Tässä tragediassa olisi kiusaaminen pidettävä keskiössä. Lastensuojelun ja nuorisotyön tärkeydestä jauhaminen vie asiasta sivuun. Poliisin työ, tutkinta, korostuu nyt tärkeällä tavalla. Onko kiusattu ja millä tavalla? Siihen(kin) toivon paneuduttavan. Nyt kun epäilty on nimennyt motiivikseen kiusaamisen, sitä ei saa eikä voi ohittaa. Tärkeää se on kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että annetaan kiusaajille, yleensäkin, vahva viesti seurauksista, joihin kiusaaminen voi johtaa; että he ovat osa syyn ja seurauksen ketjua. Toiseksi siksi, että hekin, elleivät ole patologisesti tunnekylmiä, tarvitsevat nyt aikuista vierelleen. Oletan tässä siis, että uhrit eivät olleet kiusaajia.
Poliisin rooli on tässä oleellinen, että pysytään oleellisessa; ettei heti eksytä liian yleiselle tasolle. Ja juuri poliisi on nyt se, joka epäillyn ottaa tosissaan. Lastensuojelulla, nuorisotyöllä ja psykiatrialla on paikkansa. Niidenkin aika koittaa.
Kiusaaminen on tärkeä teema. Uskoisin, että tässä tulee esiin pidempi historia, jolla on myös mielenterveydellisiä ulottuvuuksia. Tuskin kukaan psyykkisesti terve nuori ampuu kuolettavasti päähän aseella kahta luokkatoveriaan, vaikka he olisivat olleet kiusaajia. Jos eivät edes ole olleet, niin taustalla täytyy olla pidempi traumatisoituminen. Teko ei ole normaalilla psyykellä varustetun ihmisen teko. Sikäli tämä ei ole mielestäni pelkkä kiusaamisen asia - toki joku ihminen voidaan rääkätä loppuun ja seuraukset ovat mitä hyvänsä, mutta en siis usko, että tässä on kyse pelkästä 10 viikon ajan koulussa tapahtuneesta ignoroinnista tai muusta vastaavasta. Emme tiedä vielä kaikkea.
VastaaPoistaOletettavasti siis kuollutta poikaa ja suunnilleen koomassa olevaa tyttöä on ammuttu teloitustyyliin päähän. Saattaa olla, että toinen tyttö, joka on vielä elossa ja jota on voitu kuulla, on saanut osumaa johonkin muualle. Minusta tällainen teko on harkitun toiminnan päätepisteenä aika hurja. Tarkoitan, että tätä ei voi välttämättä palauttaa pelkästään siihen, mitä ajattelemme kiusaamisella, vaan syitä on monia, ja luultavasti ne löytyvät pidemmästä aikaperspektiivistä ja laajemmalta tämän nuoren elämästä.
PoistaSe tulee myös mieleen, että tätä tapahtumaa ei oltaisi voitu normaalin koulussa tapahtuvan havainnoinnin perusteella estää yhtään mitenkään. Ainakaan näillä tiedoilla mitä nyt on. Poika on aloittanut uudessa koulussa 10 viikkoa sitten. Tässä on jotain mikä minua vaivaa. Taustalla täytyy olla jotain muutakin kuin "normaali" koulunvaihto. Onko koulunvaihdon syy kirjattu totuudenmukaisesti asiakirjoihin? Onko sieltä jäänyt pois jotain, mikä oltaisiin voitu ottaa huomioon? Jos ei ole jäänyt pois, miten kirjatut asiat on otettu huomioon. En suinkaan ajattele tätä opettajan syynä tms, kaukana siitä, mutta voi olla, että esimerkiksi koulupolku tai opetuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen ei ole onnistunut ja taustalla saattaa olla isompi vyyhti kuin mitä nyt nähdään "kiusaamisen" nimikkeellä.
PoistaKoulusiirrot ovat erittäin ongelmallisia, koska hojkseihin ja siirtyviin papereihin ei saa kirjata suoraan "negatiivisia" asioita, jotka liittyvät esimerkiksi tutkimuksiin ja diagnostiikkaan tai käytöshäiriöihin. Tässä on oikeasti jotain todella pahasti pielessä monella tasolla. Toki kiusaamisaspektikin on läsnä selvästi.
