Tuntuiko Susimiehestä tältä vai tältäkö tuntui ekaluokkalaisesta joka vieraili kännykällään pornosivuilla? Kaksi tapaa nähdä seksiä liian aikaisin. Varmasti muitakin on.
Mitä nämä analogiat olisivat meihin aikuisiin siirrettynä, mitä näemme liian aikaisin? Minusta näemme kaikkea sellaista, jota meidän ei tarvitsisi nähdä koskaan ja johon emme ole koskaan valmiita ilman että jotenkin vahingoitumme. Poikkeaako tämä aika jostakin muusta ajasta tässä suhteessa, luultavasti jonkin verran, virtuaalisuutensa osalta. Muina aikoina on nähty muita asioita. Seksin näkeminen on kuitenkin eri asia kuin pornon näkeminen, luultavasti, ja lopputulos riippuu vähän siitäkin keiden näkee sekstailevan.
Yritin hakea metaforaa sille, miltä itsestän välillä tuntuu kaikien arvokriisien, loputtoman epäilyn, tiedon ja tuntee hämmentävän "tasa-arvoisuuden", turvapaikkaproblematiikan, tämän naiivisti luottamani valistuksen kriisin mmöyryssä, sanalla sanen miltä tämä skeptikon päinajainen tuntuu. Tuo vertaus pälkähti päähäni. Mitä lapsi näkee kun se näkee seksiä liian aikaisin? Semanttisen kaaoksen, jossa tutuksi ja pysyväksi koettu maailma näytäytyy outona ja tavoittamattomana, hämmentävänä.
Minulle varmaan some on tehnyt osan tästä. Ryhdyin bloggaamaan ja sitä kautta olen joutunut kurkistamaan monenlaiseen. Minulla on ystäviä, jotka katsovat kerran viikossa sähköpostinsa ja käyttävät puhelinta vain soittoihin ja viesteihin ilman kuvia. Yksinkertaista.
Minä en saa nyt mielestäni pois kuvaa, jossa on loputon jono miehiä, leirillä asuvia turvapaikanhakijoita lounasjonossa lumisateessa viltit niskassa. Asuvat kesäteltoissa. Onhan samantyyppistä ollut ennenkin minun elinaikanani, mutta kehittynyt tiedonvälitys tuo kaiken nyt eteemme.
Erottaisin kuitenkin Vesan tavoin seksin ja pornon. Kun lapsi näkee seksiä hän voi selittää sen niin, että äiti ja isi leikkivät ja painivat, mutta jos hän näkee raakaa pornoa, hän voi pysähtyä ja parkaista:"Ei saa!" Meidän keskimmäinen näki joskus parivuotiaana telkkariuutisissa (alkuillasta hemmetti!) teurastamokuvan, jossa riippuvaa sian ruhoa halkaistiin jollain sähkösahalla. Silloin hän kauhistui juuri noin.
Juha, tuo sinun muotoilusi on sinänsä ihan pätevä kuvaamaan intuitiota. Sehän on vertaus muodoltaan ja yrittää saada otteen kokemuksesta, jota aavistellaan. Kyse ei siis ole mistään varmasta, argumentista, perustelusta tms. vaan intuitiosta.
Toisaalta tämä aika ei kuitenkaan kuulosta tämän vertauksen pohjalta yhtä surkealta kuin postmoderni aika kesken jääneinä orgioina - kyse kun on jonkinlaisen viattomuuden ajan päättymisestä eikä irstailun lopahtamisesta. Ehkä siis toivoa on ja kasvamisen mahdollisuuksia. .. Itse en ole koskaan tullut traumatisoituneeksi liian aikaisin nähdystä seksistä vaan asia on pikemminkin ollut kutkuttava. Juhan vertauksessa on kollektiivinen tuntu (aikalaisuus, useat todistajat), vaikka puhutaan lapsesta. Siitä syntyy outoa ja määrittelemätöntä jännitettä.
Ai niin, ei tämän tarvitse niin paha ollakaan! Miten sitä heti tulkitsee, että nykyaika nähdään pahana. Uteliasta hämmennystä herättävä, monipuolinen aika? Sama täällä tuon seksin näkemisen suhteen. Maatalossa 50-luvulla lapsuuttani viettävänä olin monesti ennen kouluikää mukana kun lehmää vietiin astutettavaksi. Siitä päättelin sitten paljon muutakin ja näin myös jotain ihmisten välistä, jota en ihan ymmärtänyt, mutta joka antoi aavistaa, että maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.
Näetkö Juha itse tässä vertauksessa myös positiivisuutta?
