Näin vaalien alla pessimismini herää vaikka äänestämässä sitä vihervassaria taas kerran kävinkin (Seinäjoen kiista koulujen vegaaniruoasta motivoi). Siksi tämä vanha blogijuttuni päivitettynä myös tänne.
...
PESSIMISTIN YKSINÄINEN SYDÄN (aihe näytelmäksi)
Kaikkien tuntema pessimisti haluaa järjestää karnevalistiset kekkerit. Hän on väsynyt vakavuuteen. Hänelle arvojen tyhjiö voi tarjota enää vihoviimeisen ilonpidon. Salaa hän tietenkin toivoo, että nautintojen julkeus vielä voisi herättää ihmisissä jonkinlaisen eettisen närkästyksen ja että he vielä tunnistaisivat itsessään jotakin tärkeää ja puhdasta. Pessimisti siis toivoo olevansa väärässä ja suhteettoman ilonpidon vielä kiertävän takaisin suhteellisuudentajuiseen vakavuuteen. Hän toivoo, että vakavuudella sittenkin olisi vielä sijaa näillä hulvattomuuden markkinoilla.
Ja päivän mittaan hän saakin ihmetteleviä kommentteja: Mikä on muuttanut mielesi? Miksi kaikkien yhteinen pessimisti ei enää julista heille mitään? Miksi vain tätä hulvattomuutta?
Vastoin kaikkia periaatteitaan hän alkaa olla jopa toiveikas. Ei ehkä olekaan syytä heittäytyä pelkkään nihilistiseen karnevalismiin! On ehkä sittenkin mahdollista toivoa ihmisten haluavan jotain enemmän. Onko mahdollista, että tämä epäsuora hulvattomuudella viestiminen sittenkin toimii?
Mutta päivän painuessa iltaan herää epäilys. Toimiiko sittenkään? Ehkä on kuitenkin niin, että juhlaväen närkästys tästä vastuuttomasta ilonpidosta johtuu vain siitä, että juuri heidän käsitystään vakavuudesta on loukattu; ettei tämä totuus ei ole juuri heidän totuutensa kaltainen.
Viimeisessä kohtauksessa, juhlaväen poistuttua, vain pessimistimme on lavalla ja hänen yksinäisyytensä on musertavaa. Ehkä kaikki hänen vieraansa ovat ymmärtäneet ilonpitonsa väärin.
Entä sitten tämän näytelmän yleisö? Mihin tai keneen se samastuu? Pessimistin yksinäisyyteenkö? Taiteeseen? Jotta voisi taas unohtaa itsensä niin kuin näytelmän juhlaväki?
Mutta tätähän yleisö ei yleensä huomaa. Se kun uskoo taiteen olevan aina puolellaan.
En taida osata olla kommentoimatta tätäkään, kun kerta tuon kuvitteellisen näytelmän voisin hyvinkin ostaa häntineen ja karvoineen. Tuossa olisi myös pienoisromaani aihe mielestäni.
VastaaPoistaPessimisti voi toimia myös niin (tämä hyvin, hyvin tuttua), että hän on avoin pessimismissään vain hyvin valikoidussa seurassa ja tarkkaan valittujen aiheiden piirissä, koska hän ei halua ottaa edes teoreettisena mahdollisuutena sellaista vastuuta, että joku muuttuisi vähääkään hänen ajatuksiensa suuntaan (vaikka eiväthän ihmiset yleensä muutu puheiden perusteella miksikään).
Muuten ja muualla ja muissa aiheissa pessimisti osaa iloita ja hölmöillä niin että käy hetkittäin täysin sinisilmäisestä optimistista. Kuka olisi yksi yhteen jotakin koko ajan, ei kukaan.
Pessimismi onkin yleensä kannettava itse, oikeastaan kokonaan yksin, optimismia voi jakaa huoletta, vaikka toki siinäkin on vaaransa, jos perusteetonta optimismia alkaa erittelemään seurausketjuihin mielessään, ja tietää edustavansa iloista paskapuhetta.