PoistaNoin näen itsekin, ei palaudu yhden mahdollisen syyn seuraukseksi. Uutisissa juuri poliisi kertoi että ilmeisesti pitkään ja tarkkaan suunniteltu teko.
VastaaPoistaNämä asiat yleisesti vuosien varrelta valitettavasti tuttuja juttuja: lastensuojeluilmoitukset, kiusaamisjutut ja poliisin kanssa tehtävä yhteistyö. Koulujen väkivalta ylipäätään. Koko yhteiskunnnan väkivalta. Fraasit, hyvää tarkoittavat toki, nollatoleranssista jne. Kouluissa henkilökunta näkee lasten elämästä vain pienen siivun. Vanhemmat yhden siivun. Tapahtuu sellaisia juttuja ettei niitä moni uskoisikaan. Poliitikot selittävät tätä paskaa milloin milläkin selittäjällä. Ratkaisuna aina: lisää kuraattoreja ja muita henkilöitä. Jonkinlainen ihmiselämän uusi tyhjyys jää tunnistamatta, katselkaapa kännykkäzombeja, aikuisia, joka paikassa, mikään muu ei tunnu kiinnostavan kuin se kuvasilppu.
Väitän että silti yhdeksän kymmenestä aikuisesta ei edes tiedä mitä nuoret voivat kännyköistään nähdä, erilaisia alistusvideoita jne. Siellä on hyvin mustaa kamaa. Ne pitäisi jokaisen käydä katsomassa kivan kuvasilpun sijaan. Jos ollaan huolissaan lasten ja nuorten kiusaamisesta, mikä on helvetin hyvä, pitäisi nähdä koko kuvio, se digitaalinen kaatopaikka mikä aikuisilla on penskoille tarjota. Miten niin lapsilta kännykät pois, aikuisiltahan ne pitäisi ottaa.
Oli motiivina tässä kiusaaminen tai ei, lopputulos oli kuitenkin kouluväkivaltaa, kiusaamista sen lopullisimmassa muodossa. Kiusaamisesta voi aina tehdä rikosilmoituksen, nyt ei enää voi tehdä.
Jokaisessa koulussa, jokaisessa luokassa tapahtuu jossakin kohtaa kiusaamista. Koulut eivät sitä voi yksin ratkaista. Tiedän että paras mahdollinen tehdään lukuun ottamatta erityistapauksia. Toisaalta mikä tahansa koulu tai opettaja voi siitä huolimatta tulla osoitetuksi asian ohittaneeksi, vaikka olisi tehnyt mitä jos byrokraattiset kirjaukset on jäänyt jossakin kohtaa tekemättä. Vaarallinen ammatti, en suosittele.
Asiasta hieman sivuun, katsokaapa tämän torstain eduskunnan kyselytunti. Sama huutava ja vittuileva jengi sitten itkee väkivallan ja vihan vastaisesti toisaalla. Ehkä koko Suomi pitäisi ottaa huostaan.
jope
(Käytinpä tuossa monia alatyylin sanoja. Ahdistus mennyt tunteisiin sen verran ja kun editoimatta kirjoittaa. Pitää uskoa ja toivoa että vastavaa ei tapahdu. jope)
PoistaPoliisi alkaa selvittää myös taustoja muutolle / koulunvaihdokselle, luin juuri Yleltä. Ihmettelinkin jo, milloin tuohon tullaan. Valitettavasti sieltä voi löytyä kaikenlaista, niin kuin yleensä löytyykin. Harvoin tilanteet eskaloituvat näin ihan peruslähtökohdista. Tämä tapaus herättää paljon surua, huolta ja ikäviä aavistuksia ylipäätään vähän kaikesta, mikä tähän kietoutuu ja mitä kaikesta paljastuu - muutoinkin kuin tekijän taustasta. Onneksi näin pitkälle etenevät tapaukset ovat toistaiseksi todella harvinaisia.