Ei tuo ole oikeastasn hyvän ja pahan jaolla tulkittavissakaan, kyse on epätietoisuudesta. Tuo "utelista hämmennystä herättävä aika" ei tietenkään ole välttämättä huono tai hyvä. Niin kuin pesonen sarastuksen jutussa sanoo, kansallismielisille tämä aika on toiveikas. Ehkä oma hämmenykseni johtuu siitä, että olen luottanut johonkin liikaa. Ja kysehän on tunteesta jonkin vielä hahmottumattoman edessä, siis juuri siitä hetkestä kun ei enää eikä vielä tiedä tarpeeksi. Metaforasta jonka jakaa ai sitten ei.
Juu, jänniä aikoja elämme. On sellainen tunne, että kaikki voi keikahtaa hyvin monella tavalla. Varmasti suurin osa ihmisistä etsii sellaista perusvakautta niin yksityisesti kuin isommassakin mittakaavassa, sillä sellainen tuo myös onnellisuuden mahdollisuuden horisonttiin, siis tuo vakaus. Ja silti on tunne, että voi käydä vähän mitä sattuu, nopeastikin (luonnossa, politiikassa, valtioiden välillä, taloudessa).
Itse lähinnä toivon, että saisin pelastauduttua johonkin sellaiseen, missä en olisi hirveän riippuvainen muusta maailmasta. Että vain olisin, ulkoapäin tavallisesti, kunniallisesti, mutta itsessä tapahtuisi. Jotain hiljaista ja tärkeää. Mutta kuten sanoin, samaan aikaan on fiilis, että tässä ympärillä voi tapahtua melkein mitä vaan ja se sitten tietenkin vaikuttaa siihen, mitä itsessäkin on. No, kunhan nyt ensin velkayhteys pankkiin on hoidettu... Tai luottoahan sekin on... Maailmalle toivon rauhan ja toipumisen aikoja.
Mulle tuli tällainen mieleen (siis ihan henkilökohtainen mielipide):
Minua ei haittaa yhtään vaikka en tietäisi sinusta muuta kuin nimimerkin. Jope on ehtinyt muodostua tänne kokonaiseksi henkilöksi eikä miksikään peitenimeksi. Kommenttisi tuovat rehillisyydellään vähän säpinää tänne: syntyy keskustelua.
Toki ymmärrän läpinäkyvyyden periaatteen, mutta ymmärrän myös halun säilyttää yksityishenkilönsä siten, ettei sitä voida suoraan ja nimellä kiinnittää näihin kommentteihin.
Tämä vaan sillä, jos ajattelet, että on parempi vaieta kuin puhua.
Samoin. Olen huolissani jope sinun katoamisestasi ja pahoillani, että jankkasin. Anteeksi. Uteliaisuus pani kyselemään ja ajattelin, että luotat minuun niin paljon, että "avaudut" (inhoan tätä sanaa) yksityisesti väittelykaverillesi. Tule vaan jopena takaisin!
Oh hoh, tässähän jo liikuttuu :) Kävin tsekkaamassa niitä profiileja mutten niistä sitten innostunut. Mähän eroan teistä hyvät ystävät kaikki sillä että mulla ei ole omaa blogia. Ja mitä se oma nimi olisi sitten ollut. Eipä siitä nyt olisi selvinnyt mitään ihmeempää, korkeintaan sellaista triviaa kuin ammatti, harrastukset tms. Marjatta do not worry. En sun vuoksi ole ollut hiljaa, en mä nyt niin herkkis sentään ole. Omissa kommenteissa ei nyt sellaista ole ollut mitä en voisi sanoa, ja sanonkin, livenä sellaisenaan missä tahansa, mutta mainitsemani esimerkit somekiusaamisesta/someteloituksista on ihan todellisia tapahtuneita tilanteita; netti (ette siis todellakaan te) on arvaamaton paikka. ( Mun nimimerkkiähän on jossakin myös käytettykin, toki se voi olla ihan sattumaakin.) Teidän kanssanne keskustelu on ollut antoisaa aina, jopa koukuttavaa. Katoaminen olisikin ollut kivaa. Mutta mihinkäs tästä lähdet. Töitä ja arkea, arkea ja töitä. jope
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTuntuiko Susimiehestä tältä vai tältäkö tuntui ekaluokkalaisesta joka vieraili kännykällään pornosivuilla? Kaksi tapaa nähdä seksiä liian aikaisin. Varmasti muitakin on.
