maanantai 28. elokuuta 2017

MINÄ, DANIEL BLAKE: totta vai tarua?

Olisi hieno elokuva, todella hieno. Mutta pitääkö Englannissa todella olla työttömänä työnhakijana sairaana?! Eikö lääkärin lausunnollakaan ole merkitystä? Vastauksesta riippuen Ken Loachin elokuva saa minulta joko 4,5 tai 3,5 tähteä. Tähdellä tippuu siksi, että jos Loach oikoo mutkia kirjoittaakseen vaikuttavampaa draamaa, se kyllä häiritsee uskottavaa kokonaisuutta. Ja kun yksityiskohta on vielä koko tarinan keskeinen pointti.

Tällaiset jutut etäännyttävät väärällä tavalla. Jumittavat. Kuten se Tulitikkutehtaan tytön liian vähäinen rotanmyrkky mistä kirjoitin. Mutta Loachin kohdalla en vielä tietenkään tiedä, onko kyse dramaturgisesta fuskusta vai siitä, etteivät Englannin terveydenhuolto ja työvoimahallinto keskustele keskenään. Tietääkö joku?

5 kommenttia:

  1. Katsoin vielä vähän uudestaan. Jos noin on kuin elokuvassa väitetään, näyttää siltä, että Englannissa terveydenhuollon ja työvoimahallinnon välissä on eräänlainen vakuutusyhtiömäinen systeemi, joka vielä arvioi lääkärien lausuntoja. Jos todella noin on, siten se 4 ja puoli.

    VastaaPoista
  2. Seuraan jonkin verran Iso-Britannian sisäpolitiikkaa, joten pystyn ehkä vastaamaan.

    Teos on herättänyt mielipiteitä puolesta ja vastaan. Jos kysymyksesi on, että onko elokuvassa nähty mahdollista ja onko jotain sen kaltaista joskus tapahtunut, niin vastaus kumpaankin on suoriltaan "kyllä". Britannian terveydenhuolto- ja työllisyyspalvelut ovat saaneet viime aikoina paljon kritiikkiä eikä vähiten siksi, että lehdistöön on alkanut valua kauhutarinoita ihmisistä, joilta on on evätty mitä käsittämättömimmistä syistä tukia.

    Nimenomainen laitos on käsittääkseni Jobcentre Plus, jolle Iso-Britannian valtio on ulkoistanut työllistämispalvelunsa. Kyseessä on pohjimmiltaan valtion valvoma (tai "valvoma") yksityinen firma, joka tekee viime kädessä päätökset siitä onko ihminen kykenevä työnhakuun vai ei.

    Oikeisto on sitä mieltä, että elokuva suurentelee ongelmaa ja kuvaa Jobcentren toiminnan liian epäinhimillisenä todellisuuteen nähden. Elokuvan puolustajat taas sanovat elokuvan olevan kuvaus monien byrokratian kurimukseen joutuneiden ihmisten (joita ei ole otettu vakavasti) kokemuksista eikä sinällään kattava esitys koko tilanteesta koko maassa.

    Näin ei-brittinä en osaa sanoa kumpi osapuoli on oikeassa. Oikeisto nyt ainakin haluaa kiistää kaiken, kun kaikki menikin Theresa Mayn järjestämissä viime pikavaaleissa toiseksi pahimmalla tavalla munille: labour ei voittanut mutta keksi itsensä uudelleen ja Jeremy Corbynilla on realistiset mahdollisuudet olla seuraavissa vaaleissa Britannian uusi pääministeri. Ja samasta syystä taas oppositio haluaa lyödä mahdollisimman kovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kommentista.

      Poista
    2. Ihmettelet, onko todellakin niin että sairaatkin ovat työttöminä työnhakijoina. On. Niin on Suomessakin. Täällä sairaat, ja myös täysin työkykyiset, tekevät jo runsaasti palkatonta työtä saadakseen edes sen minimi sosiaaliturvansa. Tätä työntekoa kutsutaan useilla eri nimillä, ainakin seuraavilla: kuntouttava työtoiminta, työkokeilu.

      Kuntouttavasta työtoiminnasta on tehty ansiokas pro gradu tutkielma: Minna Närhi, Velvoitetyöhön osallistuvan oikeudellinen asema, Lapin yliopisto 2017. Löytyy netistä verkkoverkkoversiona.

      Poista
    3. Tutustun tuohon graduun. Kuntoutttavat ja työkokeilut tosiaan ovat usein täysin tilastollista pelleilyä, yhteiskunnan ja yksilön ajan tuhlausta, nöyryyttämistäkin. Työssäni rikoseuraamuksessa kyllä törmään tähän liuankin usein.

      Poista