Onko ääriajattelu ja -toiminta aina jollain tavoin epäväkaan ihmisen toimintaa? Ylen 16.8. Kultturiykkösessä haastatellun Jaakko Hämeen-Anttilan mielestä on. Tuo aina on jälleen kerran ongelmallinen sana. Toisin sanoen: tulkitseeko ääriajattelija ja -toimija uskontonsa tai muun ideologiansa tai niihin perustuvat (tappo)käskyt aina väärin? Ja jos niin ajattelemme, onko kukaan käskystä vastuussa? Tai onko uskonto tai muu ideologia silloin sulkeistettu pois yhtälöstä? Eli onko ideologiselle tai uskonnolliselle yhteisölle annettuja äärimmäisiä ohjeita mahdollista toteuttaa oikein?
Ehkä kysymys on esitettävä niin, että se on lähempänä itseäni. Jos vaikkapa äärivegaani tekisi itsemurhaiskun Atrialle, miten vegaaniyhteisö sisimmässään siihen suhtautuisi? Haluaisiko nähdä tekijän pelkkänä sekopäänä? Tai voisiko? Olisiko mahdotonta sulkea pois sitä tunnetta, että hän toimi muiden puolesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti