimeisen upean matsin jälkeen. NHL-palvonta on saanut huutia ja kaikki olisi aivan mahtavaa, jos vielä tänään....
VastaaPoistaMutta muuten. Meillä ei taida olla sama matka emmekä ole sama joukkue jolla on sama päämäärä. Se nyt on ainakin muutaman viime vuoden aikana tehty selväksi. Ainakin niille jotka eivät koe kuuluvansa joukkoon.
En ole koskaan unelmoinut mistään maailman-tai edes maanosanlaajuisesta yhtenäiskulttuurista, mutta rauhasta ja mahdollisuudesta tehdä omia pikkujuttuja omassa vapaudessa kyllä.
Ajattelin juuri sitä kun äsken kävin äänestämässä. Mielessä oli jo monet käytännön näytöt antanut ilmastorealistinainen klassisesta puolueesta, jota en yleensä tapaa äänestää ja yhtenäisunelman järjestelmäkriitikoita laillisesta (!!) puolueesta jolla on laillisia(!!) tavoitteita ja joka haastaa yksi yhteismetsä-ajattelun, ja sen korrektin mitaksi päätetyn relativismin.
Ihan viime metreillä päätin. Toivottavasti realistinainen pääsee vaikuttamaan eikä jää mun äänestä kiinni, hah.
Suomi tosiaan nousi sekä sisällisodan että toisen maailmansodan jälkeen aivan mahdottomilta näyttävistä tilanteista ja nopeasti. No, sosialistinen internationalismi teki kyllä 40-luvun lopussa kaikkensa, että syntyisi pian sosialistisen relativismin Suomi, jonka itsenäisyys olisi Moskovalle alisteinen. Mutta miten siitäkin selvittiin...
FIN 3- CAN 2
Jope, katselin Ilta-Sanomien Videotuomareiden analyysia Suomi-Venäjä -ottelusta ja sielläkin vedettiin esiin jääkiekon ja yhteiskunnallisen toiminnan suhde, huomattavasti optimistisemmin kuin näissä meidän huomautuksissa. Mutta kun yhteiskunnan tasolla ei ole mitään konsensusta. Joillekin hyvyys on sitä, että blokataan se noin viidennes kansasta, siltä vähän tuntuu. Voitokkaan ja tulosorientoituneen, omalle maalle pelaavan jääkiekkojoukkueen ja vasemmistovetoisen hallituksen vertaaminen on minulle kuitenkin mahdotonta.
PoistaEhkä nykysuomalainen yhteiskuntakin olisi paljon yhtenäisempi ja itsestään paremmin huolta pitävä, jos olisi jokin todellinen uhkatekijä, jota vastaan nousta. Osalle se on nyt ilmastonmuutos ja osalle federaation muotoon hakeutuva EU jne jne ja maailma on niin monimutkainen ettei entisen uhkan ja yhtenäisyyden mahdollisuutta löydy, kun jokaista vetää oma voimansa.
PoistaTäytyy sanoa että toivon tänään lähinnä, että Suomi voittaa lätkässä. Siinä on hetken huuma ja jotain konkreettista ja varmasti kapeammassa katsannossa myös jotain yhteiskunnallista kantavuutta. 3-2 olisi mitä mainioin tulos.
PoistaEilinen peli joka oli molemmissa päädyissä lähes jatkuvaa maalitilannetta oli hienoa viihdettä, kulttuuria ja mitä tahansa. Ei tullut mieleen kertaakaan mikään maallinen:) Vaaleista puhumattakaan.
VastaaPoistaOsalle ilmasto, osalle federalismi, osalle ennustamattoman maahanmuuton vaikutukset. Osalle yhteiskunnan uusi eriarvoistuminen ja osalle tämä "kahtijakautuminen": 80:20:een.
Itselle maapallon kymmen,-kaksitoistamiljardisoituminen ja sen seuraukset täällä kaukana Fennoskandiassa. Kannan huolta toki aina duunareiden ja vielä niitä "alempien" asemasta tässä maassa. Varsinkin kun uusi punavihreä hallituksemme tuntuu pitävän heitä oman politiikkansa kohteina enemmän kun heitä kuuntelee. Henki on sellainen, että tossa sulle kuule vähän lisää rahaa, mutta olla muista asioista hiljaa, kiitos.
Oman elämän taakkoihin sitten sellainen ote, ettei niitä yhteiskunta voi oikein korjata enkä sitä päättäjiltä odotakaan. Sama omien ilojen kanssa. Niihin ei ole subjektiivista ihmisoikeutta eikä niitä voi mistään vaatia, itse ne on järjestettävä niin kuin oikein onkin.
Sama illan pelin kanssa: voittoa ei kukaan anna, se on otettava. Mutta armo, jos tappio tulee. Nyt ei ole hopea enää tällä porukalla häpeä.
Suomi 3 Kanada 1!!! Hyvin jope arvasit. Daavid ja Koljat.
VastaaPoistaKatsoimme tyttärien kanssa. Toisen piti mennä välillä toiseen huoneeseen kun ei pystynyt katsomaan (venäjäpelissä mun pti suomen maalin jälken vaihtaa kanavaa). Pelin jälkeen kävimme juomassa oluet kantapaikassani. Aamulla töihin mutta paskat siitä.
Urheilu on huikea juttu. Ei fiktiota eikä faktaa vaan jokin kolmas todellisuus. Se liikuttaa aivan jotain omaa mentaalista maailmaa sisällämme. Tämä on jotain urheilun psykologiaa ja filosofiaa... urheilun ontologiaa. Tätä täytyy pohtia enemmän...
Kyllä, hengen voitto aineesta, 3-1. Mahtavaa. NHL pistettiin kolmessa perättäisessä matsissa polvilleen. Mannaa.
VastaaPoista(Vaaleissa sitten Hyvyyden voimat voitti Pimeyden voimat 86-14 !
Riittääkö?
On toki jatkettava huolta ja työtä ja blokkaamista jotta kaikki loputkin ajattelevat samalla tavalla liittovaltiosta, ilmastosta ja edessä olevista väestöllisistä tilanteista.
Aamulla töihin ajaessa taas vaihteeksi ajan kuvaa: vastuumedian radiokanavalla eilen telkussakin koko illan esillä ollut Ylen Eu-ykköstoimittaja sanoi kommentoidessaan Irlannin vihreiden tulosta, että sieltä saatiin lisää HYVIÄ uutisia. Niin sitä pitää. Tuollaista kuulee jatkuvasti, kannanottoa jonkun puolesta, mutta kaipa sellaista on 2010-luvun objektiivinen tiedonvälitys. Pitää vaan tottua ja ottaa vastaan vastuukansalaisen kiltti osa tässä ajassa. Se-nyt-vaan-on-kato-tätä-päivää. )
Peli oli mahtava - tunteet oli pinnassa ja samalla vähän hölmistynyt ja tyhjä olo. On hienoa, että jollakin yhteiskuntaelämän saralla - toki näitä on muitakin - voidaan näin näkyvästi pelata meidän peliä ja yhteen hiileen, niin että juttu kokoaa koko kansaa.
VastaaPoistaMörkö veti kyllä hyvin ratkaisevat vedot, jotka tosin vain viimeistelivät koko porukan taideteoksen.
Kyllä kai tässä voi puhua siitä, että henki voitti materian nimenomaan sillä, että materialisoitui riittävällä tavalla käytäntöön.
Ja jännittikö - totta kai aivan helvetisti... Mietin, että miten tällaisesta voi saada yhtä aikaa niin suurta nautintoa ja sitten ei tosiaan tekisi mieli edes katsoa. Loppua kohden hiipi kuitenkin melkoinen luottamus Leijonia kohtaan ja ajattelin, että kyllä tämä hoidetaan. Tämä oli sellaista "suomalaisuutta", jota arvostan: asiat on mietitty viimeisen päälle ja myös toteutetaan viimeisen päälle, tekemisestä, ei puheista, tulee se laatuleima.
PoistaHenki, aine, no joo, en halua erotella mutta kolmeen viimeiseen peliin jotenkin sopi.
VastaaPoistaSitten huom! Jari Sarasvuon radiojuttujen suositteleminen on vähän kulunutta, vaikka ne jutut hyviä onkin, mutta tänään pamahti.
Ja olen muutenkin pitänyt Sarasvuosta jopa silloin kun kaveri ei näiden podcastien? kautta ollut niin yleissuosittu kuin nykyään, vaan enemmänkin sylkykuppi.
Tänään tuli uusin otsikolla: Hyveessä harjaantuminen on habituaatiota.
Kuunnellessani mielessäni risteili kymmenet kanssanne käydyt ketjut ja monet omatkin perustelut. Ja ymmärsin lopulta miksi "arvopuhe" mulle tökkii, nykyään varsinkin, ja sen konkretiaan sitomaton retoriikka.
Sarasvuo valotti mikä on arvojen ja hyveiden ero, ja ehdottomasti hyveiden hyväksi!