PoistaPoliisin työ on nyt todellakin oleellista. Tuo toisen koulun tutkinta on tärkeää. Jotenkin kiusaamiskeskustelu on alkanut turhauttamaan. Aina samat lastensuojelun ja nuorisotyön ammattilaisten kommentit. Fokus katoaa. Tärkeitä asioita, mutta silti...
VastaaPoistaJotenkin nyt kun ampuja on nimennyt motiiviksi kiusaamisen ja poliisi pitää tutkinnoissaan motiivinkin keskiössä, kiusaamiskeskustelu saa toisen tason. Katsotaan, vaikuttaako tämä mitenkään kiusaamisen määrään tulevaisuudessa. Tuleeko kiusaamisesta häpeällisempää. Jos, niin pitikö taas Titanikin upota, ennen kuin rekisteri muuttuu?
Jotenkin tämä on asia, josta on liki mahdoton puhua sen oikeilla sanoilla kuulostamatta kyyniseltä.
Näin on! Olen itse joskus miettinyt, että riittävän raju vastaus kiusaamiseen saa sen loppumaan paremmin kuin loputon lässytys, joka ehkä vain pahentaa asiaa. Jos tulet kiusaamaan minua, näytän, että minua on turha tulla kiusaamaan ilman että siitä koituu myös sinulle jotain. Tyypillisesti esimerkiksi poikien kesken tämä toimii niin että vedetään kiusaajaa sen verran reilusti turpaan ja homma on siinä. Ongelma tässä on tietenkin, että ei ole määritettävissä mitään tiettyä pistettä, missä kiusaaminen lakkaa eikä päinvastoin kiihdy. Itsensä puolustaminen sairaan / häiriintyneen / seurauksista ymmärtämättömän psyyken perustalta aiheuttaa myös ylilyöntejä, mitä epäilen vähän tässä Viertolan hommassa taustaksi. Vaikeita kysymyksiä. Tiedän, että itsensä puolustaminen on tietyllä tapaa epäkorrekti tapa suhtautua asiaan, mutta kohtuullisissa rajoissa se toimii minusta parhaiten - edellyttää kuitenkin sitä, että kaikki tapaukseen osallistujat ovat jotakuinkin normaaleja.
PoistaEn tarkoita, että väkivalta on ratkaisu, mutta rajojen osoittaminen on. Mitä lähempänä on se, joka osoittaa rajat, sitä paremmin se toimii. Jos joku koulukuraattori lässyttää hiukan kiusaajalle, niin se on luultavasti vain sulka hattuun siellä kiusaajien yhteisössä, joka saattaa toimia myös ja pääosin koulun ulkopuolella, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja vapaa-ajalla. Jos taas kohtaat kiusaajan henkilökohtaisesti ja leivot huolella häntä siten, että hän tajuaa mistä on kyse, niin homma todennäköisesti jää siihen. Toki sitten erilaiset muut tekijät ja esimerkiksi ryhmäpaine voivat ajaa koston kierteeseen. Tämä on erittäin kimurantti juttu. Ajattelen kuitenkin, että sopiva lähelle tuleva paine saa kiusaajan miettimään kaksi kertaa, kannattaako jatkaa.
PoistaOngelma sivistyneen yhteiskunnan kannalta on se, että tässä lähestymistavassa rikotaan rauhanomaisia sopimuksia, mutta onko tilanne aina sellainen, että sivistynyt puhuminen osuu siihen, mihin pitää? Onko tuollainen kiusaava nuori sivistynyt? Toimivatko ryhmäilmiöt sivistyksen pohjalta? Esimerkiksi alistamisväkivalta ja muu saavat voimaa siitä, että suurin osa niiden kohteeksi joutuneista on niin nynnyjä, etteivät pysty puolustautumaan, ja tällöin kiusaajan valta vain kasvaa.
