"Elämän jakautuminen menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen on mielen tekemää ja lopulta illuusiota."
Näin sanoo Echart Tolle, saksalainen, Kanadassa asuva henkinen opettaja (ks. Wikipedia).
Itse en täysin voi ostaa tuota väitettä. Näen siinä itsessään liikaa illuusiota, jolla paetaan tuskaa ja vastuuta, näen siinä puhtainta vilpillistä tietoisuutta.
Nyt vien ajatukseni äärimmäisyyksiin. Joskus se vain selventää ajatuksia. Jos todella hyväksyy ajattomuuden, että aika on illuusio, ei ole syytä olla huolissaan mistään. Ympäristöstä, Ukrainasta, totalitaristisen hallinnon vangitsemista toisinajattelijoista, ei yhtään mistään. Mutta tuo kaikki kärsimys ja tuho tapahtuu fysikaalisessa ajassa. Ympäristön tuhoutuminen tai päivästä toiseen kidutettavien kokemus ei noudata meditoivan kanssaihmisen meditatiivista aikaa. Jos kidutettava kykenee pakenemaan meditaation avulla, hyvä niin, mutta minä en voi vedota siihen.
On sitten toinen asia, antaako maailman ahdistaa itseään. Ja uskon, että mestarimeditoijat tuohon tuskattomaan hetkettömyyteen voivat päästä. Mutta siitä ei seuraa ajattomuutta sinänsä. Eikä vapautta maailmasta. Ajattomuuteen ei pääse ilman maailman hylkäämistä.
Olen täsmälleen samalla kannalla. Elämä tapahtuu ajassa ja paikassa, ja lihassa, olennon ruumiissa, ainutkertaisena. Itse olen juuri tuollaisen "kylmän" mielenrauhan tavoittelun tai välinpitämättömyyden "zenin" kokenut vieraannuttavana.
VastaaPoistaReagoida elämään ja vaikka mainitsemiisi asioihin voi vain tänään.
Toki kukin tekee mitä haluaa, kukin menee mistä haluaa, mutta on toivottava etteivät kuitenkaan kaikki jää tavoittelemaan omaa(!) mielenrauhaa ja omaa kaikkeen tyytymistä.
Toki itämaisessa (?) ajattelussa on paljon hyvää, hyväntahtoisuuden ja suhteellisuuden korostamista jne. Sellaisia ihmisiä on tullut vastaan.
Mutta ajattelepa täydellisen mielenrauhan saavuttanutta ihmistä. Millainen hän on ympäristössään? Kuin pankkiholvi?
jope
Tuo pankkiholvi on hyvä...
PoistaMinän sulkeistaminen on myös "tyhjän objektin" rakentamista, kärsimyksen pakenemista. Nietzscheä mukaille "nihilismiä".
Hallitustilanne pännii sen verran, että laitan Vesan ja Juhan blogiin siitä kommenttini (poistakaa jos se asiaton tai pilaa kesätunnelmaa).
VastaaPoistaIltapäivälehden kolumnisti mm. kirjoitti eilen, että uuden hallituksen ohjelma kumpuaa äärimmäisen etuoikeutusta maailmankuvasta. Kun ajattelee vastasyntyneille mahdollistettavia osakesäästötilejä (yms.) vs. sosiaaliturvan ja asumistukien jykät leikkaukset niin olen kyllä samaa mieltä. Tämän hallituksen aikana ihmisillä keskiluokassa ja (sivistys)porvaristossa ei ole mitään hätää. Alaluokalla on. Mielestäni leikkaukset ovat monilta osin väärin suunnattu. Yhdyn siis kritiikkiin, jopa vituttaa. Pitää muistaa, että hallituksen ohjelma on koko hallituksen ohjelma, köyhän kyykytykseen syypäinä niin Orpo, Purra kuin kristitty Essayah ja myös ennen vaaleja liberaalien suoraseläksi nostettu ”sivitystysporvari” Andreas Adlercreutz. Tässä nyt sitten nähdään mitä se sivistys sitten on?