Ja armokin oli läsnä. Mutta varsinkin myös oman vastuun kantaminen ja ottaminen alkuperäisten hyveiden hengessä.
Ja kukin tasollaan. Mun taso on aika primitiivinen kyllä, mutta ehkä ehdin nostaa tasoa muutaman millin.
Kuunnelkaa jos aikaa on.
Jope, kuuntelin alkuvuodesta ja viime vuoden puolella paljonkin noita Sarasvuon lähetyksiä - minusta ne olivat usein tosi hyviä tai sisälsivät ainakin joitakin oivalluksia jokainen. Menee siis kuunteluun tällä viikolla. En ole enää osannut ajatella Sarasvuota jonkinlaisena henkisenä markkinapellenä, sillä minusta hän etsii aidosti asioita, löytää ja välillä harhailee kuten jokainen meistä.
PoistaTein nyt ip. media ja somekierroksen ja kyllä mää kauhiast hämmästelen.
VastaaPoistaHyvyyden kauniit ja ylevät voimat voittivat vaali-ja mediapelin 86-14 Pahuuden voimia vastaan, mutta melkein jokainen kommentti, kolumni käsittelee sitä, että nuo 14 sadasta on kitkettävä niin, että on enää kaikesta täydellinen yksimielisyys eikä missään minkäänlaista poikkipuolista sanaa maailman menosta.
Pelottava muutos ihmisissä. Mikään ei enää riitä. Lopullisen ratkaisun nälkäistä väkeä.
Ei nyt aleta vaaleista keskustella mutta toin tämän vielä esiin.
Mahtavaa, hyvyys voittaa ja muusta voidaan vaieta! Eläköön lopullinen ratkaisu.
VastaaPoista... joka tietenkin vaientaa häiriöäänet...
PoistaKulttuurirelativismiin liittyen mies nimeltä Seppo Oikkonen pohtii hyvin näitä kulttuurien törmäyksiä - tämä Professorin ajatuksia -blogista:
VastaaPoista"Se mikä minua näissä yhteyksissä hätkähdyttää on se, että vaikka systeemiset erot eurooppalais-länsimaisen järjestelmän ja syvässä uskonnollisen tunnustuksellisuuden tilassa elävän islamin maailman välillä ovat niin korostuneina esillä ja nähtävissä, emme käytä tilaisuutta oppiaksemme jotain itsestämme ja heistä. Tarkoitan siis tuota eroa oman ajattelumme, jossa vain ihminen ja elämä ovat korkeimpia arvoja -- ja kaikki uskonnot ovat vain uskontoja uskontojen joukossa -- ja omiin "ihmistä suurempiin" totuuksiinsa sulkeutuneen tunnustuksellisuuden välillä.
Tällainen ero ilmenee yhteisöissä vallitsevan sosiaalisen sitovuuden asteessa, yhteisöllisen "vallan" ominaislaadussa -- meillä "valta" on edustuksellista, syvän tunnustuksellisen depersonalisaation tilassa "kaikkiallista" -- tai moraalin laadussa -- meillä vallitseva "orgaaninen" omantunnonetiikka ja taantuneissa järjestelmissä vallitseva "mekaaninen" normipainemoraali ovat sosiodynaamisesti erisuuntaisia ja sulkevat toisensa pois -- jne.
Käsittelemme noita ei vain tyystin erilaista vaan ennemminkin aivan erilaatuista kulttuurista ihmisyyttä ilmentäviä tekoja ja tapahtumia omilla käsitteillämme, jotka eivät anna mitään eväitä ymmärtää miten valtavat ihmisyden erot järjestelmiä erottavat. Sosiologian alkeetkin riittäisivät tällaisia eroja tekemään.
Tämä oma sulkeutumisemme omiin käsitteistöihimme johtaa meidät sitten pahimman kerran harhaan -- ja oma "humanistinen" perinteemme näyttää meille maailman vain omien, hmmm, aikalailla "austististen" silmälasien läpi. Käitteiden varassa rakennamme itsellemme ongelmia, jotka todellisuudessa eivät ole käsiteperusteisia, vaan sijoittuvat totaalisesti erilaatuisiin ihmisyyden systeemeihin. -- Meidän pitäisi jotenkin pystyä paneutumaan omaan eurooppalaiseen ajatushistoriaamme edes sen verran, että tajuaisimme miten erityistä ajattelua -- ja ihmisyyttä -- me itse edustamme. Vasta sen jälkeen meillä olisi edellytyksiä päästä irti näistä skolastisen käsiterealismimme varaan rakentuvista suhtautumisongelmistamme.
Meillä eurooppalaisilla on erityinen taipumus tuntea syyllisyyttä, ja siksi syyllistäminen, syyllisyydentunto, sovitus, uhri, uhrin ja uhriutumisen roolit, jne -- ne ovat tätänykyä ihan määräävä osa olemassaolonkokemuksiamme ja identiteettejämme. Niiden varaan rakentuu niin poru ja eskatologia "ilmastonmuutoksesta" kuin mussuhumanismi, jolla yritämme ratkaista järjestelmäämme täysin sopeutumattomien kulttuurien mukanaan tuoman ongelman."
http://professorinajatuksia.blogspot.com/2019/05/kalifaatin-kansalaiset-tuomiolla.html#comment-form
Hemmetin hyvä.
VastaaPoistaHumanismimme outo ja vääristynyt sivuvire, tuo syyllisyys lähes kaikesta, myös kuvitellusta ja asioista, jotka ovat enää vain historiaa, tuottaa hyvin heikon omakuvan. Tämä korostuneena varsinkin tietyissä maissa. Halutaan maksaa velkaa sananmukaisesti hinnalla millä hyvänsä. Sekä velkoja jotka on jo maksettu ja velkoja joita ei ole ollut olemassakaan.
Tuottaako tämä itsetuhoisuutta, jota ajatellaan hyveenä, uhrautumista joka onkin oikeasti vapaaehtoiseksi uhriksi ryhtymistä?
Konkretiaa: jos Eurooppa ryhtyy koko maailman ilmastoesimerkiski jota ei kuitenkaan missään seurata, ilmasto on ennallaan, Eurooppa vain menettää monia esim. taloudellisen tasa-arvon tuottamisen mahdollisuuksia. Jos Eurooppa asettaa itse itsensä väestöräjähdyksen tuottamien kansainvaellusten laskeutumisalustaksi tilanteessa, jossa on tarjota vain tulonsiirtoja eikä kauan niitäkään, ei hyödy siitäkään kukaan. Eivät tulijat eivätkä täällä asujat.
Joku brutaalimpi sanoisi tuon ja nuo fiksut Oikkosen ajatukset, että Eurooppa on kulttuurisesti impotentti.
Sanoisin vielä noidenkin ajatusten inspiroimana, että tässä ajassa moni humanistiksi ilmoittautuva ei sellainen ole.
PoistaAjattelen että klassinen humanismi ei ikinä antaisi periksi sellaisissa asioissa, jotka tieteen ja järjen vapaus on saavuttanut länsimaisessa kulttuuripiirissä.
Nykyinen humanismin relativisointi ja myös suoranainen monista ihanteista luopuminen, kertoo siitä. Humanismina menee läpi kiva samanmielinen oikeassaolemisen kollektiivinen tuntemus, josta näyttö saatiin EU-vaalien jälkeisessä somevoitonparaateissa ja voimaantuneissa tribunaaleissa.
No, se on lyhytikäistä ihmisen sanahelinää, mutta alistuminen vahvemman (luonnon?) voiman edessä ja faktojen valikointi on sitten varallisempaa.
Humanismilla tällä uuskivalla ei ole mitään tekemistä.
Oikkosen juttuja löytyy paikasta Kuinka Marx tavataan. Kannattaa tutustua. Teräviä ajatuksia.
PoistaKeskustelu jatkui:
PoistaAnonyymi 28. toukokuuta 2019 klo 11.29
Tämän analyysin tekoa "sotkevat" kansainvälisesti määritellyt ihmisoikeudet jne. Ei ole ihan helppo rasti käsitteellisesti saati sitten poliittisesti alkaa analysoida vallitsevaa ajattelua ja saada siinä muutosta aikaan, niin tärkeää kuin se olisikin. Ketä kiinnostaa ja kuka päästää tällaisen ajattelun näkyviin, ovat kysymykset, jotka ensinnä tulevat mieleen.
Seppo Oikkonen 28. toukokuuta 2019 klo 12.14
Niinpä. Eikö olekin aika karmea yhteiskuntatilanne, kun meillä voi olla maassa presidentti, hallitus, eduskunta, virkamieskunta ja jopa tutkijakunta, jotka eivät ymmärrä sosiologian perusteita -- sitä että on olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin.
Ja meillä on nämä kaksi ammattiryhmää, jotka viimeiseen saakka pitävät kiinni omista käsitteellisistä lähtökohdistaan ja omaksuvat uusia ajatuksia vasta äärimmäisen pakon edessä -- nimittäin poliitikot ja journalistit. Kumpikin ammattikunta voi ratsastaa menestyksen harjalla vain jo olemassaolevien käsitteiden päällä.
Tällaisista syistä johtuen minulla ei ole vahvaa uskoa siihen että Eurooppa selviäisi. On aika toivotonta kuunnella jonkun Merkelin täysin mitään ymmärtämättömiä vertailuja länsimais-kristillisen ja islamin perinteiden välillä -- aivan mitään tietämätöntä käsitesekoilua, joka sitten vielä päätyy moitteisiin ja itsesyytöksiin siitä että "he tietävät oman uskontonsa paremmin kuin me omamme". Merkelillä ei ole mitään käsitystä siitä mitä "tietäminen" on.
En sano, että Oikkosen jutut ovat kaikissa kohden ongelmattomia, mutta hän tuo hyvin esiin, mikä ongelma individualismin ja yksilön oikeuksien jne. läntisen kehikon painottamiseen liittyy, kun käsitellään isoja sosiologisia ilmiöitä, joita nyt kohtaamamme ongelmat, kuten kansainvaellukset, kieltämättä ovat.
Viimeinen kappale siis minun, muu Oikkosen.
PoistaJope, minusta nämä ajatuskulut liittyvät hyvin niihin juttuihin, joita olet itse usein nostanut esiin humanismista, valtiosta ja sen tehtävistä ja mahdollisuuksista jne.
Olivatpa polilittiset ratkaisut käytännössä mitä hyvänsä, tulisi edes alkeellisesti tiedostaa, mistä kaikesta on kyse ja olisi tietenkin asioiden hoitamisen kannalta hyvä hahmottaa sosiologinen diversiteetti ja sen rajoitukset / mahdollisuudet.
PoistaTämä ei näytä kovin todennäköiseltä, kun agendalla on monikulttuuristamiskampanja tai massiivisten akuuttien ongelmien nopea hoitaminen. Silloin ei voida ajatella asioita loppuun saakka - useinkaan - pikemminkin reagoidaan tilanteisiin. Ennen pitkään pitäisi kuitenkin voida ajatella, jos tahdotaan, että asiat eivät mene täysin sekaisin.
Kyllä nuo lähelle tulee keskusteluja täällä ja sun blogissa. Just nyt pyörii telkussa kakkosella Seinäjoen arabikevät. Mielenkiintoiselta vaikuttaa.
VastaaPoistaTähän asti pyörineestä mieleen jäi mm. rehellinen irakilainen kaveri, joka sanoi, ettei Malmössä tunne olevansa Euroopassa. Ja perustelut päälle.
Mutta kun siellä kävi päiväkävelyllä suomalainen toimittaja, kaikki oli kuin strömsössä.
Kun edessä on Välimeren etelä- ja itäpuolisen kovan demografian ja läntisen pehmeän relativismin yhteiset vuodet samalla maaperällä läntisessä kulttuurissa ja arvomaailmassa, voi jokainen veikata miten käy.
Tuo mitä sanot poliitikoista ja journalisteista on hemmetin totta.
VastaaPoistaJuuri he päättävät miten keskustellaan, ja mistä. Se tuleekin sitten kuin kadunkulmiin asetetuista kaiuttimista.
Kun muita kuin valtapuolueita (eli sitä suurta enemmistöä) on nyt selvästi jossakin päätetty alkaa kutsua koko ajan systemaattisesti populisteiksi, tämä näkyi vaikka viime vaalistudiossa kuin toistuvana viraalina, olisi kai valtapuoluepolitiikkoja ja johtavaa toimittajakuntaa alettava kutsua yhtä systemaattisesti jollakin kansan, kansalaisten edun vastaisella yleistävällä termillä.
Se olisi typerää, mutta retorisesti oltaisiin sitten samalla, alhaisella, tasolla.
Jope, multa meni nyt tuo Arabikevät ohi, onkohan se Areenassa? Jännä, miksi monia asioita esitetään vasta vaalien jälkeen - no, tuskinpa sillä paljonkaan on merkitystä.
PoistaMuuten tuo poliitikot ja journalistit -juttu oli vielä sitä Oikkosta. Ihan vika kappale oli omani. Hänellä on aika jyrkät kannat moneen asiaan siellä Kuinka Marx tavataan -blogissa, mutta kuitenkin todella todella hyvää analyysia. Se ei varmasti miellytä kaikkia lukijoita, mutta siinä on kuitenkin aitoa filosofista otetta, koska puhutaan maailmasta, ei pallotella vain poliittisia ideoita.