Käteen osui kirjahyllyä harventaessa Evelyn Fox Kellerin Tieteen sisarpuoli. Aloin selata ja sitten lukea uudelleen 30 vuotta sitten ostamaani kirjaa. Inspiroivaa, tosin paljolti siksi, että olen perusideasta eri mieltä Kellerin kanssa. Mutta ei kaikesta.
No niin.
Kellerille kohteestaan etäisyyttä ottava tieto-opillinen objektiivisuuden periaate on maskuliininen. Hänen perustelunsa on, että isä edustaa maailmaa, erillistä (objektiivista) kohdetta, äiti taas vetää vielä heikkoa egoa takaisin eriytymättömyyteen. Isä ikään kuin edustaa maailmaa lapselle:
"Näin ollen me kaikki, niin miehet kuin naisetkin, olemme taipuvaisia varhaisten kokemustemme perusteella yhdistämään objektivointiin kuuluvan affektiivisen ja tiedollisen asenteen mieheyteen, kun taas prosessit, joihin liittyy subjektin ja objektin rajojen sekoittuminen yhdistetään helposti naiseuteen.
Olennainen kysymys tietenkin on se, mitä tapahtuu näille varhaisille mielleyhtymille? Mallit, joiden sisällä nämä mielleyhtymät syntyvät, saattavat olla melkeinpä universaaleja (omassa ydinperhejärjestelmässämme ne ovat epäilemättä kaikkein voimakkaimmin vaikuttavia), mutta malleja ylläpitävät ehdot eivät sitä ole. (...) Jos nämä nämä väiteeni pitävät paikkansa, meidän on syytä tutkia, miksi edelleen pidetään kiinni objektiivisesta tieto-opista. Objektiivinen tieto-oppihan pitää totuuden mittapuuna etäisyyttä subjektiivisista tekijöistä ja edellä esittämäni määritelmästä seuraa se, että itse totuuskin on tullut sukupuoliseksi." (s. 93 ja 94)
Tätä lukiessa herää kysymys, mitähän radikaali perhevapaauudistus toisi tähän Kellerin esittelemään malliin? Ainakin suunta oikeaan se olisi. Vai kykenisikö sekään vielä tarpeeksi haastamaan synnyttäneen äidin eriytymättömyyteen vetävää ruumiillisuutta?
Simone de Beauvoirin mukaan naisen historia on säilyttäjän ja hoivaajan historiaa, miehen historia luojan ja uudistajan historiaa. Ja luonnolla on tässä naisen osassa tietysti merkitystä, "lajin valta häneen on suurempi".* Beauvourin mukaan naiseksi ei synnytä, siis siihen rooliin jonka nainen saa. Ei tietenkään, mutta kyllä luonto nähdäkseni naisen roolia vahvalla kädellä on ohjannut ja luonnolla hänen olemustaan sitkeästi perusteltu. Ja yhä (kulttuurievoluutioon nähden anakronistisesti) perustellaan.
Tuo lajin suurempi valta toiseen sukupuoleen tuntuu pätevän Kellerinkin teoriassa. Tosin mielestäni nyt siksi, että Keller todellisuutta itse niin selittää. Objektiivisuuden vaatimus kun ei sinänsä selity kehityspsykologisella mallilla eikä ole sukupuolittunutta. Malli kyllä antaa jollekin perustavammalle kulttuurisen hahmon tai rakenteen, niin kuin Keller itsekin myöntää, mutta objektiivisuuden ydin on universaali. Näin uskallan väittää. Kyky havaita eroja, ymmärryksemme siitä, että kaikki ei ole samaa, tai ymmärrys, että minä en ole tuo, on rakenteemme ontologista ydintä. Maskuliinisuus, feminiinisyys ja perhemalli ovat ontologisten erojen havaitsemisen suhteen satunnaisuutta.
Keller siis kysyy tuossa lainaamassani kohdassa, miksi edelleen pidetään kiinni objektiivisesta tieto-opista. Minä vastaan että siksi, kun todellisuutemme on sen muotoinen eikä katoa tai muunnu satunnaisten "edustajiensa" myötä. Tieto-opin vaatimus objektiivisuudesta ei siis mielestäni ole maskuliinista, se ei ole siitä PERÄISIN, vaikka sen satunnaiseen muotoutumiseen perherakenne epäilemättä vaikuttaakin. Mutta, toiston uhallakin, tieto-opillista objektiivisuutta, ihmisen valmiuksia siihen, ei siis voi hylätä noiden satunnaisten seikkojen vuoksi.
Oikeastaan ihmettelen, miksi Keller edes näin kysyy? Tässä hän mielestäni jo melkein itse vastaa, että miksi (lihavointi minun): "Mallit, joiden sisällä nämä mielleyhtymät syntyvät, saattavat olla melkeinpä universaaleja (omassa ydinperhejärjestelmässämme ne ovat epäilemättä kaikkein voimakkaimmin vaikuttavia), mutta malleja ylläpitävät ehdot eivät sitä ole."
Melkein mutta ei ihan. Siinä Kellerin ajatuskulku mielestäni harhautuu, kun hän väittää satunnaisten ylläpitävien ehtojen kadotessa myös tieto-opillisten ehtojen katoavan.**
Ontologisten valmiuksien ja sukupuolien "linkkiytyminen" on tietenkin asia, joka on tiedostettava. Ja tähän tiedostamiseen Evelyn Fox Kellerin kirja on ymmärrystä avaavaa luettavaa. Tiedeyhteisössä saamastaan aiheellisestakin kritiikistä huolimatta.
Ajattelen, siis olen. Ja kaikkea muuta voin epäillä. Tuohon tulokseen on kaikkien lopulta tultava sukupuoleen katsomatta.
...
*Simone de Beauvoirin Toisen sukupuolen (uuden ja lyhentämättömän 2009 painoksen) ensimmäinen osa Kohtalo kannattaa ainakin lukea, jos ei muuta jaksa.
**Lacanin kolmioppi symbolinen/imaginaarinen/reaalinen selittää Kelleriä uskottavammin ja perustavammin objektiivisuuden rakenteen. Googleta lacanilainen psykodiagnostiikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti