Aki nähty. 2 tähtee. En ymmärrä Kuolleiden lehtien arvostusta. Jopa Ukrainan sota tuntui kuluneelta aiheelta. Alkoholismi päälleliimatulta. Rakkaus etäiseltä. Hahmot yhdentekeviltä. Epäilemättä Kaurismäki piti ideoistaan. Tai ehkä hän pyrkikin brechtiläiseen etäännyttämiseen eikä minkään pitänytkään tuntua miltään. Mutta kun kaikki mikä olisi pitänyt tiedostaa, oli jo uutisista tuttua.
"Mutta kun kaikki mikä olisi pitänyt tiedostaa, oli jo uutisista tuttua."
VastaaPoistaHelvetin hyvin ajateltu.
Ko. leffan näen itse parin viikon päästä. Kirkossa! Onkohan se siellä Jeesuksen sijaisena? Jeesuksen vasemmistolaisuudesta, anarkismista (sen enempää kuin sen oikeistolaisuudesta) kun ei ole saatu vieläkään varmuutta.
(Itse pidän kyllä paljon Akista. Tästä japsien, pariisilaisten runkkarien ja kotimaisten...jätän sanomatta...fetissihahmosta, omasta syystäni, luultavasti samoista syistä kuin edellä mainitut : romanttinen elokuvanostalgia. Fantasia siitä millainen on aito klassinen elokuva, eli paluu 40/50/ja 60-luvuille, on hyvin vahva. Olen itsekin sen lumoissa. )
Mitä ovat Akin leffat kun niitä vertaa todellisuutta vasten? Siis ihan sitä todellisuus-todellisuutta. Olet tainnut nyt tehdä juuri sen Juha. Etikettivirhe.
jope
"Onkohan se siellä Jeesuksen sijaisena." Voi ettäku hyvä!
PoistaDialogista olin vaivaantunut samalla tavalla kuin huonoimmista Fingerporeista.
VastaaPoistaMutta joo, riittää että ihminen tekee yhden uniikin jutun elämässään. Kaurismäellä se on Tulitikkutehtaan tyttö.
Mietin tätä katsoessani että jos olisin ollut Sodankylässä tätä katsomassa ja kokemassa sitä joukkopsykoosia, josta lehdet kertoivat (oli voihkittu kuulunut huokaisuja ja taputettu seisaaltaan), se olisi ollut kauhea paikka. Olisinko voinut kenenkään kanssa jakaa tätä mielipidettäni... olisi pitänyt teeskennellä...
VastaaPoistaHah ha. Totuus/tai/oman fiiliksen sanominen on vapauttavaa, eikö?
VastaaPoistaMulla oli hyvin vaikeaa Kaurismäen kanssa joskus aiemmin, "vasemmiston Walt Disney" ja niin edelleen.
Annoin sitten kuitenkin olla. Onhan ne leffat hauskoja, ja kauniitakin. Realismia niiltä ei kannata odottaa. On katsottava silloin Loach (vasta telkussa oli Kiitos tilauksestasi: olin ihan hurmiossa, hyvä etten minä! punalipun? kanssa heilunut olohuoneessa, taisin tirauttaakin).
Omat Kaurismäki-suosikit: Valehtelija (joka taitaa olla Mikan teknisesti ottaen) ja Pilvet, joka on meidän perheen koko perheen elokuva. Katsotaan vuosittain.
jope
(Tulikkutehtaan tyttö on sitten taas niin ehjä kuin mikään voi olla. Kuin veistos. Paitsi että liikkuu, vähän. Mutta jos katse vähänkin horjahtaa, se on camp, vaikka olisi kuinka pienen puolella fiilistasolla. Pilvet-leffaa on helpompi rakastaa. jope)
PoistaMinusta on aina hiukan vaivaannuttavaa kun jostakin leffasta sanotaan että ihmiset koeyleisössä nousivat kesken näytöksen taputtamaan ja sitten hehkutetaan, että leffa jotenkin saa aikaan läpimurron maailmalla. Viime vuonna tuli nähtyä pari tällaista leffaa, joista noin sanottiin. Syntyi myötähäpeää, kun katsoi itse elokuvat. Ehkä sitä on vaan niin erkaantunut jostakin mutta mistä? Tulee mieleen, että jos ei edes elokuvantekijät viitsi nähdä vaivaa sulatellakseen kliseitä jotka tällainen tavallinen jamppa tajuaa hirveiksi kliseiksi, niin olkoon sitten.
VastaaPoistaKaurismäen monista leffoista olen pitänyt. Hänen kommenttinsa muista ovat usein aika heikosti perusteltuja.
VastaaPoistaSiis muista asioista kuin elokuvista...
PoistaYleisön ja esityksen suhde on täysin muuttunut. Otetaan esimerkiksi rockin live-konsertit jotka eivät voi koskaan päättyä muuten kuin fanien hurmokseen. Kun on odottanut jotakin pitkään, fanittanut paljon ja maksanut itsensä kipeäksi lipusta, on pakko saada tuntea että tämä oli mahtavaa ja suurta. Kaukana ajat esim. kun esim. Dylan sai kymmenissä konserteissa, varsinkin Britanniassa, kuulla loputonta buuausta ja vittuilua (jota kyllä tuli toiseenkin suuntaan). Punkissa oli myöhemmin samaa meininkiä.
VastaaPoistaItse olen muutaman kansainvälisen kirjailijanimen fani. Kun luen heiltä uuden, testaan aina itseäni kysymyksellä, pidänkö minä tästä oikeasti. Vai onko taas vain vahvistettava tunnetta, että jumankauta mitä kamaa taas. Tms. Houellebecq esim. joutuu kerta toisensa jälkeen siihen testiin.
Kaurismäen kanssa sama (vaikka suurimmat ohjaajasuosikit mulla toisaalla). Akin hahmo ja kuvasto on aivan välttämätön tässä kiiltävässä digiajassa, mutta voiko hänen poliittisuutensa uskoa, ja pitääkö siihen edes uskoa, en tiedä? Mikään kapinallinen hän ei ole. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä vastaavat lähes yksi yhteen suuren enemmistön (ja äidinkielen opettajien; ehkä joku tunnistaa tämän heiton, joka ei ole ilkeä) käsitystä. Koko nukkavieru kultti on rakastettava.
Jaksaako kukaan lukea vielä?
Eilen tuli telkusta Joker. Olin absoluuttisen varma että en pitäisi siitä, koska en ole väkivallan katsoja silloinkaan kun se on perusteltua. Mutta leffa oli mahtava. Kuvasto tyrmäävää. Varsinkin elokuvan kaksi ensimmäistä kolmannesta, kun vielä ei ollut juurikaan väkivaltaa ja katsojana liuin Jokerin maailmaan ja hänen puolelleen lähes täysin. Siinä oli rujoa kuvastoa (muka?) todellisuudesta, joka oli kuitenkin kuin satua samalla. Saumaailmanhan tunnistaa myös Kaurismäen leffoista. Täysin eri tavalla mutta kuitenkin.
Loach pääsee lähelle todellisuutta, ehkä lähemmäs kuin kukaan muu. Hattu päästä.
Muuten elokuvahan usein on, ja saakin, olla yksi unen muoto.
jope
Joker oli hieno, pidin siitä kovasti. Se on tietenkin sadun puolella, mutta paljon siinä on elementtejä myös todellisuudesta, joka on yhä väkivaltaisempi ja raaempi monin tavoin, siis myös ns. sivistyneissä yhteiskunnissa.
PoistaPidin Jokerista ehkä enemmän kuin eka kerralla. En voi mitään sille, että mieli vie Taksikuskiin. Ja kyllähän siinä kirjaimellisia viittauksia Scorseseen onkin. Ne hierotaan naamaan. Mutta fresko tästä ajastahan se on. Ja kun Trumpista tulee uudelleen pressu, niin jo vain.
VastaaPoistaTuo jopen kuvaus Tulitikkutytöstä on mahtava. Just noin itekki sen koen. Kaurismäellä on kolme ja puoli elokuvaa, joita yhä jaksan katsoa: tietysti jo mainittu parhaana, loistavana, sitten Mikan ja Akin yhteinen Valehtelija sekä Laitakaupungin valot. Se puolikas on edellinen Toivon tuolla puolen. Jos Saku Kuosmasen ravintoloitsija olisi poistettu (joka oli elokuvassa vain että akifanien akismiestetiikka saadaan tyydytettyä), elokuva olisi ollut hyvä. Keskittyminen VAIN pakolaismieheen olisi pelastanut elokuvan.
PoistaNo, nyt on Kuolleet lehdet (kirkossa) nähty. Oikeassa Juha olit. Oli jo moneen kertaan nähty AK-elokuva. Kuin kooste aiempien leffojen monista kohtauksista, vähän kuin pastissi omasta tuotannosta - liikuttiin kaurismäkeläisessä muumimaailmassa ilman uusia näkyjä. Nähtyjä kuvia pääasiassa. Mutta sitten se mutta mille en voi mitään: pidin silti. Jotakin sellaista lämpöä sen leffoissa on, jonka äärellä hyvin mielellään on. Alma Pöysti todella hyvä myös. Pientä yhteiskuntakritiikkiä mukana taas kuten aina, mutta ei yllättävistä, häiritsevistä, "kapinallisista" suunnista, valitettavasti.
VastaaPoistaMies ja nainen saivat klassisesti klassisten esteiden yli toisensa, se tietenkin oli päätarina, ja se saattaa olla jopa rohkeinta tässä elokuvassa.
jope
Yksi myytinpurku on pakko todeta vielä. Usein AK:n leffojen yhteydessä puhutaan eri teemojen "käsittelystä", milloin nyt mistäkin, työttömyys mm. Tämän uusimman leffan kohdalla mm. asunnottomuuden ja alkoholismin. Tässä nyt phlö oli lopussa asunnoton ja useissa kohtauksissa joi alkoholia liikaa. Mitään käsittelyä ei mielestäni ollut. Taustoja, syitä jne.
PoistaTarina oli hyvin pelkistetty, juuri mikään ei taustoittunut enkä sano että olisi edes pitänyt taustoittua, mutta tajuan nyt että usein olemme AK:n leffoissa näkevimämme sellaisia sisältöjä mitä niissä ei olekaan kuin karikatyyreinä.
Ne leffat voisivat riittää sellaisinaan, minulle ainakin riittävät, riisuttuina tarinoina, mutta muutaman kohtauksen ja viitteen varassa niistä usein on tehty erilaisia tendessipäätelmiä ja nähty merkittäviä kannanottoja.Niinkö epätoivoisesti etsitään poliittista ohjaajaa?
Ei näiden leffojen kautta kuitenkaan tule todellisuutta kohdanneeksi, maailma jää aukaisematta.
Tunnetasoja kohtaa kylläkin, ja paljon huumoria, lämpöä ja perusinhimillisyyttä kylläkin. Ne riittävät.
jope
(Löysin kuitenkin heti ensimmäisestä kuvasta lihansyönnin kritiikkiä minäkin. Se oli hyvin, huumorilla, tuotu.)
Hyvin avattu. Tosiaan alkoholismi ei tässä tuntunut miltään. Eikä asunnottomuus. Se johtui siitä, että pääpari tuntui yhdentekevältä. Jotenkin elivät ohuesti akimaailmassa jossa ihmisillä ei ole ikään kuin kohtaloa. Sitä vain esitetään, imitoidaan. Nuo mainitsemani suosikkini poikkeuksena.
PoistaMikähän olisi kuvitteellisen poliittisen ohjaajan käsikirjoitus tähän: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009887766.html
VastaaPoista" En voi tarpeeksi korostaa, kuinka vakava tilanne on. Ruotsi ei ole koskaan nähnyt vastaavaa. Mikään muu Euroopan maa ei näe vastaavaa, pääministeri sanoi."
jope
Moodysson?
Poistajope
Ohuella langalla -sarjassa - Ylellä esitetty - oli minusta ihan hyvää yritystä kertoa Ruotsin tilanteesta. Samoin Kalifaatti-niminen sarja Netflixissä oli ok. Kukaan oikein tiedostava poliittinen ohjaaja ei voi kuvata Ruotsin nykytilaa, koska sanasto ja maailmankuva loppuu kesken. En tiedä tarvitaanko elokuvaa kertomaan se, mikä tapahtuu joka päivä ja jonka näkee jos haluaa.
