perjantai 23. toukokuuta 2014

KOKENEIDEN KORVAAMATTOMUUDESTA

 

Sanotaan että kokeneiden työntekijöiden mukana lähtee työelämästä jotain arvokasta ja korvaamatonta. Oma alani vain on niin alati uusiutuvaa, että itseni kaltainen pian 54-vuotias ja vaikkapa vajaa kolmekymppinen työkaverini olemme tasavanhoja työelämän suhteen. Kumpikin opettelee uutta yhtä kokemattomana mutta ehkä on jopa niin, että nuorempi tekee sen motivoituneemmin kun näköpiirissä on vielä "toivottoman" paljon työvuosia. Ja sosiaalinen dynaamisuus taas on synnynnäistä, joten sekään ei oikeastaan kuulu ammatillisen paremmuuden piiriin: 63-vuotiaan tilalle tuleva parikymppinen voi omata ylivoimaisen sosiaalisen osaavuuden tai vaikkapa eettisesti ja filosofisesti uteliaamman mutta kuitenkin realistisemman mielen.

Myytti kokeneiden työntekijöiden viisaudesta elää sitkeästi tietenkin siksi, ettei mieltämme haluta pahoittaa. Mutta rehellistä ja käytännöllistä puhetta kuulisin silti mieluummin. Sanokaa vain, että eläkeiän on pitkityttävä talouden vuoksi ja siksi työntekijöitä on siedettävä jo keskimäärin parhaan teränsäkin menettäneenä.


Itse palkkaisin epäilemättä mieluummin nuoremman hyväksi havaitsemani työntekijän kuin vanhemman hyväksi havaitsemani. Itseäni en siis enää palkkaisi työhön, joka vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja motivoitumista uudistumiseen.

Tässä nimettömäksi jätettävän - ei alallani työskentelevän - ystäväni mukaan työntekijää ei kaivata työpaikalla muutaman päivän kuluttua hänen jäätyään eläkkeelle tai siirryttyään muihin tehtäviin toisaalle. "Jos joistakin puhutaan, niin ikävistä ihmisistä. Hyvistä tuskin ollenkaan." Ja minä lisään hänen yksityisajatteluunsa omaani esittämällä, "että niitä ikäviä kun on kiva ajatella kun niistä on päässyt eroon mutta hyviä ei halua ajatella kun niitä ei kuitenkaan saa takaisin". Ja jos joskus olenkin kuullut jonkun työntekijän mukavuutta kaivattavan, niin hänen ammattitaitonsa, kokemuksensa ja osaamisensa korvaamattomuudesta en muista kuulleni puhuttavan hirveän kaipaavaan tai tarvitsevaan sävyyn.

Niin se vain on. Korvaamattomuuttamme ei voi laskea iästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti