Mikroaggressioksi nimitetään esimerkiksi sitä, kun joku kysyy vierasmaalaiselta vaikuttavalta ihmiseltä, mistä tämä on kotoisin.
Mikroaggressio on hierarkkisesti ihmistä määrittävä ja olemuksellistava sana. Melkeinpa nojatuolidiagnostiikkaa. Siksi se on myös ideologinen sana. Sillä määritellään ja ylitulkitaan ihmistä, joka ei ole "meitä". Ihmiset voivat olla tilannetajuttomia ja vaivaannuttavan uteliaita, mutta eivät välttämättä aggressiota osoittavia. Mikroaggressiolla siis otetaan oikeudeksi tulkita ajattelemattomuus tiedostamattomaksi vihaksi.
Sivistyneistöllä on kummallinen taipumus ylitulkita asioita. "Syvällistää" niitä. Välitön ei voi olla totta. Kotimaan kysyjä ei voi olla vain ajattelematon ja utelias. Aggressio ilmeisen takaa on löydettävä, koska miniaggressio viittaa tiedostamattomaan rasismiin, joka on paljastettava.
Tässä on myös pohjaa sille, miksi nk. wokelaiset koetaan ärsyttäviksi. Termi luo efektin ylemmästä tietoisuudesta, jota ei tietenkään voi väittelyssä voittaa vaikka itsessään ei aggressiota tuntisi: "Et vain osaa sitä itsessäsi tunnistaa toisin kuin minä, joka tunnen sinut paremmin." Tiedostamatonta käytetään retorisena siirtona, vaikka juuri sen suhteen olisi käytettävä Occamin partaveistä ja tarkennettava empiriaan. Siihen, miten ihmiset näyttävät käyttäytyvän. Ehkä tiedostamaton on useammin tarpeeton ja haitallinen kuin tarpeellinen käsite; retoriikan ja vallankäytön varasto, jokin, jonka kanssa voi käydä monologia toisen ohi; ohittaa se yhteinen tila, jossa havainnoisimme toisiamme suoraan.
Tuntuu, että yhteisen tilan löytäminen vaatii rohkeutta, valppautta ja ankaraa oman diskurssinsa havainnointia. Mikä on se "yksityinen diskurssimme", jolla ohitamme toisen ihmisen silloin kun hänen käyttäytymisensä ei soi yhteen omamme kanssa...
Jos kieltä käytettäisiin reflektoiden, vastakkainasettelua ei niin välittömästi syntyisi. Nyt jokainen kotimaan kysyjä määritellään aggressiiviseksi piilorasistiksi. Mitä muuta kuin vastakkaisuuksia ja vihamielisyyttä tästä voi seurata?
Ystävällinen kysymys toisen taustoista voisi olla myös mikromyönteisyyttä ja mikrovälittämistä. Kaikki on kiinni näkökulmasta.
VastaaPoistaJust
PoistaOmissa töissäni olen jutellut usein ja paljon bangladeshiläisten, filippiiniläisten (eilen), marokkolaisten jne. ja jne. kanssa. Mikään ei ole luonnollisempi kysymys kuin esittelyjen jälkeen kuin by the way, where are you from. Mielellään kertovat. Menty yhdessä seinäkartasta katsomaan monet kerrat mistä päin kotimaataan tarkasti. Siivouksen ehtii myöhemmin. Siitä lähtee jutut. Itse näytän mistä äitini suku on peräisin, nykyisen rajan tuolta puolen, jos juttu siihen kääntyy. Näiden luonnollisten kivojen keskustelujen yhteydessä olemme aika kaukana poliittis-puritaaneista ajattelun opettajista jotka problematisoivat kaikkea, mutta oikeastaan vain oman päänsä. Luulen että elämä ohjaa itsestään ajan myötä ottamaan rennommin ja keskittymään todellisiin asioihin.
VastaaPoistajope
Nämä em. ihmiset ovat noin 90 prosenttisesti muuten miehiä. Siinä kahden jätkän kesken juttu kulkee kuin itsestään. Yleensä arkiasioista mutta myös poliittisen pakolaisen kanssa ihan muutama vk sitten kävin hyvän keskustelun. Heille on todella tärkeä tulla nähdyksi myös lähtö/kotimaansa kautta.
Poistajope
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaEi kannata antaa joidenkin asenteensa ja sitä myöten elämänsä valmiiksi kaavoittaneiden pilata normaalia vuorovaikutusta. Ihmisellä täytyy olla jotain vinossa, kun se ensin vääristelee todellisuutta voidakseen sitten "korjata" sen. Käy lähinnä sääliksi ne, jotka nuo lähtöasetukset omaksuvat. Sulkevat itsensä komeroon tajuamatta sitä.
VastaaPoista