Mutta harva alkaa.
Pessimisti toivoo lisäksi negaation kautta aina, että olisi pessimismissään täydellisen väärässä, optimistihan saa olla toiveikas koko ajan ja toivoa että hänen toiveikkuutensa on ilman muuta totta. Onnenpekat! Jokainen pessimisti vaihtaisi osia, jos voisi.
Minä olen yksityisesti pessimisti, ja nimenomaan yhteiskunnallisten asioiden suunnassa, ja yhä pessimistisemmäksi käyn kun katson monia asioita, joita yhteiskunnassa tapahtuu. Muille ihmisille, varsinkin nuorille ihmisille, korostan, että aina on mahdollisuuksia. Niitä onkin. Jokaiselle yksilölle on mahdollisuuksia, aivan vähintään metafyysisellä tasolla (merkitysten tasolla), mitä se sitten kenellekin tarkoittaa.
VastaaPoistaÄänestämässä kannattaa käydä, tärkeintä on tuo äänestämisen ele. Poliitikkoihin en juuri luota enkä monessa asiassa siihen politiikkaan, jota tehdään tälläkin hetkellä Suomessa. Vaikka toisaalta arvostan sitäkin elettä, että joku lähtee politiikkaan ja tahtoo hoitaa yhteisiä asioita. Se on hienoa, ja sillä tavalla pyrin itsekin toimimaan, tosin valtaa kahmimatta.
Hyviä pointteja pojat. Puhdas pessimismi on ihmiselle mahdotonta. Seinäjoella kävin äänestämässä vasemmistoliittolaista joka puoltaa koululaisille vegaaniruokaa. Keskustelu siitä on täällä ollut raivostuttavan ideologisoitua, siis persupoliitikon suunnasta.
VastaaPoistaNäin on, puhdas pessimismi on mahdotonta, jos ihminen tahtoo elää ja pysyä hengissä. Luultavasti puhtaan pessimismin looginen lopputulos olisi jonkinlainen nihilismi, ehkä käytännössä itsemurha (en tiedä olisiko tämä looginen johtopäätös, varmasti voisi olla loppumattoman pessimistinen ihminen, joka jostain syystä näkisi mielekkääksi pysyä hengissä).
PoistaEn ymmärrä, miksi ihmiset tappelevat syömisestä. Kukin syököön mitä lystää ja ymmärryksensä mukaan syödä tahtoo. Minusta tärkeintä on, että lapsille tarjotaan terveellistä ja vastuullisesti (myös lähellä) tuotettua ruokaa, olipa se sitten kasviksia tai lihaa. Itse olen maltillinen sekasyöjä. Koen ihmisten holhoamisen syömisessä jotenkin nolona, olipa kanta mikä hyvänsä.
Ruokailu on varmasti sellainen alue, jossa jokainen voi käytännössä koetella etiikkaansa. Sitä koettelua ei pitäisi liiaksi sörkkiä. Lapsia voi toki kasvattaa ja näyttää, mitä vaikutuksia sellaisella arkisella asialla kuin ruokailulla on. Tärkeintä olisi kasvattaa lapsia arvostamaan ruokaa ja sitä, että ruokaa ylipäätään on.
Ymmärrän, että nuorille ja lapsille tarjotaan kasvisruokavaihtoehto, se on hyvä juttu. Sitä en ymmärrä, että aletaan poissulkevasti puhua joko sekasyönnin tai kasvissyönnin puolesta ja kiihkoilla asialla.
Kuntatasolla rahankäyttö asettaa tietenkin jotkin raamit sille, miten monipuolisesti kouluruokaa on päivittäin tarjolla.
Minä ajattelen, että normaaliin ruokaviikkoon voisi kuulua päivä, jolloin syödään esimerkiksi puuroa ja marjakiisseliä ja jonkin verran maitotuotteita ihan pääruokanakin. Tai syödään pinaattilettuja tai jotain juureslaatikkoa tai kasviskeittoa. En tiedä, tuleeko lapsi tällaisella toimeen. Arvelisin, että kyllä tulee, jos muuten vaan saa syödäkseen.
