VANTAAN TRAGEDIASTA

Tässä tragediassa olisi kiusaaminen pidettävä keskiössä. Lastensuojelun ja nuorisotyön tärkeydestä jauhaminen vie asiasta sivuun. Poliisin työ, tutkinta, korostuu nyt tärkeällä tavalla. Onko kiusattu ja millä tavalla? Siihen(kin) toivon paneuduttavan. Nyt kun epäilty on nimennyt motiivikseen kiusaamisen, sitä ei saa eikä voi ohittaa. Tärkeää se on kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että annetaan kiusaajille, yleensäkin, vahva viesti seurauksista, joihin kiusaaminen voi johtaa; että he ovat osa syyn ja seurauksen ketjua.  Toiseksi siksi, että hekin, elleivät ole  patologisesti tunnekylmiä, tarvitsevat nyt aikuista vierelleen. Oletan tässä siis, että uhrit eivät olleet kiusaajia.

Poliisin rooli on tässä oleellinen, että pysytään oleellisessa; ettei heti eksytä liian yleiselle tasolle. Ja juuri poliisi on nyt se, joka epäillyn ottaa tosissaan. Lastensuojelulla, nuorisotyöllä ja psykiatrialla on paikkansa. Niidenkin aika koittaa.

MIKROAGGRESSIOSTA

Mikroaggressioksi nimitetään esimerkiksi sitä, kun joku kysyy vierasmaalaiselta vaikuttavalta ihmiseltä, mistä tämä on kotoisin.

Mikroaggressio on hierarkkisesti ihmistä määrittävä ja olemuksellistava sana. Melkeinpa nojatuolidiagnostiikkaa. Siksi se on myös ideologinen sana. Sillä määritellään ja ylitulkitaan ihmistä, joka ei ole "meitä". Ihmiset voivat olla tilannetajuttomia ja vaivaannuttavan uteliaita, mutta eivät välttämättä aggressiota osoittavia. Mikroaggressiolla siis otetaan oikeudeksi tulkita ajattelemattomuus  tiedostamattomaksi vihaksi. 

Sivistyneistöllä on kummallinen taipumus ylitulkita asioita. "Syvällistää" niitä. Välitön ei voi olla totta. Kotimaan kysyjä ei voi olla vain ajattelematon ja utelias. Aggressio ilmeisen takaa on löydettävä, koska miniaggressio viittaa tiedostamattomaan rasismiin, joka on  paljastettava.

Tässä on myös pohjaa sille, miksi nk. wokelaiset koetaan ärsyttäviksi. Termi luo efektin ylemmästä tietoisuudesta, jota ei tietenkään voi väittelyssä voittaa vaikka itsessään ei aggressiota tuntisi: "Et vain osaa sitä itsessäsi tunnistaa toisin kuin minä, joka tunnen sinut paremmin." Tiedostamatonta käytetään retorisena siirtona, vaikka juuri sen suhteen olisi käytettävä Occamin partaveistä ja tarkennettava empiriaan. Siihen, miten ihmiset näyttävät käyttäytyvän. Ehkä tiedostamaton on useammin tarpeeton ja haitallinen kuin tarpeellinen käsite; retoriikan ja vallankäytön varasto, jokin, jonka kanssa voi käydä monologia toisen ohi; ohittaa se yhteinen tila, jossa havainnoisimme toisiamme suoraan.

Tuntuu, että yhteisen tilan löytäminen vaatii rohkeutta, valppautta ja ankaraa oman diskurssinsa havainnointia. Mikä on se "yksityinen diskurssimme",  jolla ohitamme toisen ihmisen silloin kun hänen käyttäytymisensä ei soi yhteen omamme kanssa...

Jos kieltä käytettäisiin reflektoiden, vastakkainasettelua ei niin välittömästi syntyisi. Nyt jokainen kotimaan kysyjä määritellään aggressiiviseksi piilorasistiksi. Mitä muuta kuin vastakkaisuuksia ja vihamielisyyttä tästä voi seurata?