keskiviikko 24. toukokuuta 2017

SARTRE, ASSANGE JA MANDELA (päivitetty 25.5.)

Katsoin en nyt muista miltä kanavalta Nelson Madelan elämänkertaan perustuvan tiivistelmän Pitkä tie vapauteen. Elokuvana huonompi kuin Eastwoodin viihdyttävä Invictus - voittamaton. Katsoimme tyttäreni kanssa.

Tytär tuli kommentoineeksi siinä sivussa Assangea: että kun se valitteli siellä parvekkeella Ruotsin syyttäjän luopuessa syytteistä viiden vuoden eroa perheestään, se ikään kuin ei alkaessaan vuotopuuhiinsa olisi valinnut aidosti seurauksiaan; kuin olisi odottanut helppoa kiitosta ja kunniaa eikä ongelmia arkeensa ja ehkäpä lopulistakin eroa omaisiinsa. Ikään kuin olisi tehnyt koko jutun vain narsistisesti julkisuutta ja kiitosta saadakseen; erottanut idensa todellisuudesta, jossa muut ihmiset hänen kanssaan elävät. Kyllä. Siltä Assangen kommentointi lähetystön parvekkeelta minustakin kuulosti. Enemmän narsistin marinalta kuin vallankumouksellisuutensa valinneen ihmisen kommentilta. En siis väitä, että hän on narsisti.

Assangilaisilla on nähdäkseni se käsitys, että hyvää tai tärkeitä juttuja tekevä ihminen on motiiveiltaan puhdas. Että hyviä tekoja ei voisi tehdä narsistisin moitiivein. Assangen pystyn näkemään tuollaisena teon ja motiivin ristiriidan henkilöitymänä. Naiset, valta ja juhlittu julkisuus. Siinä hänen fantasiansa ja heikkoutensa? Epäillyt raiskaukset ja Wikileaks eivät siis periaatteessa ole ristiriidassa keskenään.

No. Raiskausyytteet jäivät nyt selvittämättä. Sinänsä huono Assangelle itselleenkin Tosin voi kysyä, olisiko hän halutessaan voinut antaa selvittää asian, mutta pakeni poliittisuuteensa? Nyt salaliittoteorisointi ainakin jatkuu.

Entäpä Mandela? Minkä ruumiillistuma hän sitten olisi? Pragmatismin ja varhaisen Sartren ontologian? Näin näkisin. Ja toiminta ilman viittausta aineettomaan agenttiin - käyttääkseni mahdollisimman universaalia ilmaisua yliluonnollisesta toimijasta - vielä vahvistaa tätä vaikutelmaa.

25 kommenttia:

  1. juha

    en tiedä onko narsismi oikea termi siihen, että yksityishenkilöt oman turvallisuutensa uhalla paljastavat hallitusten ja suuryritysten epäilyttäviä toimia. kyllä me näitä edward snowdeneita, chelsea manningeja ja julian assangeja tarvitsemme.

    minähän olen äärimmäisen facebook-vastainen, joten assangen on helppo myydä minulle se ajatus, että naamis on vaarallinen vakoilukone, koska siellä on maailman kattavin tietokanta ihmisistä, heidän osoitteistaan, sijainnistaan ja viestinnästään muiden kanssa.

    eikä ainoastaan face, vaan myös googlen ja yahoon puljut on rakennettu niin, että niistä saatu tieto on yhdysvaltain tiedustelupalvelun käytettävissä.

    en tiedä meneekö tämä liiaksi konspiraatioteorian puolelle, mutta minusta jokainen, joka tuupppaa henk. koht. tietojaan naamakirjaan, tekee samalla ilmaiseksi töitä tiedustelupalvelulle.

    narsisimi-sana on mulle aika vastenmielinen sana, koska siitä on tullut synonyymi kaikelle epämiellyttävälle ja haitalliselle. erityisesti naiset jakavat kyseistä diagnoosia täysin mielivaltaisesti. pohjana on joku naistenlehdistä luettu artikkeli ja sitten jo ex-miesystävä ja joku työkaveri näyttävätkin narsisteilta. vähän hävettää, että oma sukupuoleni käyttää termiä epämieluisten henkilöiden ja uhriensa nujertamiseen.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarvitsemme heitä, olen samaa mieltä. Assangen kommentti vain herätti väistämättä nuo kysymykset. Eikä Assangen huonoinkaan motiivi tee lopputuloksesta yhtään sen vähäisempää.