Lihaa ei tarvita joka aterialle, mutta kyllä minusta normaaliin ruokavalioon kasvavalle ihmiselle kuuluu monipuolisesti vähärasvaista ja hyvälaatuista lihaa (valkoista, kalaa, miksei myös punaistakin lihaa kohtuullisessa määrin). Kasvisruoka on kuitenkin erittäin hyvä vaihtoehto myös. Niitä pitäisi olla joka tapauksessa ruokalautasella. Raasteet esimerkiksi kotimaisista juureksista (porkkana, lanttu, punajuuri) ja kaaleista pienin höystein ovat kelpo ruokaa. Perunat ovat herkkua, kun ne keittää oikein ja syö tuoreena - ehkä pieni laadullinen hankaluus laitosruokailussa.
En tiedä, voisiko lapsille ja nuorille enää tarjota kasvispaloja, eli syötäisiinkö niitä, mutta nekin ovat maistuvia. Ja leiväksi niitä koululaisnäkkäreitä - maistuvat kyllä ovat terveellisiä.
No joo, alkoi taas tällainen vanhan ajan ihmisen puheenvuoro.
Hesarissa vaalikoneessa oli ainakin muutama viikko sitten kysymys pitäisikö kouluissa olla pakollinen kasvisruokapäivä. Hello. Helsingin kouluissa on ollut jo vuosia jokaisena päivänä kasvisruokaa tarjolla, maanantaista perjantaihin.
PoistaJa yksi tai kaksi päivää jolloin on vain kasvisruokaa.
En tiedä, ehkä on kuntakohtaisia eroja isosti tai sitten on kyse siitä, että pitäisi olla lisää päiviä jolloin ei muuta kuin kasvista olekaan. Aika symbolinen kiistanaihe mielestäni politiikan tasolla silti. Ei herätä kiivautta minussa suuntaan tai toiseen, en äänestäisi itse sen mukaan.
Mutta arjen, ihmisten yksityisen arjen yleinen politisoiminen (ja poliittinen symboloiminen) herättää järjellistä ärtymystä.
Ja vastareaktion: yksityinen ei ole poliittista, älkää edes yrittäkö. Yksityisen politisoituminen on yksi merkki klassisen liberalismin muuntumisesta vastakohdakseen.
Muutenkin ihmetyttää miten paljon erilaisia poliittisia fantasioita, toiveita ja fobioita asetetaan peruskoulun suuntaan. Kyllä siellä aika harvassa on maikkoja, jotka ohjaavat lasten ja nuorten ajattelua jonkinlaiseen ajan hengen mukaiseen kurinalaisuuteen. Peruskoulun idis on ihan toinen. Toivottavasti niin on jatkossakin.
Ei taida tämä aika olla enää eroteltavissa oikeisto-vasemmisto -akselilla sen enempää kuin optimismi-pessimistikään.
Juha, tajusin vasta nyt että puhuit vegaaniruoasta etkä vain kasvisruoasta. Ymmärrän eron. Jos kuntatalous vain sallii niin miksei. (Muistan hyvin kun kasvisruoka oli tuloillaan ja se oli iso juttu. Tietyssä mielessä tuo vegaanihomma kuvaa myös kaiken kiristymistä, toivein ja vaatimusten eriytymistä. Subjektiivisuuksia joita tulee aina lisää. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta kunta ei kaiketi voi olla jokaisen uuden toiveen toteuttaja. Mutta jos on mahdollista vegaaneille vegaaniruokaa niin sehän on hyvä asia sinänsä.)
PoistaVaalikoneissa ( ja samalla poliittisessa ajattelussa 2000-luvulla) on muuten tuossa toiseksi viimeiseksi kirjoittamassani kommentissani kuvaama bugi.
PoistaLiberaaliin boksiin määritellään nimenomaan erilaisia uusia pakkoja ja vahvaa yhteiskunnallista ohjausta kannattavat ehdokkaat (tietenkin joissakin yksittäisissä asiakysymyksissä on toisin).
