lauantai 11. kesäkuuta 2016
MINUN PRAGMATISMINI
"Silloin kun hän ei enää usko minään, henkilöön, kun hän on hylännyt kaikki uskomukset, on tullut aika jakaa lahjat."
Vajracchedika sutra
Tuossa hänessä on tietenkin vielä ihan liikaa minän käytännöllistä läpikuultavuutta enkä edes usko, että se koskaan elävästä oliosta kokonaan voisikaan kadota. Mutta pragmaatikon tilannekohtaisena käytännön ohjeena sutra sanoo kaiken tarpeellisen.*
-
*Ks. myös Elementaarilauseiden hyväntahtoisuus ja Milloin tunnetta voi sanoa todeksi ja oikeutetuksi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
En täysin ymmärrä sutran logiikkaa lahjojen jakamisesta (kuka ne jakaa ja kenelle, kuka on hän ja kuka minä, sillä hän on se, jota minä sanoo häneksi - tässä sutrassa hän näyttää minän projektiolta, kertojan / puhujan oletukselta), mutta siinä on vähän samaa ajatusta kuin kristillisessä Kristuksen jäljittelyn ajatuksessa, jonka ymmärrän: hänen tulee kasvaa, minun vähetä. Siis ymmärrän, mutta joka on käytännössä erittäin vaikea.
VastaaPoistaVielä: lahjan jakaminen ja kaikkien lahjojen jakaminen on tässä selvästi metafora (ja siten myös metafysiikkaa). Kuinkahan paljon Vajracchedika sutran metafysiikka lopulta eroaa kielipelinä ja loogisena rakenteena länsimaisesta ajattelusta? Jotenkin siinä metaforan kuvaosan ja pääajatuksen välimatka on jopa suurempi kuin länsimaisessa metafysiikassa. Kuinka tällaisesta tapahtumasta ylipäänsä voidaan puhua jollakin kielellä (ilman että se itse asiassa viittaisi mihinkään muuhun kuin kielellisesti rakennettuun uskomukseen)?
PoistaUskon, että minän kadottaminen on hurskas toive, olipa uskomusjärjestelmä mikä hyvänsä. Sen sijaan ruumiillinen kuolemamme hävittää minämme sellaisena kuin sen tunnemme paremmin kuin yksikään oma toiveemme.
PoistaKyynikkouden nyt itselleni sallien: uskomushan tuokin itäviisaus uskomuksista vapautumisesta on.
VastaaPoistaItse vaikka "idän" viisautta tahdonkin kunnioittaa, olen silti kai "läntinen" laadultani, koska koen etsiväni täyttymistä aina tyhjenemistä enemmän, minäksi täyttymistä enemmän kuin minän häviämistä.
Se juttu että maassa on kiviä, joissa on sinun, minun oikea minä. Se on minun tieni. Ei siis niin että tyhjenee, vaan entistä enemmän täyttyy, tulla ehjäksi vahvaksi todelliseksi minuksi, minuudeksi. Koen nyt olevani suuremmaksi osaksi jo ilmaa, tyhjää. Siihen suuntaan en halua edetä yhtään lisää. Vaan päinvastoin. Enemmän lihaa, verta, henkeä, ainetta, ainetta joka on lopulta samaa materiaa kuin henki. Lihaa säästämättä, laadusta tinkimittä.
(Jimi Pääkallohan tän runoili näin: "Tähän lootusasentoon/liian levoton mä oon.")
Etsin siis kyllä rauhaa minäkin, mutten sisältäni.
Sisältäni etsittävä on mun mielenrauhaa...
Ei mulle siis niin. Sieltä just sitä ei löydy. Varjo ei tule valoksi varjosta. Tyhjä, sammuminen, vapaus sitä kautta, irti päästäminen. Ymmärrän kyllä. En tietenkään halua pitää itäviisautta huonompana. Mätiä omenia on sekä idän että lännen viisaudessa.
Mites ne mummot sanoo...?
-Kyllä tää tyhjää parempi on.
Just niin.
jope
"Se juttu että maassa on kiviä, joissa on sinun, minun oikea minä" = Se juttu että maassa on kiviä, joissa on sinun, minun oikea nimi, oikea minä.
PoistaLuin juuri Horace Engdahlin aforismin teoksesta Sen jälkeen savuke. Oikeastaan se lopettaa kaiken itäisen ja läntisen paskanjauhamisen lyhyeen: "Viisaus ei ole sitä että tietää totuuden elämästä - sen voi oppia lukemalla - vaan että soveltaa sitä itseensä." Oikeastaan juuri tässä soveltamisessa on totuus ja viisaus, ja siksi ne ovat niin vaikeita. Totuus prepositiona tuntuu koskevan jatkuvasti jotain muuta (ja myös ajatus totuudesta minän ulkopuolella on tätä samaa "jotain muuta" -ajattelua), mutta totuus sovellettuna suhteena koskee juuri meitä itseämme. En voi sanoa eläväni sovelletussa totuudessa kuin hetkittäin, enimmäkseen kommunikoin totuutta prepositioin ja sälytän sen ikään kuin toiselle itselleni, ihanteelleni. Silti en pidä tuota itäistä totuutta kovinkaan kummoisena, koska en koe sitä mitenkään.
VastaaPoistaVesa, käytän usein sanaa arki. Se on se peili mikä oikeastaan paljastaa kaiken. Ei lukemiseni, ei ajatelmani, ei mikään kuvio jonka kuvittelen edustavan jotain. Sanoilla on merkityksiä kyllä, mutta arjessa se kaikki paljastuu.
VastaaPoistaMeissä elää kunnioituksen ihan hyödyllinen koodi. Siksi me haluamme kunnioittaa sellaistakin mikä ei meissä soita mitään kieltä. Mulla on aina ollut vaikeuksia juuri itäisen viisauden kanssa. Usein ne on mun silmissä vain kauniita sanoja. Legoja uusissa asennoissa. Tyhjän tavoiteltavuus, minä katoamisen tavoiteltavuus ei avaudu mulle. Unelmoin kyllä yksinkertaisesta elämästä: mökki jossakin veden äärellä jossa kuuntelisin vain metsää ja klassista tavallista helppoa musaa ja söisin päivästä toiseen kalapullia kermaviilillä. Mutta siihen ei sisälly mitään henkistä tai henkistymiseen liittyvää tavoitetta. Olin aamupäivällä kaupungilla. Selailin kirjoja kirjakaupassa, katselin kadulla hulinaa. Liikaa kohteita, liikaa katseltavaa. Yksinkertaiseen elämään kaipuu ei ole mulla ainakaan tyhjenemiseen tai minän vähenemiseen kutsua, vaan täyttymiseen, halua tulla enemmän omaksi ruumiikseen, myös fyysisesti. On se sitten itää vai länttä, sillä ei tosiaan ole merkitystä. Horace oikeassa on.
jope
Jope, enpä olisi voinut tuota paremmin sanoa. Sanotaan, että pistetään kaikkien totuuksien koetinkiveksi arki lapsiperheessä, työelämässä, kimuranteissa ihmissuhteissa. Olen itsekin tavoitellut tuollaista yksinkertaisuutta, jota kuvaat, ja ajoittain onnistunut sen saavuttamaan - kunhan saan olla yksin eikä kukaan häiritse. Voin todellakin syödä sitä kalapullaa ja kermaviiliä ja tilliä ja ruohosipulia. Mutta mitä helvetin mielenrauhan filosofiaa se on, että ihmistä ei häiritse hetkeen kukaan ja se saa relata? Se on ihan normaalia eläimellistä vegetaatiota. Olen sitä mieltä, että monien ylevien oppien taustalla on niinkin yksinkertainen seikka, että jälkeläiset eivät ole olleet häiritsemässä ajattelua eikä sitä ole koetellut mikään muukaan kuin korkeintaan itse valitut kilvoittelut ja kuritustoimet. Toiset ovat kiusallinen totuus itsestä, niin hyvässä kuin pahassa.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOliko se se ranskalainen joka sanoi, että Other people are hell (toki ranskaksi)?