      Aikoinaan kun Assangea syytettiin raiskauksesta niin monet hänen kannattajansa olettivat automaattisesti kyseessä olevan salaliiton. Ikään kuin hänen poliittinen sinänsä tärkeä toimintansa ja mahdollinen seksuaalirikos sulkisivat pois toisensa.

      Poista
  2. Jos noin on Juha, niin mitä johtopäätöksiä meidän on tehtävä esimerkiksi valhemedioista ei-halutun tiedon julkaisijoina?
    Lopputuloshan ratkaisee eikä julkaisijan henkilökohtainen moraali kuten esim. Assangen tapauksessa pohdit. Mutta jos saamme uutta tietoa ja sitä vuodetaan niin katsommeko me inhoamme ja torjumme, vai otammeko vastaan tiedon myös epämiellyttävistä suunnista? Siis silloin kun se on totta.

    On päivänselvää, että ko. medioissa julkaistaan paljon valheita, roskaa ja ihmisarvoa loukkaavaa materiaalia, mutta samalla on selvää että jossakin määrin myös oikeaa muualla julkaisematonta tai muulla vähäpätöiseksi arvioitua tietoa julkaistaan sen kaiken moskan keskellä.
    Tästä en ole kuullut kenenkään asioita laajasti seuraavan ihmisen olevan toista mieltä.

    Eli onko meidän sensuroitava itseämme yleisen edun tai sellaiseksi ilmoittautuvan vuoksi, vai kuuntelemmeko me assangeja ja manningeja ja mv-lehteä tms. , vaikka saamme koko ajan selvää viestiä ja ohjeistusta siitä että älä katso, älä kuuntele, älä lue, älä ota tosissasi.

    En kysy tätä nyt henkilökohtaisten fiilisten, moraalin tai mieltymysten kannalta vaan periaatteellisena kysymyksenä.
    Itse seuraan epäsäännöllisesti kaikkea, mutta äsken kysymääni en aidosti tiedä vastausta: jos jätän joidenkin nettilehtien jutut lukematta, en tiedä teenkö oikein vai väärin.
    Tai siis koen, että lukematta jättäminen on lähes aina oikein yksityisen itseni kannalta (oma arki, läheiset ja oma henki on mulle sadasti tärkempi kuin "mitä maailmassa on" ), mutta en tiedä mikä on oikein aktiivisen kansalaisuuden-idean kannalta.
    Jälkimmäisessä mielessä laajan ja varman, uuden tiedon hankinta lienee ihanne ilman henkilökohtaisia tai yhteiskunnallisia sensoreita ja eri toimijoiden ennakko-oletuksellisia pois blokkaamisia.
    Mutta jaksaako ja viitsiikö kukaan olla niin laaja-alaisen avara? Inhimillisyyttä on rumaksi koetun ja vääräksi hahmottamansa torjunta.
    Eli mieluummin sitä hyvältä aina tuoksuvaa Parnassoa lukee ja selaa kuin niitä toisia. Vaikka ei ne jutut tuossa Parnassossakaan sen enempää aika pelkkinä esteettisinä oliona totta ole kuin mitä niissä.... toisissakaan.

    Mutta ymmärsit pointtini ?

    jope



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsin joo. Wikileaks on juuri niin tärkeä kuin sen luotettavuus on. Ja se on tärkeä tehtävänsä eikä Assangen vuoksi. Sanotaan että romaaneja ei pidä lukea tekijän persoonan pohjalta vaan tejsteinä. Miksi poliittisia projekteja pitäisi lukea toisin?

      Poista
    2. Kyllä, nappasit kiinni!

      jope

      Poista
  3. tekee mieli rinnastaa assangen tuomio niiden tuhansien raiskaavien miesten tuomioon - niiden, jotka eivät ole nolanneet vaikutusvaltaisia hallituksia, niin kuin assange. esim. tietyissä sodissa raiskausta käytetään järjestelmällisesti yhtenä sodankäynnin muotona. ja seksiteollisuuden käyttöön kidnapataan vuosittain tuhansia naisia, jotka elävät käytännössä parittajiensa vankeina.

    jos halutaan osoittaa ymmärrystä seksuaalirikosten vakavuutta kohtaan, vangittakoon sitten yhtä näyttävin manööverein myös ne kaikki ne miehet, joiden tiedetään syyllistyneen seksuaalirikoksiin.

    taipuisin ajattelemaan asiaa niin, että assange-casessa pommikoneet sotarikoksineen olivat ensin ja niihin liittyvän kohun hälventämiseksi keksittiin seksiskandaali.

    tämä tietysti kertoo sympatioistani assangea kohtaan. myönnänkin suosiolla, että olen kasoistandardien l. kaksinaamaisuuden ystävä. sovellan ihmisiin ja asioihin eri vaatimuksia ja sääntöjä. usein se, kumpi on itselle mieluisampi, saa minulta helpommat tai löyhemmät vaatimukset.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totuutta emme saa tietää mutta vielä: sillä ei ole Wikileaksin kannalta mitään merkitystä. Minä en politisoi Assangen tapausta. Joko hän on raiskannut yksittäisiä naisia tai ei ole. Sillä ei ole mitään yhteyttä sotarikoksiin ja hallitusten nolaamisiin. Jotenkin ajatus että Ruotsin hallituksella olisi poliittinen agenda, tuntuu kaukaa haetulta.

      Poista
    2. "Sillä ei ole mitään yhteyttä sotarikoksiin ja hallitusten nolaamisiin."

      Tai otan takaisin: jos yksi yhdistävä hypoteettinen yhteys täytyy nimittää, se on Assangen mahdollinen narsismi.

      Poista
    3. Tässä viimeisessä kappaleessasi kuvaat meri ihmisten maailman juuri niin kuin se on: me valitsemme pääsääntöisesti totuutemme ja sen lähteet.
      Siihen otinkin kantaa tuolla yllä.

      Itse olen menettänyt luuloni objektiivisten ihmisten olemassaoloon jo kauan sitten, ja paradoksi on siinä, että tämä menetys oli samalla myös vapautus. Telkun keskusteluohjelmissa, kapakoiden ja kahviloiden pöydissä, somessa jne. me teemme näitä eksistentiaalisia ja eettisiä sanavalintojamme, luulemme hetken että olemme nyt ottaneet kovinkin monipuolisesti kantaa ilman omia varjojamme, mutta jälkikäteen kaksi- tai moninaamaisuutemme paljastuu viimeistään itseä katsoessa. Ehkä ei pitäisi kärsiä hirveää morkkista, sillä tälläinen on ihminen tässä puutarhassa. Me olemme sitä mitä me ajattelemme emmekä me voi koskaan ajatella kaikkien ihmisten aivoilla ja niiden arvoilla ja tiedoilla.

      Samalla on totta myös se, että pitää sittenkin pyrkiä eheyteen, vilpittömyyteen ja yksinkertaisuuteen niin puheissa kuin teoissa. Ehkä jos tuosta yksinkertaisyydusesta aloittaisi, nuo muutkin seuraisivat perässä?

      Raiskauksista puhuit oikein. Ei ole eikä ole ollut yhtään kulttuuria missään ajassa missä niitä ei tehtäisi, sodan tai rauhan aikana, määrä vain vaihtelee mutta silläkään ei ole yksilölle kerrallaan merkitystä. Ei lohduta uhria se että Suomessa seksuaalirikoksia tapahtuu kymmeniä kertoja vähemmin kuin muualla. Viime aikoina ovat paljon saanut julkisuutta joukkoraiskaukset eräissä maissa.
      Samoissa maissa homoseksuaalit ovat halveksittuja ja uhattuja. Itse näen ja koen ajatuksen tasolta mietittynä joukkoraiskaukset hyvinkin homoeroottisina tekoina, miehet harrastavat seksiä yhdessä jne.
      Ehkä siitä pitäisi tehdä jonkinlainen meemi niissä maissa, niin ehkä esimerkiksi Intiassa useampi tyttö saisi matkustaa junissa yhä useammin rauhassa ja turvassa.

      jope

      Poista
    4. jope

      eikö ole jotenkin hurjan vapauttavaa, että näiden omien mieltymystemme kanssa me olemme naimisissa. kuitenkin olisi hyvä omata ainakin vähän kykyä erottaa joutavanpäiväinen tieto olennaisesta, syvällinen pinnallisesta sekä kykyä erottaa ihmisyyttä ja ihmisen hyvinvointia suojeleva tieto sitä tuhoavasta.