Kuten muidenkin määreiden kohdalla myös liberaalin käsite on tässä ajassa täysin määrittelijän armoilla.
Yhteiskunnan vahva ohjaavuus onkin tässä ajassa yllättäen "liberaalia." Niin tänäänkin suurimmassa valtalehdessämme.
Näin nopeasti käsitteet heittävät käsitteellisen voltin ympäri.
Ja tämä uusi tulkinta on jo täysin arkiajatteluumme laiskasti juurtunut.
(Mikrotasolla sitten esim. vegaaniruokaa vegaaneille olisi toki liberaali oman valinnan mahdollisuus. )
Varmasti kouluissa voidaan tarjota vegaaniruokaa, mutta voidaanko sitä valmistaa siten että kaikki ravitsemusehdot täyttyvät. En usko, että siihen on henkilöstöresursseja ja aikaa eikä varmaan raaka-aineitakaan voi eritellä niin tarkasti. Minusta vegaanius on henkilökohtainen valinta. En koe, että yhteiskunnan ydintehtäviin kuuluu tämän oikeuden takaaminen. Siis tämä ihan käytännön kommenttina. On myös uskonnollisia vakaumuksia ruokailun suhteen eikä niitä kaikkia voida täyttää kouluruokailussa prikulleen. Toki jos rahaa ja resursseja löytyy, niin varmasti kunta voi päättää, että pitää vaikka neljää vaihtoehtoa rinnakkain tarjolla. Se ei vaan kuulosta kovin realistiselta vaihtoehdolta.
PoistaTotta. Kouluissa vähennettiin todella paljon sianlihan käyttöä mm. muslimioppilaiden vuoksi ( se oikein). Nyt kuitenkin ainakin pk-seudulla paljon ilmiötä että kana/nauta/poro ei kelpaakaan, koska ei ole halal. Eli marginaali sen kun vain kapenee. Jos nyt mentäisiin ihan subjektiivisten toiveiden mukaan niin uskonnottoman suomalaisen peruskoulun pitäisi alkaa tarjoilla uskonnollisesti oikeaoppista ruokaa...
PoistaMonet muslimioppilaat ovatkin nykyisellään täysin kasvisruokailijoita koulussa.
Mitä pienten ihmispenskojen ruokkimisen muihin perusteisiin tulee niin siinä olisi mielestäni lääkäreiden kanta ensimmäinen huomioon otettava. Täsmälleen sama kuin koronarokotteiden suhteen: biologia ennen ideologioita.
Toisaalta lapsilla on kotikin ja vanhemmat. Heidän velvollisuutensa on tietty huolehtia lapsen ravitsemuksesta ensisijaisesti. Pääasia ettei lasten ruoasta kouluissa tehdä aikuisten pelikenttää. Eikä lapsuudesta ylipäätään. Tämä terveisenä sille seinäjokiselle persulle ja tarvittaessa myös muille ryhmille.
Nuori yläastelainen, lukioalainen, ammattikoululainen tms. voi minun puolestani saada päivittäin vegaaniruokaa saada kunhan hahmotetaan, mistä se ruoka tulee, miten se tulee ja mitä se maksaa. Subjektiivisuus ruokailunkaan suhteen ei voi olla joltakin toiselta kuitenkaan pois. Myöskään maksuttoman julkisen palvelun ruokailun suhteen ei ole olemassa taikaseinää, jota kautta toiveet toteutuvat. Jos kaupungilla on vegaaniruokaan varaa, ilman muuta.
Näinhän se on. Pikkulapsille en pelkkää vegaaniruokaa syöttäisi, ihan terveyssyistä. Voin olla väärässä. Tuntuu vaan erikoiselta sitten pillerein ja tuontitavaroin paikkailla ruokaa, jota kasvaa monipuolisesti omassa maassa. Kustannuskysymykset ovat tietenkin asia erikseen. Missä vaiheessa yhteiskunnan suunta (kantokyvyn heiketessä) kääntyy siihen, että mennään taas omiin eväisiin jne. Minusta kouluruokailu on tällä hetkellä ihan ok niillä rahoilla, joilla se voidaan toteuttaa. Subjektiivisia oikeuksia ja vakaumuksia on melko hankala yhdistää siihen saumattomasti.
