Ennusteet ja laskelmat väestön kääntymisestä "laskuun" ovat toivottoman myöhässä ja siinä vaiheessakin kun se joskus tapahtunee, on väestö jättiläismäinen. Sitä se on tosin ollut jo vuosikymmeniä. Ja väestö, se edelleen kasvaa rajusti. Ilmastonmuutoksen seuraukset olisivat paremmin otettavissa vastaan jos väestömäärä maapallolla olisi selvästi pienempi. Eikä ilmastonmuutos olisi alun alkaenkaan ollut näin voimakas. Mutta edelleen väestönkasvudenialismi on voimakasta, myös ympäristöpiireissä. Jopa varsinkin siellä. Ennusteet "pysähtymisestä" vain vahvistavat tätä tilastounta. Tavoitteen pitäisi olla kaikkialla väestönkasvun välitön pysäyttäminen ja sen jälkeen vähintään puolittaminen. Myös Euroopan maissa. Puheet hoitovajeesta tms. ovat pienongelmia verrattuna tähän Suureen Liikaan. Tunnustan kyllä että minäkin olen tehnyt kaikkeni parin viime vuoden aikana päästäkseni tästä em. tiedostamisesta eroon. Olen puristanut itsestäni pakkouskoa että sitten kun 2070-2100 -luvulla...sitten alkaa vähentyminen. Ei ole kivaakaan ajatella sitä mitä on tulossa. Ihminen tykkää hyvistä uutisista eniten, minäkin. Mutta vaikea on faktoilta silmiään ummistaa, vaikka vetäisi siteet silmille. Varsinkin jos joku ottaa ilmastonmuutoksen tosissaan, en ymmärrä miten hän voisi ohittaa tulevaisuuden kysymyksistä ensimmäisen, maapallon väestömäärän. No, tämähän on täällä sadasti läpi käyty. Voi(n) tietenkin ottaa asenteen että "enpä ole itse katsomassa" ja olla sillä tavalla reipas aikalainen edes tässä asiassa. Toisaalta me kaikki olemme jo nyt katsomassa, mitä tarkoittaa 8 miljardia tällä planeetalla.
Tässä Soininvaaralla ihan piristäviä juttuja. Sekä perusasiaa että taju a) väestönkasvun vaarallisuudesta (vihreissä poikkeus, ihme kyllä?!) b) nettoluvun vaikutuksista moneen suuntaan tilastoissa kuin myös c) välitilavaihe, kotimaisen (eurooppalaisen) syntyvyyden laskun seuraukset kansantaloudelle että ns. hoitosuhteelle.
Suuri juttu on tietenkin se, että koko pallon ja sen jokaisen maan väkimäärä on saatava laskuun, jos ajattelemme todella isoja kokonaisuuksia, kuten ilmastonmuutosta, joka sekin vain osa kokonaisuudesta.
Itse en näistä enää hirveästi stressaa (gave up) mutta ihan jees jos näistä pyrkii edes jokus ajattelemaan muutenkin kuin arvojen ja fiilisten (yleensä toiveiden) perusteella.
Mä olen jokseenkin menettänyt toivoni monissa asioissa - siis yhteiskunnan tasolla. Kun katsoo ihan pienessä mittakaavassa, miten unessa monet ratkaisevista asioista päättävät ihmiset ovat, miten he ovat valmiita lyömään kapuloita rattaisiin omien abstraktien ideologioidensa ja oman hyvyytensä vuoksi, niin luovutan. He eivät itse ole mistään vastuussa, edes omalla tontillaan. Kuka sitten voisi ratkaista todelliset ongelmat? Elän omaa pientä elämääni niin kunnolla kun voin ja yritän olla pelkäämättä pahinta, suunnata johonkin kestävään, edes minikoossa. Ehkä siitä ei jää jäljelle mitään, mutta en viitsi kantaa huolta edes siitä. Joku kaunis päivä mikä hyvänsä onnettomuus voi päättää oman elämän tuosta vaan. Miksi murehtia.
Tuohon se Vesa on mennyt. Sama koskee myös aika paljon muuta, niin maamme sisäpolitiikkaa ja sen kuvioita ja erililaisia julkisia huolia, varsinkin identiteettipol.huolia ja tuohtumisia jonkin sanomisista jossain. Onko tämä nyt sitten sitä toivottua positiivisuutta, tuskin, mutta eipä ainakaan itseä mikään lokero rajoita, ja kukapa muu sen tietäisi kuin itse mitä on ja mitä ei ole. Näihin sotiin mitä nyt käydään toivoisi tietenkin oikeudenmukaista rauhaa. Mutta otan kyllä vapauden tuntea yksityisenä ihmisenä edelleen vitutusta mistä haluan ja millä perusteella haluan kuin myös hyviä fiiliksiä. Kuten tänään. Mitään zen-asentoa en ota. Tai ideaalia miten olla hyvä ihminen. Niin tuntuu eniten ihmiseltä kun ei yritä olla malli eikä malliksi. Päivä kerrallaan, pienestä pitäen.
Nyt kun olen hiukan penkonut tiettyjen aatesuuntien tekemisiä 60- ja 70- ja 80-luvulla, nauran paskaisesti heidän joukoistaan ponnistavien hurskasteluille ja normaalien ihmisten kiusaamiselle kaiken maailman hyvyyden ilmiöillä. Näkyy niin selvästi läpi, mikä on agenda ja miten historia toistaa itseään. Ei voi mitään. Nämä tuohtumiset ja muut ovat peruskäytössääntöjen aluetta, ja jos joku ei osaa käyttäytyä, niin se on hänen oma häpeänsä, mutta politiikan sisällöksi näistä ei ole.
Kannattaa tosiaan lukea historiaa, niin näkee paljon tarkemmin monen asian hengen, eikä tarvitse niin kovasti loukkaantua ja ottaa itseensä kaikesta. Voi jopa itsekseen nauraa makeasti, ja toki välillä myös hiukan hermostua. Mutta tukkanuottasille ei kannata toisten kanssa alkaa. Hoitaa vaan omia asioitaan ja pyrkii pitämään itsensä kurissa ja nuhteessa.
Pahoittelut, edellinen kommenttini meni aiheen sivuun. Tuo väestöjuttu on niin raskas ja moneen kertaan puhuttu, että siitä on tullut sanottua kaikki. Sen hoitamisen suhteen toivoni on näillä näkymin vähäistä. Kertautuvat vaikutukset ovat valtavia, mutta voihan olla, että tapahtuu joskus jokin käännekin, niin kuin jotkut uskovat ja saamme keskittyä vain hiilidioksidin vähentämiseen ikään kuin se olisi murheista suurin.
Tuohon aatesuuntien hommaan lyhyesti. Totta kai ihmisen on jotenkin pyrittävä olemaan hyvän puolella niillä tiedoilla ja taidoilla, jotka hänellä on, mutta jos sellaiseen liittyy voimakaskin varmuus henkilökohtaisesta hyvän/"historian oikealla puolella" olemisesta, ja tässä vielä jonkinlainen joukkoontuminen, niin kyllä se kalskahtaa. jope
Ilman muuta. Mutta ihminen on hyvän nimissä usein valmis tekemään toisille mitä hyvänsä. Nähdään nyt Venäjällä (meidän on vaikea nähdä mitä hyvää tavoittelevat), nähdään lännessä monina hyvinä / hiukan utopistisina / epärealistisina hankkeina, jotka eivät taatusti pääty kovin kummoisesti. Meidän lähihistoriassa ihmiset kannattivat rauhan ja solidaarisuuden nimissä totalitarismia ja olivat valmiita repimään jopa väkivalloin oman yhteiskuntansa alas hyvänsä nimissä. En usko että oma aikamme on paljon parempi. Tulee joukkoistuminen ja suloinen regressio ja epärealistinen kaikkivoipaisuus, joka toistaa kaikki puhdasoppisuudet ja kaksoisstandardit mitkä ohjasivat aiempienkin aatesuuntien toimintaa.
Ja ajattele, sukupolvi toisensa jälkeen, ainakin ideologioiden syntymisen jälkeen putoaa tähän. Myös siihen, että kuvitellaan että nyt ei enäävoi käydä niin. Pitää toki olla itsekin varovainen. Hölmö olen ollut joskus itsekin. Johonkin on kuitenkin uskottava. Pyrin kuitenkin siihen että säilyy oma vapaus eli tuo vanha ideaali kerhoihin kuulumattomuudesta. Ja myös että pitää yllä koko ajan vapautta vaihtaa käsityksiään. Tässä ajassa yksi puritaanikahle on se että olet sitä mitä olit 5 tai 10 vuotta sitten. Tämä halu määritellä muita johonkin paskaasemaan ja elää kuvitelmassa että juuri itse on aina automatiikalla oikealla puolella ja hyvisten kanssa.
Kerhoihin kuulumattomuus on varmaan ainakin yksi keino pysyä edes jotenkin riippumattomana. En sinänsä paheksu kerhoja, sillä ihminen on sosiaalinen olento. Kavahdan kuitenkin kerhoissa ilmenevää taipumusta regressiiviseen käytökseen ja lällättelyyn ja niiden omaksumista uskonkappaleiksi ja liturgiaksi. Kunnioitan taiteilijoita, jotka säilyttävät kriittisyytensä, koska se on rehellistä ja siinä ei mennä siitä mistä aita on matalin. Tällaisiakin taiteilijoita on, ja hyvä niin!