PoistaEhkä tilanne on siksi hiukan vinoutunut ja riskaabeli, että nuoriso kantaa mukanaan kättä pidempää kuten veitsit, kaasuja ja jopa aseita. Siksi pitää aina miettiä mikä on oikea tapa toimia. Kiusaaminen on tietenkin eri asia kuin kulttuurinen tai muu väkivalta, jolla joku ryhmä haluaa vakiinnuttaa asemansa edes jollakin tavalla yhteiskunnassa. Tässä pitäisi voida puuttua taustatekijöihin, mutta "pienimuotoiseen" kiusaamiseen voi mielestäni hakea ratkaisua myös itsensä puolustamisesta tavalla tai toisella. Tarkoitan, että jos kiusaaja näkee, että uhri on voimaton ja hänen puolustuksensa on pelkkää lässytystä, niin se tuskin muuttaa paljoakaan. Täytyy tulla jokin maksu huvista, tai se ei lopu.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaOlen itse ottanut nuorena kiusaamistilanteessa turpaani, mutta en myynyt nahkaani alistumalla. Tuolloin myös vanhemmuudessa oli jotain auktoriteettia. Isäni hoiti asian jälkipyykkiä, ja onneksi kiusaaminen loppui siihen. Tyypit olivat surkeita luusereita, ja luultavasti sellaisiksi jäivätkin loppuelämäkseen. He ottivat kuitenkin vallan käsiinsä niiksi hetkiksi, joiksi saivat ja saattoivat saada. Tuohon aikaan tapeltiin paljain nyrkein ja se oli sentään reilua. Nykyään tuossakin suhteessa ollaan paljon sairaammassa tilanteessa. En tiedä, johtiko pohdintani mihinkään. Uskon kuitenkin, että jos kiusaajat tietävät, että heidän toimiaan ei hiljaa hyväksytä tai paineta villaisella, niin silloin kiusaaminen vähenee, koska siitä saatavan sosiaalisen mielihyvän joutuu myös jollakin konkreettisella tavalla maksamaan.
PoistaKoulut ja viranomaiset kykenevät tekemään kiusaamisesta kiusaajille jo nyt todella häpeällistä ja todella seurauksellista. Mikään ei sitä estä. Yliymmärtämislässytys on yksi myytti.
VastaaPoistaToki on niin että kyse on siitä että onko kouluviranomaiset kussakin koulussa siihen halukkaita. Aina eivät varmaan ole. Ja vaikka seuraukset vietäisiin tappiinkin, on yksilöitä jotka toimivat sen jälkeenkin. Samahan se on rikosseuraamuksienkin suhteen.
Lisäksi säälittävät opettajat. Kyseessä voi olla tuollainen asioiden tappiin asti viejä mutta koska keskittynyt olennaiseen ja jää johonkin hemmetin tietokonesovelluksen alikansion alikansioon piirtämättä pari lausetta byrokratian vuoksi, voi olla syytteessä. Opettajiahan vainotaan hyvin mielellään.
jope
Mitä sitten tulee tuohon Vesan esiin ottamaan asioiden yksityisesti hoitamiseen nuorten kesken niin on niin, että kyky käyttää väkivaltaa, itseäänkin puolustavaa, on hyvin jakautunutta, kiusaajat ja muut kaduilla toimivat nuoret sen osaavat hyvin, mutta suuri enemmistö ei lainkaan.
PoistaEi ole juurikaan sellaisia kollektiivisia porukoita jotka omalla henkisellä voimallaan ja tarpeen mukaan fyysisesti voisivat puolustaa heikompiaan tiukoissa paikoissa KUN aikuisia ei ole paikalla tai heistä ei ole mihinkään. Tässä on aika ihan toinen kuin meidän nuoruudessamme. Osa nuorista on hyvin harjaantuneita tekemään väkivaltaa, valtaosa lamaantuu täysin.
En tietenkään kannusta ketään lasta tai nuorta ratkaisemaan näitä itse, mutta vähänkin kadulla liikkunut tietää että voi olla tilanteita jossa kollektiivinen hyvän voima, sen potentiaali auttaa, olisi hyvä olla olemassa.
Tarvittaessa kaveria on autettava hyvinkin rohkeasti.