PoistaLapset uskonnollisten ja ideologisten vakaumusten - tulevat usein perheestä - toteuttajina tuntuu tavallaan hiukan epäilyttävältä, kun piltit vetäisivät itse mieluusti ruokaa, jota vanhemmat kieltävät syömästä. Tällaisesta on tietoa sieltä koulun arjesta - kaikesta ei jakseta olla niin tarkkoja (esimerkiksi karkit, joissa on gelatiinia jne jne). No, aivan sivujuonne.
Seinäjoella tuo on mennyt jo paniikin puolelle. Ideloginen kysymyshän se jo on. Ja kaikkein huvittavinta on, että kun perusuomalaiset syyttävät vegaani/kasvisruoan vaatijoita ideologiasta, heidän oma kiihkeytensä juuri estää pragmaattisen asenteen. Tietenkin asia on ideologinen kaikille,jos sitä pitää puolustaa. Diskurssi tekee mahdottomaksi matemaattisen lähestymisen. Kun lihatonta/vegaania on saatavilla, sitä syödään enemmän. Ja ympäristön ja tehotuotannon suhteen se on hyödyllistä. Ja jos nuoret sitä itse haluavat, vielä parempi. Olen todella kyllästynyt näihin aatteellisiin sotiin.
VastaaPoistaPitäisi olla ennen kaikkea käytännöllinen. Vegaaninen vaihtoehto on tietenkin erittäin hyvä, jos sen valmistamiseen on mahdollisuus. Aina on varmasti jossain määrin. En kuitenkaan usko, että kovin monta ravitsemuksellisesti tasapainoista ateriavaihtoehtoa voidaan pitää yhtä aikaa tarjolla käytettävissä olevin rahoin. Ikävä tappelunaihe. Itse lähden siitä, että olen kiitollinen kun on syötävää. Tätä kunnioitusta yritän omille lapsillekin opettaa. Totta kai ravinnon tuotannon eettisyys painaa yhä enemmän myös ja lapsille se on myös luonteva pohdinnan aihe.
PoistaJuhan mainitsemat poliittiset sodat ja ideologinen luupäisyys lisääntyy sitä mukaa kun yksityisiä asioita ja subjektiivisia toiveita politisoidaan erilaisiksi oikeuksiksi.
VastaaPoistaVertailun vuoksi voidaan kysyä onko uskonnottoman kuntalaitoksen alettava hankkia esim. halal-teurastettua lihaa sellaista haluaville. Jos vegaaniruokavalioon löytyy kunnalta lisävaroja ja ehkä tarvittavaa lisähenkilökuntaa niin en ymmärrä miksi sitä ei voitaisi tarjota.
Mutta samalla se johtaa ihan oikeutettuun vaatimukseen (jos sellainen esitetään) esim. tuon uskonnollisesti oikeaoppisen teurastetun lihan hankkimiseen saataville.
Tai mitä nyt kukin sattuukin haluamaan.
On varmasti paljon hyvin vilpittömiä nuoria vegaaneja ja jos mahdollista niin heidän herännyttä eetostaan tulee tukea, jos siihen on vain resursseja olemassa.
Mutta kun näitä on seurannut niin nämä asiat ovat usein eräänlaisia troijalaisia suuntaan ja toiseen aikuisille ihmisille, ja triggereitä.
Itse ajattelen että hienointa olisi että kunta hankkisi kaiken ruoan omavaraisesta lähiympäristöstään. Olisi eettistä, olisi ekologista, olisi sosiaalista ja taloudellisesti kestävää kehitystä tukevaa.