Kaverit. Jotenkin passivoitunut olen näissä globaaleissa jutuissa. Eläinperäisen ruoan syömisessä niukustelen ja hiilijälkeäni laskeskelen, mutta ei oikein jaksa voimaantua julistamaan mitään enää. Mutta yritetty on. Tuo väestökysymys on mun ymmärrysalueeni ylittänyt jo. Onko tämä fataalista vai ei...
Joo. Mun ainoa tarkentunut viestini, esimerkiksi nuoremmalleni, sille ainoalle yhdelle on, että älä hukkaa elämääsi maailmanpelastamiseen, vaan pelasta itsesi. Ja tämä ei ole kyynistä, luovuttamista tms. lainkaan, vaan aivan päinvastoin. Olen aina inhonnut kaikenlaista relativismia jne. mutta sillä on nyt mentävä, käytännöllisesti, "positiivisesti", koska varmojen totuuksien alustat ovat nyt niin keikkuvia. NIin sössitty tämä on. jope
On tietenkin tosia ja pieniä perusasioita jotka pysyvät, mutta suhteellisuus tavallaan niin että pitää huolta ettei (!) kuulu hyvien ihmisten varmaan joukkoon sen enempää kuin pahojenkaan, ja niin ettei kuvittele olevansa "historian oikealla puolella." jope
Ihmisen on järkevää toimia parhaan tiedon mukaan. Silti monissa käytännön ratkaisuissa kannattaa käyttää harkintaa sen suhteen, mikä on toimivaa ja millaisia vaikutuksia ratkaisuilla on. Aina niillä tietyllä hetkellä parhaiksi mainostetuilla ei välttämättä ole toimintaedellytyksiä tai niihin liittyy myös muita ongelmia - niin ympäristöllisiä kuin taloudellisia käytännön ongelmia. Esimerkkinä nyt sähköautot. Ei olisi vielä varaa sellaisiin enkä luota niiden käytännön toimintaan Suomen oloissa, etenkään talvella. Samoin niiden valmistamiseen liittyy monia kyseenalaisia ympäristöseikkoja, joita on toki myös polttonesteitä käyttävissä autoissa. Itseäni ärsyttää aina se, että tarjotaan ikään kuin yhtä "oikeaa" tai lähes oikeaa ratkaisua monimutkaisiin kysymyksiin. Mulle esimerkiksi auton suhteen tärkeää on, että auto toimii niihin tarpeisiin, joihin sitä tarvitsen, että se on kohtuuhintainen ja vähäpäästöinen. Toinen esimerkki on tuulivoima. Voidaan kysyä, miten hyvin se toimii Suomen oloissa ja meille ominaisella energiantarpeella - varsinkin tietyillä seuduilla. Uskoisin, että se on joillakin alueilla kannattavaa, mutta tällöin pitäisikin optimoida alue kerrallaan sitä, millaista energiantuotantoa kannattaa rakentaa ja suunnitella.
Maailman väestöennusteet kertovat ainakin sen, että Afrikan väestö kasvaa "räjähdysmäisesti" tiettyyn pisteeseen. Vaikka kasvu ei olisi niin hurjaa kuin joskus on ennustettu, ennustetullakin kasvulla on hurjat vaikutukset, koska ei ole yhteiskuntia, jotka sitoisivat kasvun ja ikärakenne on aivan mitä sattuu. Täällä taas vanhetaan ja muuten vaan elellään siten, että yhteiskunnan ylläpitäminen nykyisellään käy hankalaksi. Iso sotku kaiken kaikkiaan. Saamme siitä vielä osamme elämämme aikana eli 20-30 vuoden sisällä.
Sähkö(kään) ei taida olla maailman pelastaja. Ei välttämättä se päästöttömin vaihtoehto ja akkumineraalien kanssa ollaan pian pulassa. Jotenkin jopa hassua seurata miten monet etsivät aina sen yhden jutun, milloin se on ajatusmaailma, milloin jokin esine tai sovellus, johon ripustautua ja lataavat siihen sitten kaiken hyvän odotuksen.
Suomen väestönkasvua on perusteltu sillä että kuka sitten hoitaa vanhukset ja sillä että tuottavuus romahtaa. Ehkä ne (me!) vanhukset on hoidettava siirtymäajan (kunnes väestöpyramidi tasoittuu) toisin, esimerkiksi kotona. Mm. Japani ei panikoi tämän asian suhteen lainkaan. Ja koska tuottavuuskin on järjestettävä toisin (niinhän sitä puhutaan että kapitalismi on korjattava uuteen muotoon), niin onko Suomen mahdollinen (sitä se vasta on, koska sisäänmuutto kasvattaa sitä edelleen koko ajan) väestöalenema sitten niin suuri peikko lainkaan? Ei kai. Luulisi ainakin jokaisen historianoikeanpuolisen (vain lievä sarkasmi nyt) kannattavan sitä innokkaasti.