Toisaalta tänä päivänä liikkuu aseitakin etten ole ihan varma tästäkään.
jope
Hyvät kommentit, jope! Aika on toinen, riskit ovat isot. Tietenkin yleensä väkivaltatilanteissa pitäisi hakea apua nopeasti (luovuttaa tilanne viranomaisille jne) ja katsoa, ettei tule itselle vahinkoa (pako ratkaisukeinona). Ei voi lähteä liiaksi urheilemaan vaarallisiin tilanteisiin. Mutta samalla tekee mieli sanoa, että pitäisi puuttua. Se vaan on tosiaan helpommin sanottu kuin tehty, jos tekijöillä on kaikki valmiudet toimia väkivaltaisesti ja vielä kättä pidempää mukana niin kuin nykyään on. Siltikin tuntuu todella pahalta, jos tavalliset kansalaiset antavat apinalauman tasolla oleville kadut haltuun eivätkä uskalla puolustaa itseään tai vaikkapa sitten lapsia, jotka joutuvat väkivallan / ryöstön yms. uhreiksi. Nämä ovat aika lailla ratkaisemattomia asioita, samoin kuin se, missä menee rohkeuden ja uhkarohkeuden raja.
PoistaMedian mm. lähtökohtaoletus on että koulut/opettajat eivät ota kiusaamisia tosissaan. Mistähän tietävät kun eduskunta on säätänyt sellaiset salassapitovaatimukset ettei mitään rajaa.
PoistaJokaisessa koulussa kiusataan. Varma fakta. Miksi sitten niin? Väitän että sitä ei koulussa ratkaista. Siinä mennään jo hyvin syvälle. Koulu vain toimia ei syväpsykoterapoida kokonaista yhteiskuntaa.
Jos ja kun vakava kiusaamistapaus tulee esiin on opettaja tilanteessa: laittaako kaikki muut asiat sivuun, jättää käytännössä sikseen siltä päivältä 22 muun opettamisen ja kasvattamisen, ehkä seuraavaltakin, koska kiusaamiseen pitää puuttua heti ja voimalla ja isosti ja alkaako selvittämään ja ratkaisemaan asiaa
vai
jatkaako niiden 22 muun opettamista koska niillä muilla on myös lakisääteinen oikeus saada lakisääteistä opetusta eikä tilalle ole saatavissa ketään.
Todella monelle mahdoton yhtälö.
Itse kannatan tuota ensimmäistä vaihtoehtoa mutta tiedän ettei sekään suoraviivaisesti ratkaise aina asioita.
Miksi kiusaamista on, kouluissa ja harrastuksissa ja kaikkialla, siinä ollaan ihmisyyden ytimessä. Voidaan padota ja yrittää estää, mutta missä on lapsen kasvun ydin? Ajattelen että se on kotona ainakin tietyssä kasvuvaiheessa Missä muualla se olisi?
jope
Lisäksi koulu on vain yksi kiusaamisen ilmenemispaikoista. Luultavasti 95 prossaa tapahtuu vapaa-ajalle, somessa, ties missä. Jos ajatellaan, että koulu hoitaa tämän(kin) asian, niin paljon on pielessä. Huvittaa, kun aina huudetaan koulua apuun aivan kuin se olisi kaikki viranomaislaitokset ja vanhemmuuteen kuuluvat asiat yhdessä paketissa.
PoistaJa tuota myös vastuupuolella... Missä on koulun vastuu? Missä on opettajien vastuu? Heh heh... Uskomatonta, mutta näin se usein on.
PoistaJuuri näin Vesa, kouluilta nyt penättävä "vastuu"(?) psykoterapoida kokonainen Suomi terveeksi on ihan käsittämätöntä. Koulun tehtävä on estää kiusaaminen koulussa. Se on siinä ja siinä pystyykö se siihenkään, monista syistä vaikka yritystä on.
Poistajope
Vantaan tapauksen arvottaminen vähänkin siihen suuntaan että näiden lasten päihin suoraan suunnatut laukaukset olivat tajuttavissa oleva reaktio kiusaamiseen, on täydellinen virhearvio. Siinä mustaa maailmaa sittenkin hyväksi ja ymmärrettäväksi selittämään pyrkivä tunne ottaa vallan ja kyse on vain selittäjän oman maailmankuvan hallinnasta.