Myös vegaaneille niin kuin sekasyöjille. Mielestäni siinä olisi isomman ja painavamman ruokakeskustelun paikka. Tuo olisi kallis ratkaisu, kyllä, ekologia maksaa, mutta ehkä pienikin kuukausittainen ruokailumaksu voisi kattaa sitä. Kouluruokahan ei nytkään ole ilmaista. Se on maksutonta. Aivan eri asia.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaEilinen(kin) vaalitentti nosti esiin seuraavan ajatuksen. Ihmisten uskollisuuden puolueita, omaksi koettua puoluetta ja sen edustajia kohtaan. Siis jos kannatat puoluetta X, kannatat hampaat irvessä kaikkea, tai melkein kaikkea mitä se ajaa ja kannattaa, silloinkin kun olet eri mieltä. Tämä näkyy somessa. Omat ikonit ovat kuin suojalasin takana.
VastaaPoistaMielestäni eihän sen niin täydy mennä.
Itse löydän jokaisesta eduskuntapuolueesta asioita joita kannatan kuten he. Aivan jokaisesta. Joistakin enemmän, joistakin vähemmän.
Eilen oikeastaan vain demarit eivät puhuneet konkretiaa, vaan arvolauselmilla, eli niihin oli vaikea etsiä siltaa (mitä on aina hyvä etsiä blokkaamisen sijasta).
Vastaavasti ei ole puoluetta, jota voisin "kannattaa" sataprosenttisesti.
Ei sellaista ole eikä tule, sehän olisi yhtä kuin minä. Naurettava ajatus jos sellaista etsisin, itseäni puoluekartalta!? Tai teeskentelisin että sellainen on.
En tunnusta enkä tunnista itseäni myöskään mediassa suosituilta arvonelikentiltä. Koen ne oikeastaan huijauksena. Ei maailma tuollaiseksi ole jaoteltavissa tai hahmotettavissa vaalikoneella.
Jokainen valitsee itse perusteensa minkä perusteella äänensä antaa. Itse huomioin tietenkin ajan ja paikan konkreettiset asiat, mutta enemmin äänestän sen perusteella millainen kokonaiskuva puolueella x tai y tai z on lähitulevaisuuden, noin 5 - 10 vuoden aikajänteen, kehityskulkuihin.
Oma kuntani on tuolla aikajänteellä menossa pahasti metsään.
Liikaa edessä ideologisia valintoja realismin kustannuksella.
Toki tulkinta "realismista" on omani, tiedostan sen.
Juha, laitan tämän Vesan blogiin kirjoittamani kommentin myös tänne, koska sen viittaus kommentoi tätä ketjua ja myös päivityksesi aihetta.
VastaaPoista(Silti: vegaaneille veg. ruoka, jos vain mahdollista/varaa.)
---------
Vaalien alla oli valtavasti puhetta, että Suomi haluaa kestävän kehityksen mallimaaksi, on tehtävä sitä, on annettava enemmän, ja on annettava vielä enemmän, on uhrattava lisää, ja vielä lisää, muuten ahdistaa, muuten emme kestä....
Tässä eilinen varsinainen merkityksellinen "vaalitulos" kansainvälisen asiantuntijapaneelin arvioimana:
https://yle.fi/uutiset/3-11976849
(Toivottavasti nyt todetaan myös päättäjien taholta, että tehtävä on hoidossa, hyvin. Jos tämä tieteellinen! tulos ei vakuuta ja tuota ajatusta, että tällä osa-alueella suunta on hyvä, oikea, olemme ensimmäisiä jo nyt, mutta silti vanne jatkaa pään kiristämistä, väitän, että kyse alkaa olla jo psykologisesta tarpeesta kokea ahdistusta.)
Tilanne on siis tuo yllä mainittu. Ollut jo pitkään.
PoistaVaikea löytää todellista argumenttia enää ettei kestävän kehityksen (siis siten kun se suppeasti ilman maailman väestötilannetta käsitetään ja halutaan käsittää)
suhteen olisi syytä optimismiin oman maamme tekojen osalta.
Kyllä se taitaa olla niin että lisää intoa vain tämä tulos synnyttää. Kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Poista