      jos esimerkiksi käytän aikaani hankkiakseni tietoa sellaisista julkaisuista kuin seiska tai iltalehti, sen sijaan, että lukisin vaikkapa filosofisia tai historiallisia tekstejä, tai edes hesaria (mikä ei muuten aina ole edellisiin verrattu suuri parannus) syyllistyn omasta mielestäni pöhköyteen.

      tämä ei tarkoita, että vaikkapa seiskan artikkelit olisivat aina valheellisia (missi on saattanut ihan oikeasti adoptoida humanoidivauvan—eihän sitä koskaan tiedä), mutta tämä ei ole millään tapaa olennaista tietoa, jota tarvitsen tullakseni paremmaksi ihmiseksi.

      meri

      Poista
  4. On raiskauksia ja "raiskauksia".
    Assangen tapauksessa on merkkejä jälkimmäisestä. Jos kyseessä olisi ollut joku ei-julkinen henkilö, niin prostituoitu ei olisi mennyt tässä tapauksessa poliisille.

    En tiedä Assangesta henkilönä, mutta Snowden vaikutti hyvin tervejärkiseltä ja sympaattiselta nuorelta mieheltä hänestä tehdyssä dokkarissa.

    Meillä oli Kymenlaaksossa ainakin yksi aivan selvä keksitty syyte raiskauksen yrityksestä tarkoituksena mustamaalata turvapaikanhakijoita. Rikollinen kuvattiin pitkäpartaiseksi kuten Osama bin Laden. Meillä ei ole pitkäpartaisia tällä seudulla kuin yksi puliukko, jolla on ruokkoamaton takkuparta ja luonnonrastat päässä.
    Joku nainen kävi kertomassa vastaavasta keksitystä ilmoituksesta noilla tietyillä sivustoilla, ja hänelle vastattiin, että varo ämmä, me tiedämme, missä sinä asut. Siis yhtäkkiä tietyille, ei niin kovin paljon naisistaan huolehtineille, tuli naisten suojeleminen kuvitelluilta raiskauksilta tärkeäksi.

    Tekaistuja raiskaussyytteitä, kuten myös pedofiliasyytteitä käytetään, kun halutaan tuhota jonkun maine.

    (Minulla on vanha kömpelö läppäri täällä mökillä. Suokaa anteeksi, jos jäi virheitä.)

    VastaaPoista
  5. Assangen suorittamasta raiskauksesta valitti siis prostituoitu, joka oli vielä yhteisen yön jälkeen yhdessä tämän kanssa iloisesti kahvilassa. Sitten hänelle oli tullut mieleen, että A ei käyttänyt kondomia, vaikka oli sovittu. Se oli se raiskaus. Nainen ei saanut mitään tauteja eikä tullut tästä "raiskauksesta" muutoinkaan sen huonommaksi millään tavalla.

    Intiassa ollaan sitä mieltä, että kun käyttää pikku poikia hyväkseen, niin sekin on kyllä synti, mutta ei yhtä paha kuin naisten hyväksikäyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, ettei asia saatu tutkittua kunnolla. Nyt meillä on vain saaliittoterian värittämä kertomus.

      Poista
    2. Snowden tosiaan vaikutti järkevältä.

      Poista
  6. En usko, että siinä mikään ennakkoasenne vaikuttaa, ettei ota valemedioita vakavasti ja arvostaen. Kyllä se on se näiden medioiden köyhyys. En ole koskaan löytänyt niistä mitään tietoa, vain jonkinlaista makaaberia hupia. Ei niistä voi puhua tietovuotajien yhteydessä kuin vitsinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän että olet tuota mieltä, aika pitkälti samaa mieltä ellen kokonaan olen minäkin eikä ollutkaan kysymys siitä että ne pitäisi ottaa vakavasti, sitä ei kysytty, vaan sitä olemmeko me valmiita ottamaan vastaan tietoa mistä lähteestä tahansa.
      Tosiasia on ollut vaikka emme ehkä siitä pidä, että sen roskan keskellä on julkaistu myös tosiasioita joku prosentti.
      Kuten sanoin en ole varma teenkö oikein vai väärin, jos jätän osan mahdollisesta tiedosta ulkopuolelle. Nykyinenkin maailma on niin monimutkainen että en voi mitenkään ulkoistaa tiedonhankintaa esim. pelkästään Ylelle, minkä kyllä olen viime aikoina tehnytkin.
      Ei ole ollut oman elämän, työn ja arjen jälkeen oikein energiaa seurata mitään kiihkeästi.
      Politiikka, maailman tapahtumat alkavat muistuttaa koko ajan enemmän sähköisiä gladiaattori-kisoja, jossa me olemme yleisö, joka nostaa tai laskee sormeaan: mediasotaa mediasodassa ja me kuvittelemme olevamme siinä subjekteja. Kaikki varmaan haluavat lopettaa koko media- ja uutisshown seuraamisen ja yksinkertaistaa mutta emme pysty siihen kuin joksikin aikaa, koska kaipaamme sitä "verta." Teemme itsestämme niin pienempiä kuin olemme tai sitten juuri niin pieniä kuin olemme. Tai no, nyt puhun vain omasta kokemuksesta.