VastaaPoistaMitä nämä analogiat olisivat meihin aikuisiin siirrettynä, mitä näemme liian aikaisin? Minusta näemme kaikkea sellaista, jota meidän ei tarvitsisi nähdä koskaan ja johon emme ole koskaan valmiita ilman että jotenkin vahingoitumme. Poikkeaako tämä aika jostakin muusta ajasta tässä suhteessa, luultavasti jonkin verran, virtuaalisuutensa osalta. Muina aikoina on nähty muita asioita. Seksin näkeminen on kuitenkin eri asia kuin pornon näkeminen, luultavasti, ja lopputulos riippuu vähän siitäkin keiden näkee sekstailevan.
Monitahoinen vertaus varauksineen ("ehkä"), Juha!
En saa kiinni tästä minäkään. Mihin mahdat Juha viitata?
VastaaPoistaYritin hakea metaforaa sille, miltä itsestän välillä tuntuu kaikien arvokriisien, loputtoman epäilyn, tiedon ja tuntee hämmentävän "tasa-arvoisuuden", turvapaikkaproblematiikan, tämän naiivisti luottamani valistuksen kriisin mmöyryssä, sanalla sanen miltä tämä skeptikon päinajainen tuntuu. Tuo vertaus pälkähti päähäni. Mitä lapsi näkee kun se näkee seksiä liian aikaisin? Semanttisen kaaoksen, jossa tutuksi ja pysyväksi koettu maailma näytäytyy outona ja tavoittamattomana, hämmentävänä.
PoistaNyt ymmärrän. Koen samaa.
PoistaMinulle varmaan some on tehnyt osan tästä. Ryhdyin bloggaamaan ja sitä kautta olen joutunut kurkistamaan monenlaiseen. Minulla on ystäviä, jotka katsovat kerran viikossa sähköpostinsa ja käyttävät puhelinta vain soittoihin ja viesteihin ilman kuvia. Yksinkertaista.
Minä en saa nyt mielestäni pois kuvaa, jossa on loputon jono miehiä, leirillä asuvia turvapaikanhakijoita lounasjonossa lumisateessa viltit niskassa. Asuvat kesäteltoissa. Onhan samantyyppistä ollut ennenkin minun elinaikanani, mutta kehittynyt tiedonvälitys tuo kaiken nyt eteemme.
Erottaisin kuitenkin Vesan tavoin seksin ja pornon. Kun lapsi näkee seksiä hän voi selittää sen niin, että äiti ja isi leikkivät ja painivat, mutta jos hän näkee raakaa pornoa, hän voi pysähtyä ja parkaista:"Ei saa!" Meidän keskimmäinen näki joskus parivuotiaana telkkariuutisissa (alkuillasta hemmetti!) teurastamokuvan, jossa riippuvaa sian ruhoa halkaistiin jollain sähkösahalla. Silloin hän kauhistui juuri noin.
Juha, tuo sinun muotoilusi on sinänsä ihan pätevä kuvaamaan intuitiota. Sehän on vertaus muodoltaan ja yrittää saada otteen kokemuksesta, jota aavistellaan. Kyse ei siis ole mistään varmasta, argumentista, perustelusta tms. vaan intuitiosta.
VastaaPoistaJust niin.
PoistaToisaalta tämä aika ei kuitenkaan kuulosta tämän vertauksen pohjalta yhtä surkealta kuin postmoderni aika kesken jääneinä orgioina - kyse kun on jonkinlaisen viattomuuden ajan päättymisestä eikä irstailun lopahtamisesta. Ehkä siis toivoa on ja kasvamisen mahdollisuuksia. .. Itse en ole koskaan tullut traumatisoituneeksi liian aikaisin nähdystä seksistä vaan asia on pikemminkin ollut kutkuttava. Juhan vertauksessa on kollektiivinen tuntu (aikalaisuus, useat todistajat), vaikka puhutaan lapsesta. Siitä syntyy outoa ja määrittelemätöntä jännitettä.
VastaaPoistaAi niin, ei tämän tarvitse niin paha ollakaan! Miten sitä heti tulkitsee, että nykyaika nähdään pahana. Uteliasta hämmennystä herättävä, monipuolinen aika?
PoistaSama täällä tuon seksin näkemisen suhteen. Maatalossa 50-luvulla lapsuuttani viettävänä olin monesti ennen kouluikää mukana kun lehmää vietiin astutettavaksi. Siitä päättelin sitten paljon muutakin ja näin myös jotain ihmisten välistä, jota en ihan ymmärtänyt, mutta joka antoi aavistaa, että maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.