VastaaPoistaToki ikävähän läheisiä tulee, mutta jokin luola täytyy ihmisellä olla. Itse en ole lainkaan yhteisöllinen ihminen vaikkakin ystävällisenä pidetty. Mutta silti puoli tuntia, tunti kerrallaan on hyvä määrä, toista.
Dostojevskilla oli kuvaus suuresta ihmiskunnan rakastajasta (varmaan sen ajan punavihree:), joka ei kuitenkaan voinut sietää viereissä pöydässä ruokailevan kanssaihmisen syömisestä syntyviä ääniä. Olikohan se rakastaja Tolstoi, hah...?
Nykyäänhän myös ihmiset päästävät vääranlaisia ääniä (väärää puhetta) ihmiskunnan rakastajien, keskiluokan tolstoiden, korviin ja silmiin, mutta ei mennä nyt siihen, sitä on käsitelty täällä jo paljon. Mun syy. Nyt kun some-sensuuria pistetään Kiinan malliin meilläkin Lännessä pystyyn (sensuroidaan vaan eri asiat) kaikkein isoimpien verkkotoimijoiden päätöksillä, eiköhän me kaikki päästä häiriöistä ilmatilassa ja varsinkin netissä eroon ja voimme keskustella estetiikasta ja filosofiasta. Ja futisoopiumista. Tänään Rossija vs. England. Näissä kisoissa ne on molemmat mun suosikkeja! Englanti ollut aina, Rossija koska maailman kermakakusta saisi lohjeta pala niillekin, vaikkei niistä pidetä. Koulupiha pahakin poika, se poissuljettu, tarvitsee tsemppiä!
Tuostakin mua vaivaavasta minä vs. kaunis uljas maailma, minun muutosvastarinta vs. maailman virtaviivaisuus, haluaisin kaikkea yksinkertaistamalla päästä eroon. Siksi kaipuu ihmisvirikkeettömään metsään tai meren rannalle.
Tuo kalapulla-juttu oli muuten viittaus Ingmar Bergmanin viimeiseen haastatteluun, jossa se kertoi ettei se saarellaan Gotlannin edustalla enää viimeisinä vuosinaan ole tehnyt muuta kuin syönyt kalapullia ja katsellut omassa kodissaan leffoja ketään muuta koskaan kuin vaimoaan tapaamatta. Kalapullien (parista eri kalasta itse jauhettujen) ystävänä otin siitä hetin mallin myös omaan unelmaani arjesta jota saisin elää omilla ehdoillani kenenkään häiritsemättä ja niin ettei munkaan tarvitse reagoida mihinkään, eikä kehenkään. Tapaan mielelläni ihmisiä, mutta asuminen muiden seassa, ottaa välillä koville.
Se mitä sanoit arjesta on juuri noin. Heidekkaus, meidän ihanan paimentolaisuskontomme sanasto, ludwig w:läinen logiikka, kantilaisuus jne. ja jne. ovat pullamössöä kun pitää ja saa elää arkea elävien ihmisolentojen kanssa. Kuka selviää siitä mitenkin. Lehmän hermoisia miehiä ihailen. Mulla on hevosen.
Tämän sanon ystävyydellä teille Juha ja Vesa. Tuli tänään mieleen kirjakaupassa. Monet viiskymppiset hankkivat harrikan iässänne. Akateemisen filosofiahyllyllä on vähän sama harrikka-meininki, olen sivusta seurannut. Tiettyjen tyyppien harrikka on eurooppalainen filosofiakirjallisuus, mieluummin alkukielellä: kovin jätkä hallitsee monimutkaisimmat kielipelit ja niiden kuperkeikat. Kuuluu mulla sellaisia kaveripiiriinkin. Itse luen ne piirretyt kirjat filosofeista: Mitä Juha Saari todella tarkoitti jne.
Kirjallisuuden luen ja otan sitten vakavammin. Jopa tutkimusta tulee joskus luettua ihan amatööripohjalta. Ehkä se on sen mun harrikka.
jope
Tulipa pitkä kommentti. Jaksatteks te edes lukea?