Maahanmuuttoa ja väestönlisäystä perustellaan vanhusten hoidolla, bruttokansantuotteella, asunto- ja muiden markkinoiden vakaudella. On keksitty uusi sampo ja taikaseinä, josta tulevat maahanmuuttajat eivät vanhene, ovat koulutettuja ja osaavia vaikka tulevat pitkälti kehitysmaista. Enää he eivät menneiden vuosien tapaan rikasta kulttuuria ja pelasta Suomea sisäsiittoisuudelta - on ehkä huomattu joitakin tosiasioita siitä, miten tulijat pariutuvat suomalaisten kanssa ja miten kulttuurielämämme on vilkastunut. No joo, maahanmuuttoa tarvitaan, mutta kyllä se on ihan tietynlaista maahanmuuttoa mikä olisi hyödyksi suomalaiselle yhteiskunnalle. Tarvittaisiin myös hiukan uskoa perheisiin ja lapsiin, myös suomalaisten, ja tukea sinne, vaikkapa sitten valoisana tai edes realistisena tulevaisuudennäkymänä ja toivona. Niitä on vaikea hankkia, mutta on helppo luottaa uuteen sampoon.
Totta että työllistä maahanmuuttoa tarvitaan mutta siitä voidaan luopua, että väestön pitäisi kaikissa tilanteissa kasvaa. Jossakin kohtaa oravanpyörä on pysäytettävä. Vielä pyörii ja kasvaa. Joku läpibiologisen maailmankatsomuksen omaava tuosta alhaisesta lapsiluvusta voisi myös todeta, että jos pessimistisimmät eivät lisäänny, sekin on eräänlaista evoluutiota. Itse ajattelen kuitenkin myös, että lapsiperheitä pitää tukea kunnolla. Tuki voi olla muutakin tietenkin kuin rahaa, mm. yleistä tulevaisuuden uskoa ja turvallisuutta ja fiksua asuntopolitiikkaa (ne toki vaativat rahaa). Nuorten kollektiivisen pelottelun voisi lopettaa. Tosiasiat pitää tuoda esiin mutta on menty vikaan siinä miten. Muistan hyvin mm. 2010-luvun tapahtumia Helsingissä, kun lapsiperheitä kutsuttiin puistoon tekemään raastavat viimeiset lumiukot, kun pian lunta ei enää talvella ole. Mutta niin vain tämäkin talvi oli pitkä, lähes viisi kuukautta, poikkeuksellisen luminen ja siperiankylmä. No, esimerkki sinänsä ole todiste mistään mutta kuvaava se on.
Kun miettii miten synkkä kuva tulevaisuudesta mediassa joka päivä maalataan ja miten monimutkaisille kysymyksille jo oman identiteetin ja toisten kohtaamisen perusasioissa nuoret ja vanhemmatkin joka päivä altistetaan, niin en ihmettele, että ihmiset - nuoret varsinkin - kärsivät monista seikoista, jotka saavat aikaan sen, ettei ihan ekana tule mieleen käyttää hedelmällisiä vuosiaan lisääntymiseen. Tieto mutta myös kaikenlainen turha hössötys lisää tuskaa, osa siitä ihan perustellusti. Ei tietenkään voi mediaa kaikesta syyttää, sekin on selvä. Jotenkin meidän ajallemme ovat tyypillisiä heikkous, pelko, liiallinen monimutkaistaminen ja kaikenlaiset negatiivisuuden kultit (voivat olla melkein mitä hyvänsä), ihmisten jakaminen leireihin ja tulevaisuudennäkymien puute siinä mielessä kuin ne olivat vielä vaikkapa omalle ikäluokalle. Näkyy lähinnä vaikeuksia edessä, vaikka tässäkin asiassa voitaisiin asettaa asioita toisenkinlaiseen perspektiiviin.
En toki kiellä sitä, että itsellenikin alkaa olla jo vähän liikaa se, millaisissa ongelmissa yhteiskunnat pyörivät. Pitäisi siis saada näkökulma muuttumaan jotenkin. Pitäisi myös kyetä esittämään myönteisesti ja terveesti asioita, jotka kuuluvat elämään aika luonnollisesti jo sikäli että niillä on "normaali" biologinenkin pohja: perhe, toisista huolehtiminen, valoisamman tulevaisuuden jakaminen, reilu peli, kaikille samat säännöt jne.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/1ebb506d-27b8-4271-b767-2dccf3c5ed3f
VastaaPoistaEnnusteet ja laskelmat väestön kääntymisestä "laskuun" ovat toivottoman myöhässä ja siinä vaiheessakin kun se joskus tapahtunee, on väestö jättiläismäinen. Sitä se on tosin ollut jo vuosikymmeniä. Ja väestö, se edelleen kasvaa rajusti.