VastaaPoistajope
Tausta on synkempi, sana kiusaaminen tuskin paljastaa puoliakaan. Se voi olla sana, joka tekijälle tulee mieleen ja se voi olla osa hänen kokemustaan (oikeutetustikin, jostakin yhteydestä), mutta se ei selitä tätä kuviota. Olen varma, että taustalta löytyy kaikenlaista. En tiedä, mikä osa siitä tulee julkiseksi ja mitä löytyy. Saa nähdä. Olennaista tietenkin olisi, ettei tällaista tapahtuisi. Harmi on, että noin tehokas tekoväline oli noin saatavilla. Tämä huomio ei tietenkään vie pois sitä, että jotain oli lähtökohtaisestikin todella vinossa.
Poistahttps://www.is.fi/kotimaa/art-2000010336756.html
VastaaPoistaTuossa hyvä esimerkki. Ja näitähän tekevät myös opettajat.
Jos ja kun koulu on yhteydessä lastensuojeluun ja poliisiin, se ei voi enää paljon enempää viranomaismielessä tehdä. Silti niin että nämäkään puuttumiset eivät mekaanisesti ratkaise tai aina edes johda juuri mihinkään. Kunnan kannalta silti tärkeämpää mielettömyys kaiken mahdollisen kirjaamisesta johonkin ohjelmaan. Maaginen ajatus että kun se on tietokoneella, se on hoidossa. Ihmisten kesken käydyllä todellisella keskustelulla ei niin suuri paino.
Jutussa kiinnitetään huomiota poikien jamaan. Olen puhunut siitä jo vuosia. Aika ison osan pojista tänä päivänä yhteiskunta syrjäyttää. Osaksi siinä on kundien omaakin vastuuta, en sano että kaiken takana on aina "rakenne." Mutta jokin tuntematon tekijäkin taustalla on.
En osaa sanoa minäkään mitään muuta varmaa kuin sen että jotakin on nyt kokonaisvaltaisesti tässä maassa toisin, ja korostetusti lasten ja nuorten kannalta, kuin vielä viisi tai kymmenen vuotta sitten. Eikä se ole vain jonkin palvelun puuttuminen jne. vaan se taustasyy miksi näitä palveluita, esim. -mielenterveys, tarvittaisiin koko ajan niin paljon enemmän.
Itse tulkitsen näitä Viertolankin tapahtumia niin että taas vaihteeksi (Eerika, Joensuun lapsitappo, Koskelan murha, katujengit) yhteiskunta kuin rukoilee yhdessä että parantakaa meidät ja mieleen tulee vain että kouluissa ja muissa laitoksissa se onnistuu.
Tämä on nyt metafora ja varmaan epäonnistunut, mutta intuitiolla ajattelen itse että siinä entisessä kahden tv-kanavan vähä(?)virikkeissä Suomessa lasten ja nuiorten oli parempi kasvaa. Kaipaan sitä itsekin takaisin. Mutta tauti nykyään: yhden ihmisen sisällä 32 kanavaa, 10 somesovellusta, korvissa kuulokenapit 24/7 ja suunnattomuutta kahdeksaan ilmansuuntaan.
jope
"...parantakaa meidät ja mieleen tulee vain että kouluissa ja muissa laitoksissa se onnistuu."
PoistaTarkoitin: e i onnistu vain siellä. Lasten ja nuorten pahoinvointi on laajempi ja isompi ilmiö kuin se mitä tapahtuu koulupäivän aikana. jope
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKorjailin kirjoitusvirheitä, tässä vuodatus: Yhteiskunnan premissit on monin osin pielessä.
VastaaPoistaLapsia ei synny (kiitos synkkien tulevaisuuskuvien, kulutuskulttuurin, ikuisen nuoruuden ihannoinnin, ties minkä), pojat joita on syrjäytyvät liian isossa määrin (kenelle yhteiskunta on suunniteltu, tulee mieleen), tuki ei riitä kaikille, ja kouluissa samoista resursseista hoidetaan kielitaidottomia ja oppimisvaikeuksisia yhä enenevässä määrin (ja usein järjestelyillä sotketaan luokkarauha).