      Mitä tietovuotajiin tulee niin mulla vaikuttaa negatiivisesti hieman se ajatus, että Snowden palkkautumalla itse töihin tiedustelupalveluun alkoi sitten kuitenkin kokea tiedustelupalvelun ei-moraaliseksi. Kai sen olisi luullut tajuavan itse mihin se töihin halusi ja itse meni?
      Vai luuliko se että tässä pahassa maailmassa tiedustelupalvelut hoitavat asioitaan kultaisen säännön ohjaamina?
      Siitä hän ansaitsee tunnustuksen että paljasti miten laajaa infosotaa kaikki suurvallat käyvät koko ajan.
      Kannattaa muistaa että aina kun kuulemme sanan infosota jossakin yhteydessä, on sekin jo infosotaa.

      Disinformaatiota on aina levitetty kaikkina aikoina ja disinformaatioksi väittäminen saattaa olla myös mitä tyypillisintä disinformaatiota. Ei mielestäni kannata kuitenkaan olla vainoharhainen tiedonvälityksen suhteen. Kyllä minä esim. Yleen luotan. En tarvitse Matti Rönkköä totuuden mainosmieheksi niin kuin siinä viimeisessä "totuusmainoksessa."

      jope

      Poista
  7. Joskus käy hyvä tuuri ja oma elämää osuu siihen mitä on ajatellut. Käytiin juuri äsken ihan lyhyellä puolen tunnin kävelyllä koko perhe tässä lähellä olevien puistojen ja pienten metsien suunnassa. Tyttäreni halusi omasta aloitteestaan keskustella siitä kuinka julkkiksia (siis hänen teini-idoleitaan) käsitellään mediassa. Otsikko antaa ymmärtää jotain ja kun klikkaa, siellä on muuta. Tämä taas johtaa siihen että väärinkäsityksiä syntyy, kun osa lukee vain otsikon. Sitten puhuttiin klikkauskulttuurista ja siitä kuinka mediakin on tuote, joka myy itseään mainostajille juuri noiden/meidän klikkaajien toivossa.
    ( Ylekin on alkanut mainostaa itseään koko ajan enemmän, pientä häpeää sen puolesta, vaikka ymmärrän että kai pakko.)

    Kerroin omasta puolestani että maailmassa erilaisten toimittajien määrä on miljoonissa. Sivustoja on kymmenin tuhansin. Ihmiset katsovat uutisia enemmän kuin koskaan. Siihen mahtuu monenlaista. Ja juteltiin myös siitä miten isosta osasta mediaa on tullut myös viihdekulttuurin muoto.
    Mutta sitten!
    Kävelimme mäntyjen alta. Oli pakko nähdä tämä juuri räjähtänyt vihreä. Kukkivat männyt, lehtipuut ja linnut ja olihan siellä siirtolapuutarhan kupeessa satakielikin. Aurinko lämmitti kasvoja niin kuin Saarnaajan kirjassa.
    Totesin että lopetaan tää media-aihe, puhutaan tästä mikä on oikeasti totta.
    -Joo!