Ilmastonmuutoksen seuraukset olisivat paremmin otettavissa vastaan jos väestömäärä maapallolla olisi selvästi pienempi. Eikä ilmastonmuutos olisi alun alkaenkaan ollut näin voimakas.
Mutta edelleen väestönkasvudenialismi on voimakasta, myös ympäristöpiireissä. Jopa varsinkin siellä. Ennusteet "pysähtymisestä" vain vahvistavat tätä tilastounta. Tavoitteen pitäisi olla kaikkialla väestönkasvun välitön pysäyttäminen ja sen jälkeen vähintään puolittaminen. Myös Euroopan maissa. Puheet hoitovajeesta tms. ovat pienongelmia verrattuna tähän Suureen Liikaan.
Tunnustan kyllä että minäkin olen tehnyt kaikkeni parin viime vuoden aikana päästäkseni tästä em. tiedostamisesta eroon. Olen puristanut itsestäni pakkouskoa että sitten kun 2070-2100 -luvulla...sitten alkaa vähentyminen. Ei ole kivaakaan ajatella sitä mitä on tulossa. Ihminen tykkää hyvistä uutisista eniten, minäkin.
Mutta vaikea on faktoilta silmiään ummistaa, vaikka vetäisi siteet silmille. Varsinkin jos joku ottaa ilmastonmuutoksen tosissaan, en ymmärrä miten hän voisi ohittaa tulevaisuuden kysymyksistä ensimmäisen, maapallon väestömäärän.
No, tämähän on täällä sadasti läpi käyty.
Voi(n) tietenkin ottaa asenteen että "enpä ole itse katsomassa" ja olla sillä tavalla reipas aikalainen edes tässä asiassa. Toisaalta me kaikki olemme jo nyt katsomassa, mitä tarkoittaa 8 miljardia tällä planeetalla.
jope
https://www.soininvaara.fi/2024/03/18/syntyvyyden-romahtaminen-paljon-valtion-velkaa-suurempi-ongelma-suomelle/#more-21184
VastaaPoistaTässä Soininvaaralla ihan piristäviä juttuja. Sekä perusasiaa että taju a) väestönkasvun vaarallisuudesta (vihreissä poikkeus, ihme kyllä?!) b) nettoluvun vaikutuksista moneen suuntaan tilastoissa kuin myös c) välitilavaihe, kotimaisen (eurooppalaisen) syntyvyyden laskun seuraukset kansantaloudelle että ns. hoitosuhteelle.
Suuri juttu on tietenkin se, että koko pallon ja sen jokaisen maan väkimäärä on saatava laskuun, jos ajattelemme todella isoja kokonaisuuksia, kuten ilmastonmuutosta, joka sekin vain osa kokonaisuudesta.
Itse en näistä enää hirveästi stressaa (gave up) mutta ihan jees jos näistä pyrkii edes jokus ajattelemaan muutenkin kuin arvojen ja fiilisten (yleensä toiveiden) perusteella.
jope
Mä olen jokseenkin menettänyt toivoni monissa asioissa - siis yhteiskunnan tasolla. Kun katsoo ihan pienessä mittakaavassa, miten unessa monet ratkaisevista asioista päättävät ihmiset ovat, miten he ovat valmiita lyömään kapuloita rattaisiin omien abstraktien ideologioidensa ja oman hyvyytensä vuoksi, niin luovutan. He eivät itse ole mistään vastuussa, edes omalla tontillaan. Kuka sitten voisi ratkaista todelliset ongelmat? Elän omaa pientä elämääni niin kunnolla kun voin ja yritän olla pelkäämättä pahinta, suunnata johonkin kestävään, edes minikoossa. Ehkä siitä ei jää jäljelle mitään, mutta en viitsi kantaa huolta edes siitä. Joku kaunis päivä mikä hyvänsä onnettomuus voi päättää oman elämän tuosta vaan. Miksi murehtia.
PoistaTuohon se Vesa on mennyt. Sama koskee myös aika paljon muuta, niin maamme sisäpolitiikkaa ja sen kuvioita ja erililaisia julkisia huolia, varsinkin identiteettipol.huolia ja tuohtumisia jonkin sanomisista jossain. Onko tämä nyt sitten sitä toivottua positiivisuutta, tuskin, mutta eipä ainakaan itseä mikään lokero rajoita, ja kukapa muu sen tietäisi kuin itse mitä on ja mitä ei ole.
PoistaNäihin sotiin mitä nyt käydään toivoisi tietenkin oikeudenmukaista rauhaa.
Mutta otan kyllä vapauden tuntea yksityisenä ihmisenä edelleen vitutusta mistä haluan ja millä perusteella haluan kuin myös hyviä fiiliksiä. Kuten tänään.
Mitään zen-asentoa en ota. Tai ideaalia miten olla hyvä ihminen. Niin tuntuu eniten ihmiseltä kun ei yritä olla malli eikä malliksi.
Päivä kerrallaan, pienestä pitäen.
jope
Nyt kun olen hiukan penkonut tiettyjen aatesuuntien tekemisiä 60- ja 70- ja 80-luvulla, nauran paskaisesti heidän joukoistaan ponnistavien hurskasteluille ja normaalien ihmisten kiusaamiselle kaiken maailman hyvyyden ilmiöillä. Näkyy niin selvästi läpi, mikä on agenda ja miten historia toistaa itseään. Ei voi mitään. Nämä tuohtumiset ja muut ovat peruskäytössääntöjen aluetta, ja jos joku ei osaa käyttäytyä, niin se on hänen oma häpeänsä, mutta politiikan sisällöksi näistä ei ole.
PoistaKannattaa tosiaan lukea historiaa, niin näkee paljon tarkemmin monen asian hengen, eikä tarvitse niin kovasti loukkaantua ja ottaa itseensä kaikesta. Voi jopa itsekseen nauraa makeasti, ja toki välillä myös hiukan hermostua. Mutta tukkanuottasille ei kannata toisten kanssa alkaa. Hoitaa vaan omia asioitaan ja pyrkii pitämään itsensä kurissa ja nuhteessa.
Pahoittelut, edellinen kommenttini meni aiheen sivuun. Tuo väestöjuttu on niin raskas ja moneen kertaan puhuttu, että siitä on tullut sanottua kaikki. Sen hoitamisen suhteen toivoni on näillä näkymin vähäistä. Kertautuvat vaikutukset ovat valtavia, mutta voihan olla, että tapahtuu joskus jokin käännekin, niin kuin jotkut uskovat ja saamme keskittyä vain hiilidioksidin vähentämiseen ikään kuin se olisi murheista suurin.
PoistaTuohon aatesuuntien hommaan lyhyesti. Totta kai ihmisen on jotenkin pyrittävä olemaan hyvän puolella niillä tiedoilla ja taidoilla, jotka hänellä on, mutta jos sellaiseen liittyy voimakaskin varmuus henkilökohtaisesta hyvän/"historian oikealla puolella" olemisesta, ja tässä vielä jonkinlainen joukkoontuminen, niin kyllä se kalskahtaa. jope
VastaaPoistaIlman muuta. Mutta ihminen on hyvän nimissä usein valmis tekemään toisille mitä hyvänsä. Nähdään nyt Venäjällä (meidän on vaikea nähdä mitä hyvää tavoittelevat), nähdään lännessä monina hyvinä / hiukan utopistisina / epärealistisina hankkeina, jotka eivät taatusti pääty kovin kummoisesti. Meidän lähihistoriassa ihmiset kannattivat rauhan ja solidaarisuuden nimissä totalitarismia ja olivat valmiita repimään jopa väkivalloin oman yhteiskuntansa alas hyvänsä nimissä. En usko että oma aikamme on paljon parempi. Tulee joukkoistuminen ja suloinen regressio ja epärealistinen kaikkivoipaisuus, joka toistaa kaikki puhdasoppisuudet ja kaksoisstandardit mitkä ohjasivat aiempienkin aatesuuntien toimintaa.
PoistaJa ajattele, sukupolvi toisensa jälkeen, ainakin ideologioiden syntymisen jälkeen putoaa tähän. Myös siihen, että kuvitellaan että nyt ei enäävoi käydä niin. Pitää toki olla itsekin varovainen. Hölmö olen ollut joskus itsekin.
PoistaJohonkin on kuitenkin uskottava. Pyrin kuitenkin siihen että säilyy oma vapaus eli tuo vanha ideaali kerhoihin kuulumattomuudesta. Ja myös että pitää yllä koko ajan vapautta vaihtaa käsityksiään. Tässä ajassa yksi puritaanikahle on se että olet sitä mitä olit 5 tai 10 vuotta sitten. Tämä halu määritellä muita johonkin paskaasemaan ja elää kuvitelmassa että juuri itse on aina automatiikalla oikealla puolella ja hyvisten kanssa.
jope
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKerhoihin kuulumattomuus on varmaan ainakin yksi keino pysyä edes jotenkin riippumattomana. En sinänsä paheksu kerhoja, sillä ihminen on sosiaalinen olento. Kavahdan kuitenkin kerhoissa ilmenevää taipumusta regressiiviseen käytökseen ja lällättelyyn ja niiden omaksumista uskonkappaleiksi ja liturgiaksi. Kunnioitan taiteilijoita, jotka säilyttävät kriittisyytensä, koska se on rehellistä ja siinä ei mennä siitä mistä aita on matalin. Tällaisiakin taiteilijoita on, ja hyvä niin!
