ELOKAPINAA

Elokapina ei saa tärkeää viestiä läpi massoille, koska profiloituu "keskiluokan häiritsijäksi". Jos olisin heidän strateginsa, yrittäisin viedä toimintaa asialliseen suuntaan. Hyvä esimerkki on rikosilmoitus, joka tehtiin tässä äskettäin poliittisten päättäjien ympäristön laiminlyönnistä (tarkkaa sanamuotoa en nyt muista). Keskeinen kysymys on, miten keskiluokkainen enemmistö voi samastua ympäristöaktivismiin. Se olisi pyrkimykseni aktivistien strategina. Ehkä toivoton utopia, mutta ei ainakaan liikenteen haittaamisella (vaikka kaikki toki tietävät, miksi yksityisautoilua pitää vastustaa) tai nyt tehdyllä performanssilla luoda liikettä massojen mieliin, tai ei ainakaan haluttuun suuntaan. Tässä Elokapinan toimintaperiaate, joka minusta ei toimi: "Liikkeen nettisivuilla sanotaan, että sen tavoitteena on luoda massaliike, joka pystyy toiminnallaan häiritsemään tavallista arkea niin, että ilmasto- ja ympäristökriisi ei jää keneltäkään huomaamatta." (Ilta-Sanomat)

Kyllä se on jo huomattu. Täytyy olla ei vain kuuro ja sokea vaan myös tyhmä, jos ei ympäristön tilaa huomaa. Kyse on asenteesta ja tahtoisuudesta, ei siitä, ettei tietäisi. Ja niitä on lähestyttävä eri välinein kuin provokatiivisilla. Tässä on kyse samasta asiasta kuin sanomallisen taiteen kanssa: se tekee mielekkään vaikutuksen vain jo samanmielisiin, jo heränneisiin. Ne toiset eivät piittaa tai vain ärsyyntyvät. Ja juuri heissä on haaste.

"Kissan on kuoltava taiteilijan vuoksi." Että hän olisi itselleen tosi. Kävisi rajalla josta ei ole sosiaalista paluuta. "Näin tosissani minä olen." Kuin uskonnoton satanisti, jonka on puhuttava Saatanasta ollakseen muille ja siksi myös itselleen tosi. Tämä eksistentiaalinen vaatimus riivaa tavalla tai toisella ihmistä. Näen kaikessa ehdottomuudessa tämän yhteisen ominaisuutemme kärjistymän.

Ai niin. Peruste "nytpä tästä ainakin puhutaan", on huono. Seurauksella ei voi perutella syyn välttämättömyyttä.

...

PS. Puopolon You Tube -haastattelussa Elokapinan edustaja sanoi, ettei yksilöiden rooli ole niin tärkeä. Isojen yhtiöiden on. Samaa mieltä. Mutta silloin kansalaisten suututtamisessa ei ole järkeä. Päin vastoin.  Toiminta pitäisi suunnata niihin yrityksiin, joihin huomio pitää kiinnittää. Kaikki kohteet, joihin kansalaiset vahvasti kokevat identifioituvansa, ovat huonoja kohteita. Siksi juuri kansalaisaloitteet, rikosilmoitukset, lehdistö, media jne. ovat hyvällä tavalla neutraaleja välineitä. 

Tulipa mieleen vielä tämä: Ympäristöjärjestöt tekivät kanteen Norjan valtiota vastaan. Kyse oli Norjan öljystä. Hävisivät tietenkin. Norjaahan ylistetään hiilineutraaliuden mallimaana. No helppoahan se on, kun talous pohjimmiltaan perustuu öljyyn. Mutta koska se on heille vientituote, se ei näy omina hiilitonneina. Norjan kaksinaismoralismi on sietämätöntä. Ja kehujat, hyödylliset idiootit, vielä kun sumuttavat tätä totuutta, niin mikäs on porskuttaessa.

(Ja katsokaa Areenasta Toivoa etsimässä. Noin se pitää tehdä, ihmisille tilaa antaen.)