    (No, vastaan tulevien koirien katseluksi ja vertailuksi se sitten kääntyi luontoihastelukin - kuten aina.)

    jope

    VastaaPoista
  8. Median seuraaminen on myös ajankäyttökysymys. Miksi käyttää aikaansa jonkin satunnaisen uutisen äkkäämiseen roskan joukosta, jos on olemassa luotettavampia oikeita tiedonlähteitä. Minä en näe mitään arvoa jossain hommafoorumeissa yms. enkä edelleenkään ymmärrä, miksi sinä Jope näitä ala-arvoisuuksia edes tuot keskusteluun.

    Minäkin olen nauttinut luonnosta Taavetissa mökkimaisemissa. U on todennut lempeästi, että minulta puuttuu mökkitaitoja, mutta tänään olen osannut nauttia kaikesta. (johtuen ehkä siitä, että mökissä on nyt jo enemmän mukavuuksia kuin lapsuudenkodissani)

    Katson parhaillaan Manu-ohjelmia. Ihana pari! Tellervo sanoo suhtautuvansa ironisesti miehensä laiteinnostukseen.
    Katsomme myös hautajaiset mökillä keskellä luontoa.
    Kun Jorma Hynninen laulaa Veteraanin iltahuudon, niin minä kyynelehdin varmaan hillittömästi. Niin on käynyt aina, kun kuulen ja varsinkin kun vielä näen Hynnisen laulavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt ala-arvoisuuksistani ihan varma (taaskaan) ole, kysyin lisää kun Juha kysyi, keskustelu etenee yleensä niin, avoimesti kaikkea hyvässä hengessä kyseenlaistaenkin. Jos maailmassa on paikkoja joista ei pitäisi puhua niin vajaa maailma se on mun mielestä. Hommaforumeista en tiedä mitään. Siitä kyllä että uteliaisuuteni saa minut katsomaan muitakin kuin "sertifikoituja" aiheita niin taiteessa kuin muussakin elämänmenossa. Mutta kukin menee tyylillään...Kai mun on siis yritettävä vieläkin enemmän.
      Taavetti on hieno paikka. Siellä Utin kankaan suunnallahan kesät on Suomen lämpimimpiä. Nauttikaa tästä kaikesta virhreästä ja hyvästä.

      Totta se että nyt luonto voittaa kaiken muun ihmismelun.
      Koiviston hautajaiset katson silti minäkin. Isäni oli sotaveteraani, demari ja hyvin koivistolainen.
      Demarihan minäkin olen ollut sen vanhan mallin mukaan. Vaimon kanssa naureskeltiin eilen kun katseltiin tohtorien kohtaamista A-studiosta, jossa toinen määritteli persut työväenpuolueeksi ilman sosialismia. Enpä tiedä. Mauno Koivistohan oli juuri sellainen omassa sosialismissaan. Kiitän häntä niin kuin varmaan suurin osa suomalaisista tänään.

      jope

      Poista
    2. Tuosta ajankäytöstä vielä. Se on meillä kaikilla aika yksilöllinen. Kun esim. minä en harrasta missään oikeastaan mitään enkä vietä työn ulkopuolella sosiaalista elämääkään käytännössä lainkaan, aikaa jää vaikka töissä se yli 40 h viikossa meneekin. Mä luen, kävelen, ajattelen, uin.
      Siinä se. Ei ruuhka- eikä kiirevuosia. Aikaa jää. Silti en koe mitään tarkoituksettomuutta tai vieraantuneisuutta. Vähätkin virikkeet riittää mun sytykkeiksi, ja tämä ihan pieni elämä.

      Ehkä muuten siksi länsimaissa ihmisillä on aikaa seurata noita toisia "medioita" koska niiden seuraajien joukossa paljon juuri työttömiä, tämän ajan syrjäyttämiä ja vajaatyöllistyneitä.
      Kiireisillä yhteiskunnan edeskäypillä on uraa, sosiaalisuutta, harrastuksia koko ajan menossa.
      Taas tullaan siihen että mitä tahansa radikalismia, islamistista, nationalistista jne. voidaaan tehokkaimmin torjua luomalla yhteiskunta jossa ihmisillä on oikeita töitä sillä palkalla millä voi myös tulla toimeen. Ja kuten tiedetään ne työpaikat syntyvät yrityksien kautta.
      Ei se naapurin Pirre ehdi ämveetä tavata jos sillä on työ josta se saa myös nauttiakseen hedelmät jotka riittää.
      Juuri niinhän torjuttiin myös demarien ja liike-elämän yhteistyöllä Suomessa kommunismi 50-70 -luvulla. Ns. Tannerin linjalla.
      Työväestöstä tehtiin oman elämänsä tekijöitä. Osa rakensi työnsä hedelmillä omakotitalon tms. ja siinä ajatukset kommunistisesta Suomesta jäivät heti taustalle.