PoistaKaverit. Jotenkin passivoitunut olen näissä globaaleissa jutuissa. Eläinperäisen ruoan syömisessä niukustelen ja hiilijälkeäni laskeskelen, mutta ei oikein jaksa voimaantua julistamaan mitään enää. Mutta yritetty on. Tuo väestökysymys on mun ymmärrysalueeni ylittänyt jo. Onko tämä fataalista vai ei...
VastaaPoistaJoo. Mun ainoa tarkentunut viestini, esimerkiksi nuoremmalleni, sille ainoalle yhdelle on, että älä hukkaa elämääsi maailmanpelastamiseen, vaan pelasta itsesi. Ja tämä ei ole kyynistä, luovuttamista tms. lainkaan, vaan aivan päinvastoin. Olen aina inhonnut kaikenlaista relativismia jne. mutta sillä on nyt mentävä, käytännöllisesti, "positiivisesti", koska varmojen totuuksien alustat ovat nyt niin keikkuvia. NIin sössitty tämä on.
Poistajope
On tietenkin tosia ja pieniä perusasioita jotka pysyvät, mutta suhteellisuus tavallaan niin että pitää huolta ettei (!) kuulu hyvien ihmisten varmaan joukkoon sen enempää kuin pahojenkaan, ja niin ettei kuvittele olevansa "historian oikealla puolella."
Poistajope
Ihmisen on järkevää toimia parhaan tiedon mukaan. Silti monissa käytännön ratkaisuissa kannattaa käyttää harkintaa sen suhteen, mikä on toimivaa ja millaisia vaikutuksia ratkaisuilla on. Aina niillä tietyllä hetkellä parhaiksi mainostetuilla ei välttämättä ole toimintaedellytyksiä tai niihin liittyy myös muita ongelmia - niin ympäristöllisiä kuin taloudellisia käytännön ongelmia. Esimerkkinä nyt sähköautot. Ei olisi vielä varaa sellaisiin enkä luota niiden käytännön toimintaan Suomen oloissa, etenkään talvella. Samoin niiden valmistamiseen liittyy monia kyseenalaisia ympäristöseikkoja, joita on toki myös polttonesteitä käyttävissä autoissa. Itseäni ärsyttää aina se, että tarjotaan ikään kuin yhtä "oikeaa" tai lähes oikeaa ratkaisua monimutkaisiin kysymyksiin. Mulle esimerkiksi auton suhteen tärkeää on, että auto toimii niihin tarpeisiin, joihin sitä tarvitsen, että se on kohtuuhintainen ja vähäpäästöinen. Toinen esimerkki on tuulivoima. Voidaan kysyä, miten hyvin se toimii Suomen oloissa ja meille ominaisella energiantarpeella - varsinkin tietyillä seuduilla. Uskoisin, että se on joillakin alueilla kannattavaa, mutta tällöin pitäisikin optimoida alue kerrallaan sitä, millaista energiantuotantoa kannattaa rakentaa ja suunnitella.
VastaaPoistaMaailman väestöennusteet kertovat ainakin sen, että Afrikan väestö kasvaa "räjähdysmäisesti" tiettyyn pisteeseen. Vaikka kasvu ei olisi niin hurjaa kuin joskus on ennustettu, ennustetullakin kasvulla on hurjat vaikutukset, koska ei ole yhteiskuntia, jotka sitoisivat kasvun ja ikärakenne on aivan mitä sattuu. Täällä taas vanhetaan ja muuten vaan elellään siten, että yhteiskunnan ylläpitäminen nykyisellään käy hankalaksi. Iso sotku kaiken kaikkiaan. Saamme siitä vielä osamme elämämme aikana eli 20-30 vuoden sisällä.
PoistaSähkö(kään) ei taida olla maailman pelastaja. Ei välttämättä se päästöttömin vaihtoehto ja akkumineraalien kanssa ollaan pian pulassa. Jotenkin jopa hassua seurata miten monet etsivät aina sen yhden jutun, milloin se on ajatusmaailma, milloin jokin esine tai sovellus, johon ripustautua ja lataavat siihen sitten kaiken hyvän odotuksen.
VastaaPoistajope
Suomen väestönkasvua on perusteltu sillä että kuka sitten hoitaa vanhukset ja sillä että tuottavuus romahtaa. Ehkä ne (me!) vanhukset on hoidettava siirtymäajan (kunnes väestöpyramidi tasoittuu) toisin, esimerkiksi kotona. Mm. Japani ei panikoi tämän asian suhteen lainkaan.