Näetkö Juha itse tässä vertauksessa myös positiivisuutta?
Ei tuo ole oikeastasn hyvän ja pahan jaolla tulkittavissakaan, kyse on epätietoisuudesta. Tuo "utelista hämmennystä herättävä aika" ei tietenkään ole välttämättä huono tai hyvä. Niin kuin pesonen sarastuksen jutussa sanoo, kansallismielisille tämä aika on toiveikas. Ehkä oma hämmenykseni johtuu siitä, että olen luottanut johonkin liikaa. Ja kysehän on tunteesta jonkin vielä hahmottumattoman edessä, siis juuri siitä hetkestä kun ei enää eikä vielä tiedä tarpeeksi. Metaforasta jonka jakaa ai sitten ei.
PoistaJuu, jänniä aikoja elämme. On sellainen tunne, että kaikki voi keikahtaa hyvin monella tavalla. Varmasti suurin osa ihmisistä etsii sellaista perusvakautta niin yksityisesti kuin isommassakin mittakaavassa, sillä sellainen tuo myös onnellisuuden mahdollisuuden horisonttiin, siis tuo vakaus. Ja silti on tunne, että voi käydä vähän mitä sattuu, nopeastikin (luonnossa, politiikassa, valtioiden välillä, taloudessa).
VastaaPoistaItse lähinnä toivon, että saisin pelastauduttua johonkin sellaiseen, missä en olisi hirveän riippuvainen muusta maailmasta. Että vain olisin, ulkoapäin tavallisesti, kunniallisesti, mutta itsessä tapahtuisi. Jotain hiljaista ja tärkeää. Mutta kuten sanoin, samaan aikaan on fiilis, että tässä ympärillä voi tapahtua melkein mitä vaan ja se sitten tietenkin vaikuttaa siihen, mitä itsessäkin on. No, kunhan nyt ensin velkayhteys pankkiin on hoidettu... Tai luottoahan sekin on... Maailmalle toivon rauhan ja toipumisen aikoja.
Jotain tuollaista...
PoistaJope, lähditkö käymään jossakin?
VastaaPoistaMulle tuli tällainen mieleen (siis ihan henkilökohtainen mielipide):
Minua ei haittaa yhtään vaikka en tietäisi sinusta muuta kuin nimimerkin. Jope on ehtinyt muodostua tänne kokonaiseksi henkilöksi eikä miksikään peitenimeksi. Kommenttisi tuovat rehillisyydellään vähän säpinää tänne: syntyy keskustelua.
Toki ymmärrän läpinäkyvyyden periaatteen, mutta ymmärrän myös halun säilyttää yksityishenkilönsä siten, ettei sitä voida suoraan ja nimellä kiinnittää näihin kommentteihin.
Tämä vaan sillä, jos ajattelet, että on parempi vaieta kuin puhua.
Samoin jope.
PoistaSamoin. Olen huolissani jope sinun katoamisestasi ja pahoillani, että jankkasin. Anteeksi. Uteliaisuus pani kyselemään ja ajattelin, että luotat minuun niin paljon, että "avaudut" (inhoan tätä sanaa) yksityisesti väittelykaverillesi. Tule vaan jopena takaisin!
PoistaHuomaat, että meillä on haljumpaa ilman sinua.
PoistaOh hoh, tässähän jo liikuttuu :)
VastaaPoistaKävin tsekkaamassa niitä profiileja mutten niistä sitten innostunut. Mähän eroan teistä hyvät ystävät kaikki sillä että mulla ei ole omaa blogia. Ja mitä se oma nimi olisi sitten ollut. Eipä siitä nyt olisi selvinnyt mitään ihmeempää, korkeintaan sellaista triviaa kuin ammatti, harrastukset tms. Marjatta do not worry. En sun vuoksi ole ollut hiljaa, en mä nyt niin herkkis sentään ole. Omissa kommenteissa ei nyt sellaista ole ollut mitä en voisi sanoa, ja sanonkin, livenä sellaisenaan missä tahansa, mutta mainitsemani esimerkit somekiusaamisesta/someteloituksista on ihan todellisia tapahtuneita tilanteita; netti (ette siis todellakaan te) on arvaamaton paikka. ( Mun nimimerkkiähän on jossakin myös käytettykin, toki se voi olla ihan sattumaakin.)
Teidän kanssanne keskustelu on ollut antoisaa aina, jopa koukuttavaa.
Katoaminen olisikin ollut kivaa. Mutta mihinkäs tästä lähdet. Töitä ja arkea, arkea ja töitä.
jope