VastaaPoistaRuotsin tilanne on varoittava esimerkki siitä mitä tapahtuu kun hyvyydeksi itsensä tunnustava sokea ajattelu ottaa vallan: siitä lähtee hyvin synkkä varjo pahimmassa tapauksessa, jota ei edes haluttu ajatella, vaikka se oli mukana jo todellisuuden lähtökohdissa vaan ei poliittisessa pinnallisessa ajattelussa.
VastaaPoistaSama hyvyys heittää varjonsa hyvin monelle alueelle, jotka ennen olivat edes jotenkin kunnossa. Puhun nyt kotimaasta.
PoistaHyvyys voi olla tuolla tavalla eräänlainen yhteiskunnallinen taikakalu jopa niin pitkälle että se tuottaa enemmän pahuutta kuin hyvyyttä. Itse katsoin muutaman jakson tuota Ohuella langalla-sarjaa ja siinä hyvin varovasti, mutta kuitenkin, yritettiin käsitellä tätä tilannetta Ruotsissa. Ruotsissahan puhutaan nyt, ja on jo puhuttu jo jonkin aikaa totta kaikesta.
PoistaJoo, nämä ajatukseni heräsivät Kuolleiden lehtien jälkitunnelmissa.
jope
Ruotsin yhteiskunnassa on tehty niin alkeellinen virhe, että siellä ei ole otettu huomioon esimerkiksi sukupuolijakauman vaikutusta yhteiskuntarauhaan. Maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä määrä on n. 25 prosenttia väestöstä. Kuitenkin miesten määrä on paljon suurempi kuin naisten. Mitä tästä seuraa oikeastaan kaikissa yhdyskunnissa eläinyhdyskunnista ihmisyhdyskuntiin? Yhteisöissä alkaa kamppailu, niistä tulee metaforisesti ja valitettavasti joissakin tapauksissa myös konkreettisesti ruutitynnyreitä. Kun tähän lisätään sosiaalisen suunnittelun myötä tuotettu sosiaalisen koheesion väheneminen ja ongelmien peittely moraalisena ratkaisuna, ei tarvitse ihmetellä, että paukkuu. Tilanne korjaantuu jollakin tavalla aikanaan, mutta lopputulos on todennäköisesti hyvin toisenlainen yhteiskunta kuin mitä Ruotsi oli muutama vuosikymmen sitten ja lopputulos on myös hyvin toisenlainen kuin mikä oli alkuperäinen idealistinen yhteiskuntasuunnitelma. Esimerkiksi tätä ei missään sanota ja tunnusteta, samoin kuin ei ymmärretä, että kulttuurit ovat tosiasioita ja että kulttuurit eivät ole pohjimmiltaan samanlaisia ja että se mikä on jossakin luonnollista sosiaalista toimintaa ja luo koheesiota, voi toisaalla hajottaa koheesiota eikä kuulu vallitsevaan kulttuuriin sitä rakentavana osana.
Poistahttps://www.youtube.com/watch?v=2ckx0u1Ag68&t=261s Tässä olikin ihan samaa asiaan kohdasta 40:53-
PoistaKulttuurintekijöillä on tietenkin täydellinen vapaus ja velvollisuus valita sumeilematta omat aiheensa, mutta sen verran kai olen yllättäenkin "seitkytlukulainen" että jos yhteiskunnnan tila ei tartu edes joihinkin aikalaisteoksiin, tai tarttuu vain etukäteen lukkoonlyötyjen sälekaihtimien läpi, jotain on pielessä.
PoistaYhteiskunnan tilasta esimerkiksi se, että Ruotsin ongelma juuri nyt tuskin on se, että siellä on "porvarihallitus."
jope
Olen huomannut, että taiteen alalla tuotetaan - muuallakin kuin puhtaassa viihteessä - tietynlaista eskapistista viihdettä, jota legitimoi tietty hyvyyden aura - juuri se oikeuttaa eskapismin ja vakuuttaa ihmiset siitä, että he ovat oikean asian, ei paon tiellä. Tällainen ideologinen muokkaus ei mitenkään poikkea mekaniikaltaan uskonnoista, jotka yleensä nähdään pahoina ja vahingollisina.
Poista