VastaaPoistaJa koska tuottavuuskin on järjestettävä toisin (niinhän sitä puhutaan että kapitalismi on korjattava uuteen muotoon), niin onko Suomen mahdollinen (sitä se vasta on, koska sisäänmuutto kasvattaa sitä edelleen koko ajan) väestöalenema sitten niin suuri peikko lainkaan? Ei kai.
Luulisi ainakin jokaisen historianoikeanpuolisen (vain lievä sarkasmi nyt) kannattavan sitä innokkaasti.
jope
Maahanmuuttoa ja väestönlisäystä perustellaan vanhusten hoidolla, bruttokansantuotteella, asunto- ja muiden markkinoiden vakaudella. On keksitty uusi sampo ja taikaseinä, josta tulevat maahanmuuttajat eivät vanhene, ovat koulutettuja ja osaavia vaikka tulevat pitkälti kehitysmaista. Enää he eivät menneiden vuosien tapaan rikasta kulttuuria ja pelasta Suomea sisäsiittoisuudelta - on ehkä huomattu joitakin tosiasioita siitä, miten tulijat pariutuvat suomalaisten kanssa ja miten kulttuurielämämme on vilkastunut. No joo, maahanmuuttoa tarvitaan, mutta kyllä se on ihan tietynlaista maahanmuuttoa mikä olisi hyödyksi suomalaiselle yhteiskunnalle. Tarvittaisiin myös hiukan uskoa perheisiin ja lapsiin, myös suomalaisten, ja tukea sinne, vaikkapa sitten valoisana tai edes realistisena tulevaisuudennäkymänä ja toivona. Niitä on vaikea hankkia, mutta on helppo luottaa uuteen sampoon.
VastaaPoistaTotta että työllistä maahanmuuttoa tarvitaan mutta siitä voidaan luopua, että väestön pitäisi kaikissa tilanteissa kasvaa. Jossakin kohtaa oravanpyörä on pysäytettävä. Vielä pyörii ja kasvaa. Joku läpibiologisen maailmankatsomuksen omaava tuosta alhaisesta lapsiluvusta voisi myös todeta, että jos pessimistisimmät eivät lisäänny, sekin on eräänlaista evoluutiota. Itse ajattelen kuitenkin myös, että lapsiperheitä pitää tukea kunnolla. Tuki voi olla muutakin tietenkin kuin rahaa, mm. yleistä tulevaisuuden uskoa ja turvallisuutta ja fiksua asuntopolitiikkaa (ne toki vaativat rahaa). Nuorten kollektiivisen pelottelun voisi lopettaa. Tosiasiat pitää tuoda esiin mutta on menty vikaan siinä miten. Muistan hyvin mm. 2010-luvun tapahtumia Helsingissä, kun lapsiperheitä kutsuttiin puistoon tekemään raastavat viimeiset lumiukot, kun pian lunta ei enää talvella ole. Mutta niin vain tämäkin talvi oli pitkä, lähes viisi kuukautta, poikkeuksellisen luminen ja siperiankylmä. No, esimerkki sinänsä ole todiste mistään mutta kuvaava se on.
VastaaPoistajope
Kun miettii miten synkkä kuva tulevaisuudesta mediassa joka päivä maalataan ja miten monimutkaisille kysymyksille jo oman identiteetin ja toisten kohtaamisen perusasioissa nuoret ja vanhemmatkin joka päivä altistetaan, niin en ihmettele, että ihmiset - nuoret varsinkin - kärsivät monista seikoista, jotka saavat aikaan sen, ettei ihan ekana tule mieleen käyttää hedelmällisiä vuosiaan lisääntymiseen. Tieto mutta myös kaikenlainen turha hössötys lisää tuskaa, osa siitä ihan perustellusti. Ei tietenkään voi mediaa kaikesta syyttää, sekin on selvä. Jotenkin meidän ajallemme ovat tyypillisiä heikkous, pelko, liiallinen monimutkaistaminen ja kaikenlaiset negatiivisuuden kultit (voivat olla melkein mitä hyvänsä), ihmisten jakaminen leireihin ja tulevaisuudennäkymien puute siinä mielessä kuin ne olivat vielä vaikkapa omalle ikäluokalle. Näkyy lähinnä vaikeuksia edessä, vaikka tässäkin asiassa voitaisiin asettaa asioita toisenkinlaiseen perspektiiviin.
PoistaEn toki kiellä sitä, että itsellenikin alkaa olla jo vähän liikaa se, millaisissa ongelmissa yhteiskunnat pyörivät. Pitäisi siis saada näkökulma muuttumaan jotenkin. Pitäisi myös kyetä esittämään myönteisesti ja terveesti asioita, jotka kuuluvat elämään aika luonnollisesti jo sikäli että niillä on "normaali" biologinenkin pohja: perhe, toisista huolehtiminen, valoisamman tulevaisuuden jakaminen, reilu peli, kaikille samat säännöt jne.