Tytöt ahdistuu (neuroottisuuteen saakka analysoidessaan kaikkea mahdollista negaa ja paineistavaa ainesta mitä media kippaa niskaan), jopa käsitys sukupuolesta on onnistuttu tarpeettomasti monimutkaistamaan (ikätasoisesti ajatellen aivan turhaan ja ihmisten päitä sotkien).
Digitaalinen totaalimeno kruunaa kaiken. Järkyttävä sotku on saatu aikaan. Todella pahaa jälkeä luvassa.
Ratkaisuehdotuksia ei voi edes julkisesti kommentoida, niin naurettavia monesti niistä ovat. Tai no tämä: en usko, että esimerkiksi opetushallinto peruuttelee liiemmin digihankkeistaan, vaikka tyhmempikin tajuaa, että lapset ja nuoret eivät hyödy nykyisestä digittämisestä oppimisen kannalta - päin vastoin haittoja kertyy ja kasvavien aivot kuormittuvat turhaan, varsinkin, kun digiaika on esimerkiksi liikkumisesta pois.
Noin se menee...päivittelyt a-studioissa resurssipulasta tms. ovat tyhjän kanssa yhtä.
VastaaPoistaTänään kuitenkin HYVÄ uutinen mm. HS, joka varmaan ohitetaan koska kyseessä pahishallituksen teko.
Hallitus aikoo (toivottavasti ei jää aikomukseksi) lisätä opetustuntien määrää peruskoulussa selvästi, jopa kolme viikkotuntia. Siinä on nyt yksi mahdollisuus palata hyvin perusasioiden äärelle, tai suunnata noita tunteja erityisesti vaikka noiden pudotuksessa olevien poikien nappaamiseen.
Koulut ja opettajien pedagogiset leikit voivat toki tämänkin lisän sössiä.
Tuosta syntyvyydestä on muuten menossa aikamoinen paniikki. Ei ole tulossa kuitenkaan mitkään synnytystalkoot. Kyseessä hyvin syvä kulttuurinen sekä tiedostamaton että tiedostettu valinta. Eurooppalainen nainen ja mies eivät halua lisääntyä lainkaan tai vain vähän. En usko että sille voi enää mitään.
Yksi syy paniikkiin on joidenkin tulkintojen mukaan keskiluokan asuntovarallisuuden putoaminen myös suurissa kaupungeissa kun väki vähenee (ehkä) selvästi. Matalapalkka-aloille saapuvat uudet muuttajat eivät kuitenkaan kykene matalalla tulotasollaan pitämään asuntovarallisuutta tällä nykyisellä tasolla mitenkään. Kultamunaneliöiden hinnnat putoavat. Tällä hetkellä Suomen väkiluku kasvaa noin 20 tuhatta vuodessa, kokonaan muuttoliikkeen ansiosta, mutta se ei ratkaise mm. em. ongelmaa.
Voiko tässä muuta kuin ottaa rennosti ja viheltää ja katsoa mihin ollaan menossa? Ei voi. Kun ikää tulee, fobiatkin vähenevät, yleiset ainakin.
Ainoa toki on tuo lasten ja nuorten paha olo ja väkivalta. Sen suhteen on pakko etsiä ratkaisuja.
jope
Joo, ei voi pelätä ja suurinta osaa kauhukuvista en pelkääkään henkilökohtaisesti. En varsinkaan niitä, joita on hierottu naamaan jo vuosikaudet, siis näitä sertifioituja kevytpelkoja. Lasten kohdalla kyllä jo sitten huolestuttaa monikin asia. Aika heviä tavaraa on lähivuosikymmeninä tulossa ihan tällä yhteiskuntatasolla. Toivottavasti ei omana elinaikana Eurooppa ajaudu laajamittaiseen sotaan. Se olisi aika kova juttu.
PoistaEräs selkeä kysymys. Oliko tekijällä tottumusta aseen käsittelystä? Miten tottumus oli kertynyt, jos sitä oli?
VastaaPoistaKysyy Päivis Presley.