Mutta sitten on myös mutta. Itse koen kuitenkin vahvasti, ja toin sen usein esiinkin, että myös Marinin hallituksen toiminta vaikutti kumpuavan etuoikeutetusta maailmankuvasta, eri tavoin, erilaisesta etuoikeutusta asemasta, mutta kuitenkin. Kaupunkilaismenestyjillä ja muilla kauniilla ihmisillä ei ollut mitään hätää senkään hallituksen aikana. Muilla oli. Maailmaa ja ilmastoa ja arvoja(?) pelastettiin mutta alaluokan asema kurjistui erityisesti inflaation kautta. Minimipalkkauksen hyväksymisesti tehtiin suorastaan kansalaisvelvollisuus, koska uuden alemman työväenluokan kautta Suomi pelastuisi ja niin vanhukset ja lapset tulisivat hoidetuksi joidenkin luopuessa edelleen omasta tasa-arvostaan. Vaalitulos sitten heijasteli juuri tätä pettymystä poliitikkojen etuoikeutettuun ideologialähtöisyyteen.
Tällä hetkellä päällimmäisenä ikääni soveltuva (eh) sovinnollinen asenne: painukaa h-ttiin kaikki poliitikot. Alaluokan, työväenluokan ja prolejen asia on pelkkä objekti vasemmistosta oikeistoon.
Toivottava että tämä hallitus saa Suomen suunnan käännettyä ja toivottava sitä, ettei sen hintaa tulla laskemaan kovin monissa ihmishengissä, niissä jotka eivät jaksa uudenkaan hallituksen aikana sitä ettei perustoimeentuloa välttämättä saa enää edes työstä. Olisin myös halunnut nähdä kuinka SDP olisi nämä ongelmat ratkaissut hallitusohjelmansa kautta joka olisi siis ollut kompromissi kokoomuksen kanssa.
Olen jotenkin turhautunut. Ainut kommenttini hallitusten mutkailuun on "aika näyttää".
PoistaJoo, aikahan näyttää - oma turhautumiseni ei liitty "arvoihin" tai siihen "mitä ajatuksia hallitus edustaa" vaan ihan puhtaasti materialistisiin seikkoihin: paraneeko alempien sosio-ekonomisten luokkien heikentynyt toimeentulo lainkaan, hyväksytäänkö maassamme todella laajasti alipalkkaus pienillä tulonsiirtolisillä höystettyinä (nekin nyt heikentyvinä) ikään kuin annettuna todellisuutena mille mitään ei muka voida, huolehtiko hallitusohjelma velkaantumisen pysäyttämisestä (mikä kyllä ihan must), mutta pudottaa samalla toimeentulon keikkuvilta laudoilta lisää ihmisiä...mereen.
PoistaIhmiset joiden huoli tai pelko hallituksen suhteen on VAIN poliittis-filosofinen tms. ovat onnekkaita minkä hallituksen alaisuudessa tahansa, tämänkin, kyse vain omista fiiliksistä.
jope
Täsmennän: tietenkin kokisin ei-toivottavana jos hallituksen jäsenillä, minkä tahansa hallituksen, olisi arvoja jotka ovat peräisin äärimmäisiltä laidoilta, tai siis vielä niistäkin katsottuna äärimmäisiltä (siis kokonaan lain ja laillisuuden ulkopuolelta, radikalismia sinänsähän ei pidä säikähtää) laidoilta, arvot siinä mielessä merkkaavat kyllä, mutta muuten politiikassa konkretia merkitsee eniten. Ja se on yleensä materialistista. Ihmisen elämän toteutuu resursseissa joita se saa, tai ei saa. Tästähän aasinsilta vaikka tonne tämän ketjun ekaan kommenttiin.
PoistaJatkan yksinpuhelua toisen blogissa?
Viime aikoina en ole hirveästi somea seurannut, mutta ei ole kauan kun some vilisi erilaisia ajatuksia, ehdotuksia, malleja, vaatimuksia jne. (laillisen?) yhteiskuntajärjestyksen muuttamisen suhteen. Ensin oli fossiili-kapitalismin loppu, sitten aika pian luettiin jo lähtö markkinataloudellekin. Minne muuten hävisi zeitgeist-liike? Ja ei kai yhteiskuntajärjestyksen muuttaminen, jos joku sitä haluaa, onnistu kai ihan perustuslakia noudattamalla...:) Ehkä jossakin vaiheessa tällä vuosisadalla kokeillaan vielä yhden kerran sosialismiakin. Eurokommunismia (muistaako kukaan?) ei ole koskaan edes kokeiltu missään. Suomalainen sekatalousjärjestelmä Kekkosen aikana ei jälkikäteen ajateltuna ja tarkasteltuna ollut kylläkään kovin huono tavalliselle ihmiselle ainakaan. Hah, voi olla vähän epämuodikas ajatus ja voi olla lisäksi myös ihan peestä.
jope