Iltaa poijjaat!
VastaaPoista"Viisaus ei ole sitä että tietää totuuden elämästä - sen voi oppia lukemalla - vaan että soveltaa sitä itseensä."
Jep Vesa. . Just noin. Sitä on se lahja. Ettei ego tule itsen ja itsen väliin. Ite näen nämä minättömyyden filosofit siis ihan pragmaattisesti tosiaan. Minättömyys on metodi lähestyä asioita ilman häiritsevien tunteiden väliin tulemista (kattokaa Elementaarilauseiden hyväntahtousuudesta se lastensuojelukohta).. Lahjoja ei jaa kukaan, näin ton näen. Lahja on sen ymmärtämistä, mistä on luovuttava jotta saa aidosti rakastamabsa ja tarvitsemansa (taas lastensuojeluesimerkki).
Se muuten oli Sartre se muiden helvetillistäjä...
Mulle fiktio, taide, työ, perhe ja filosofia ovat mahdotonta erottaa. Verratkaa itsellänne uskoon ja elämään! Tietoisuus filosofoi, halusin tai en.
(Kommenttnne saavat minut hihkumaan ilosta!)
PoistaJuha ja Jope! Luulenpa että olemme tässä oikeastaan samoilla linjoilla taas. Juha vaan pudotti hankalan näköistä tekstiä boksiin ja sai aikaan pari avautumista. Taisi olla ihan harkittu ele:) Mäkin ajattelin katsoa illan matsin. Voin katsoa intressittömästi: odotukset turnauksessa Saksan, Belgian, Portugalin ja miksei Espanjankin (yhä) joukkueissa. Hauska nähdä mitä Zlatan pystyy tekemään, vaikka en Ruotsiin uskokaan.
VastaaPoista
VastaaPoista"Meissä elää kunnioituksen ihan hyödyllinen koodi. Siksi...jne."
Upeaa jope! Itä tai länsi, mitä väliä, kristillysyys tai uskonnoton pragmatismi, mitä väliä. Ollaan tässä kirkastuvassa illassa kaikki kolme ja te muutkin siellä jossain olemassa! Kyynisyys, kesken jätetty nihilismi ja arroganssi ovat perseestä! (En muuten ole humalassa, juovun teistä.)
Epsanja ja Saksa. Siinä jännitteinen asetelma kisoihin!
"Mulle fiktio, taide, työ, perhe ja filosofia ovat mahdotonta erottaa."
VastaaPoistaOn se noin. Sama juttu täälläkim, tietenkin. Kaikkihan nuo sekoittuu. Silti kaipuu sanattomaan ja käsitteettömään metsämökkiin.
Kisoissa usein nousee esiin jokin odottamaton suosikki pelisuoritusten myötä. Yhdet MM-kisat olin kova Turkin fani. Istanbulin härkä kärjessä jne. Saatan yllättää itseni kannattamasta myös Saksaa, Ruotsia, Uruguyaita. Riippuu pelistä. Olen kuitenkin ihaillun ns. lyhytsyöttöpelin ei-kannattaja. Palloa pitää viedä eteenpäin kohti tolppia. Miesten päät saa kolista siellä verisesti yhteen. Lyhytsyöttö-tapakset ja barce-markkinat ei ole miua varten, hah. Saksa tosiaan hallitsee parhaimmillaan kaikki. Englanti putoaa aina välierissä. Slobot saisivat mielestäni mennä pitkälle, sen verran antieu-lainen pitää olla, periaatteesta, ja pilke silmäkulmassa.
jope
Jopelle tuli siis toivoa pelin lisäminuuteilla. Englanti pelasi hienoa syöttöpeliä, mutta viimeistely oli hankalaa.
VastaaPoistaJoo, Avalon olisi kyllä voittonsa ansainnut, mutta noin käy koska maailman logiikassa on niin paljon pomppivaa sattumaa.
PoistaAika keskinkertainen pelinä mun mielestä.
Mutta kyllä nää kisat lähtee vielä nousuun. Zlatanin otteita odotan minäkin. On tyypissä ainakin persoonaa.
jope
Joo, ei tässä alkupäivinä ole vielä nähty mitään kovin kummoista, tulee sellainen olo, että tässä näitä nyt sitten katsotaan (toisaalta ihan hauskaa puuhaa, kun iski flunssa päälle). Tuloksen takana voi olla tosiaan vaikka minkälaisia tapahtumia. Tuollaisella pelillä Venäjä ei kyllä hirveän pitkälle mene, mutta luultavasti menee jatkoon alkulohkosta.
VastaaPoistaMites se menee nyt että voiko saksa ja espanja olla loppuottelussa vastakkain? Se ois komee ottelu. Dramaattisesti latautunu.
PoistaMäkään en ole katsonut niin tarkkaan lohkojen jatkosysteemiä, että osaisin suoralta kädeltä sanoa. Saksa veisi tuon matsin, veikkaan. Tiukka peli kuitenkin.
VastaaPoistaMä katson silti näitäkin kisoja jakatunein ajatuksin. Toisaalta hemmetin hienoa kaikki. Pelit, pelaajat.
VastaaPoistaToisaalta on niin että futis, jos mikä laji on sitä suurinta markkinaglobalismia, yksi sen keskeisimmistä ilmiöistä. Maailmanlaajuinen unelmatehdas, eräänlainen urheilun Hollywood. Sama Hollywood-moraalikin muuten.
Kansainväliselle menestysnäyttelijällä ei ole olemassa kuin yksi mielipide-sapluuna, minkä sisällä se saa ilmaista itseään joutumatta boikottiin tai kyseenalaiseksi, ulos kehästä.
Sama on jokaisella tähtifutaajalla.
Persoonallisuus on näistä show/futistähdistä enemmän tai vähemmän pois leikattua.
En tiedä miten tarkkaan te olette seuranneet viime viikon somejuttuja, mutta Orwellin ensimmäinen versio on jo täällä.
Se ei ole mitään huuhaa-nettihölinää, vaan ihan totta. Samoin kuin se aiemmin viittaamaani Normandian maihinnousu.
Facebook on poistanut viime päivinä ihmisten reaalitilanteissa kuvaamia videoita Kiinan malliin.
Kadulla kuvattuja tapahtumia, joissa on ollut viranomaisia mukana.
Ihmisiin on oltu yhteydessä heidän facesssa ilmaisemien käsityksiensä vuoksi. (Eikä nyt ole kysymys mistään vihapuheesta)
Jengiä, mediaa ei kuitenkaan kiinnosta. Tai no kyllähän ne mediassa, yläkerroksissa kaiken tän hyvin tietää, mutta kun kukaan ei vingahda niin mitä sitä (toivottua) rauhaa mennä häiritsemään.
Täysin surreaalisesta toiminnasta on tullut päivän säätä.
Tässä mielessä jokainen eurooppalainen, suomalainen, joka seuraavina vikkoina katsoo tämän kesän varsinaisena tapahtumana tätä futista (kuten mä) on hyvin ja helposti hallittava kansalainen. Somaa.
Somaa.
Se klisee mannerlaatan liikahduksesta. Kyllä se nyt on liikahtanut. Netti on täynnä mainitsemaani aihetta kymmenissä eri lähteissä, mutta julkinen hiljaisuus tämän kaiken keskellä on, sortumatta skitsofreenistuuteen, outoa, vierasta, pahaenteistä.
Meillä on westiläinen versio Kiinan sensuurista tulossa arkipäivään ja jenkkiratsuväki nouseen maihin rannikoilla. Ja: hiljaisuus.
Näissä EM-tunnelmissa, myös, siis.