      Sen sijaan paikallisesti arvoton globalismi ja digitalisointi joka tekee isosta osasta ihmisistä työnulkopuolisia viihdemedian klikkaajia synnyttää itse myös sen radikalisoituvan hirviön mitä se sitten toisella, nyt moralisoivalla, kädellä ýrittää torjua.
      ( Tämä oli nyt sitten osuma! Joku voisi kerrankin sanoa mullekin että jope, hyvin ajateltu:) Sillä tuo kuvio menee juuri noin. )

      Koiviston hautajaisten koskettavin kohta oli Tellervon ruusu. Olemme sittenkin täällä yksin yhdessä vain lähimpiemme ja oman henkilökohtaisen selviämisemme kanssa. Siis heidän kanssaan. Jos jokaisella ihmisellä on yksikin ihminen jonka läheisyys ja hyväksyntä joka ei petä ja työ, en usko että paha saa silloin valtaa juuri kenestäkään.

      jope

      Poista
    3. Onpa mulla nyt aikaa...

      - Tai sitten tuo edellä kuvaamanikaan ei ole enää mahdollista niiden olosuhteiden pakosta joihin Vesa tuolla aiemmin viittasi.

      Ehkä "eliitin" ja samalla luonnonkin kannalta paras on pitää voittajat ja voittajina ja iso köyhä enemmistö käyttämässä viihdelektroniikkaa ja digi-oopiumia. Ei tule päästöjä kun köyhät pysyy kopeissaan klikkaamassa ja kuluttamassa viihdettä tai taidetta tai urheilua ja napostelemassa roskaherkkuja siinä sohvalla samalla.
      Voi seurata esim. Madventuresia. Niitä nuoria miehiä joiden ameebamainen hektinen muuntautumiskyky on kuin inkarnaatio tässä ajassa tarvittavista piirteistä. Ne kuluttavat ja kokevat vastaavan näköisten b-luokan kansalaisten puolesta. Ikuinen pikkupoikamainen into naamassa: vau.
      Sohvalta kuuluu hörötystä, kyllä ne uskaltaa. Hei, onko kaljaa jossakin lisää!
      - Tälläissä yhteiskunnissa on ihan sama onko se pirre tai jartsa siinä sohvalla nyt ajatuksissaan nationalisti, islamisti tai vaikka mitä koska se on kuitenkin täysin voimaton ja osaton vaikuttamaan mihinkään, edes omaan elämäänsä.

      jope

      Poista
  9. jope

    minulle se hetki punaista ruusua oli herkkä: kun arkku oli nostettu kuljetuslavalta ja joku kadetti lukitsi sen lavan, ja siinä lukitsemisvaiheessa se lukko päästi pienen kirskahduksen.

    hietaniemen hautausmaa on minulle se rakkain. yhtään liioittelematta voin sanoa, että olen kävellyt sen hauta haudalta läpi. tästä on jo useampi vuosi, mutta kuitenkin.

    koiviston ruumissatto oli elegantti. nykyään varsinaisia ruumissaattoja näkee harvoin, eikä niihin juuri reagoida. herääkin kysymys, miksi juuri nykyaikana on niin oleellisen tärkeää, ettei ruumista vain kuljeteta vaikka serkkupojan pakettiautossa. näinhän ruumiin ikävä läsnäolo välittyisi vielä harvemmille.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylioppilaskuoron esitys oli upea.

      Poista
    2. Totta meri, en tiedä voiko hautajaisista sanoa että olivat siunatut hautajaiset mutta nämä jotenkin oli. Ei tarvinnut muuta kuin katsoa pilviä taivaalla ja kuunnella peippoa Hietaniemessä. En koe juurikaan voimakkaan isänmaallisia tuntemuksia mutta tänään kun tuota kaikkea tuota katsoi, kuunteli Niinistöä, muisteli jäyhää konsensustamme, seurasi luterilaista otetta hautajaisissa, katseli Helsinkiä ja alkukesän puita niin tuli tunne että tämä on hieno maa. jope

      Poista