Ei veljet teidän tarvitse kokea samoin. En kirjoita siksi. Jokainen vastaa pakistaan itse. Jokainen aikuinen mies.
jope
Ensin jalkapallosta:
Poistaenkut ja venäläiset uhataan sulkea kisoista, siis ymmäsin ehkä väärin mutta että jo näistä, jos huliganismi ei lopu. Ja englannin valmenajan viesti faneille oli ärsyttävän epäselvä. Ensin kiitti ja sitte sanoi että pitää varoa nurkan takaa tulevia uhkia. HÄH! Onko nää huligaanit objekteja joita uhkaa vaara? Arsyttävää!
Sitte tosta netistä.
Kuka taidetta enää jaksaisi orweloida?
Netti on taidetta vaarallisempaa. Se disseminoi hallitsemattomasti omalla "organismillaan" pelkän tulkinnan sijaan. Tulkinnaksi palautuva tulkita on älyllistä viihdettä ja siksi jää. Paon viivat ja dissemnaatio ovat vaarallisia netissä, koska tämä foorumi muodostuu hallitsemattomista disseminoivisa yksilöistä ja liittyy välittömästi ja rajattomasti maailmaan. Netti luo hallitsemattoman paniikkia aivan toisin kuin taide ja siitä seuraa ikään kuin tarve alistua orwelointiin... (Nämä disseminaatiot sun muut termit muuten ovat laskeutuneet rahvaan välineeksi kirjallisuustieteen norsunluutorneista, tosin rahvas ei tiedä noita juttuja käyttävänsä.) Kuten jossain keskustelussamme sanoinkin ja joku muukin ehkä sanoi, blogi ei palaudu taiteen turvalliseen diskussiin. Eikä tätä ole tunnuttu tajuavan vielä kyllin luovasti.
Orwelointi herää voimaansa uuden foorumin myötä. Kirjallisuuden ja taiteen orweloinnilla on liian huono maine että sitä täällä vapaassa maailmassa liian karkeasti uskallettaisiin enää tehdä. Netti on taas uusi mahdollisuus aloittaa "alusta".
Tietenkin taide ja varsinkin filisofia impulsoi pelottavaa reaktiivisuutta jos lukija ottaa herkästi ja skitsoisesti viestin vastaan, mutta jotenkin kun se kuuluu luovuuden ja taiteen diskurssiin, siihen on totuttu ja se sallitaan paremmin. Netti luo pelottavaakin hämmennystä eikä kukaan oikein osaa älähtää vaan pitää sensuuria siis jopa toivottavana tämän epävarmuuden ja pelon keskellä.
Kirjoitan näin yleisesti jope kun en ole viittaamiasi orwelointijuttuja huomanut
Jopen uutisvuotomainen avaus ja pohjustus toi minulle mieleen huippujalkapalloilijoiden lausuman sloganin "Ei rasismille" (jostakin syystä). Jotain tähän viralliseen sloganiin oudosti kytkeytyvää? Jotain mikä ei nyt sitten sovi tulla esille - kytkökset rasismiin, vihaan väärältä puolelta jne.
PoistaOlen ihan pihalla somekuvioista, lähinnä olen keskittynyt nuhaiseen olemiseen ja muutamaan pakolliseen juttuun ennen varsinaista kesälomaa.
Totta, Juha, vaaraa taiteelta ei enää kannata odottaakaan. Se on hyväksyttävä. Vain ihmisen mielenliikkeet ja liikkeet voivat olla vaarallisia.
VastaaPoistaFacen ja muiden isojen verkkotoimijoiden sanakarsinnoista ja nettisensuurista ja yhteissopimuksesta toimintavoista niiden suhteen on ollut ihan valtamediassakin juttuja puhumattakaan muussa mediassa (enkä nyt tarkoita xy-lehteä).
Vesa, paranemisia sulle. Ja...mun ei kai pitäisi sanoa tätä, mutta menköön kesän piikkiin: uusi romaani alulle. Ekahan meni putkeen kuten jo versoissa totesin. Ja ehkä muistat että olen kirjailijoiden tuotantojen fani. Siihen tarvitaan vähintään kaksi, hah ha. No, onhan sulla se runotuotanto, että tuotantoa jo on.
jope
Tässä yksi kuvaus aiheesta, johon viittasin. Lukekaan jos kinnostaa. Ja muistutus: se että mä tämän tähän kopsasin ei tarkoita mitään minun puoleltani eikä kerro minun sitoutumisteni mihinkään suuntaukseen kannattajana. Näitä pyörii nyt kaikkialla, kun meitä nyt näin viedään. Se että sä Juha et ole kuullut asiasta mitään, kertoo sekin jotain meidän maasta. Pieniä lyhkäisiä uutisia ollut Ylellä, Hesarissa. Sillä käsitelty tämä(kin) orwelointi.
VastaaPoistaTodellisuuden muuttaminen on minusta kiinnostavaa. Siis sellaisen kohteena oleminen. Myös pelottavaa, vierasta, outoa.
----------------------------------------------------------
Euroopan komissio julkaisi viime tiistaina käyttäytymisohjeen, joka koskee suuria IT-yhtiöitä Facebookia, Googlea (Youtube), Microsoftia ja Twitteriä. Ohjeessa IT-yhtiöt velvoitetaan valvomaan palvelimillaan esiintyvää vihapuhetta.
Miten sensuuri toteutetaan?
Muistio sisältää useita kohtia, jotka ovat sekä pelottavia että hämmentäviä. Muistion kohdat tarkoittavat toteutuessaan todellista internet-sensuuria, jonka kaltaista ei aiemmin EU-alueella ole nähty. Esimerkiksi seuraavassa kohdassa esitetty perustelu on suorastaan kammottava:
”Laittoman vihapuheen leviäminen verkossa ei ainoastaan vaikuta negatiivisesti ryhmiin tai yksilöihin, joihin se kohdistuu, vaan vaikuttaa negatiivisesti niihin, jotka puhuvat vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden puolesta avoimissa yhteiskunnissamme. Sillä on myös tukahduttava vaikutus demokraattiseen diskurssiin verkkoalustoilla.”
Yleensä tai ainakin melko usein asiat ovat todellisuudessa täsmälleen päinvastoin, kuin moderni liberaali yrittää uskotella. Epämääräisesti määritelty vihapuhe ei tukahduta keskustelua läheskään yhtä paljon kuin vihapuheen torjumiseen käytettävät keinot. Moderni liberaali yrittää teeskennellä edistävänsä sananvapautta samalla, kun hän harjoittaa mitä törkeintä sensuuria.
Myös käsite ”demokraattinen diskurssi” on huonosti määritelty. Todennäköisesti sillä tarkoitetaan poliittisesti korrektia ”eurooppalaisten arvojen” mukaista keskustelua, jossa suhtaudutaan myönteisesti Euroopan integraatioon. EU ja erityisesti Euroopan komissio ei edusta mitään demokratiaa vaan byrokraattista pakkovaltaa, joka toiminnallaan vähentää demokratiaa ja mielipiteiden moninaisuutta.
jatkuu...
VastaaPoistaEU:lla ei ole salaista poliisia, joten se ei kykene toimimaan sensuuriviranomaisena. Niinpä vihapuheen hävittämisestä vastaavat IT-yhtiöiden lisäksi kansalaisjärjestöt. Julistuksessa IT-yhtiöt velvoitetaan
”...rohkaisemaan ilmoituksia ja liputtamaan sisältöä, joka edistää yllyttämistä väkivaltaan ja vihamielistä käyttäytymistä asiantuntijoiden avustuksella ja erityisesti yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa, tarjoamalla selkeää tietoa yksittäisen yrityksen säännöistä ja käyttäytymisohjeista sekä raportointi ja ilmoitusprosesseista.”
Alkuperäinen englanninkielinen teksti on kammottavaa byrokraattista jargonia, joka kaipaa selvennystä. Kyse on siitä, että IT-yhtiöillä itsellään ei ole vihapuheen tunnistamiseen tarvittavaa osaamista. Sitä saadaan asiantuntijoilta ja ”kansalaisjärjestöiltä”. IT-yhtiön velvollisuutena on tehdä yhteistyötä näiden kanssa ja varmistaa, että säännöt ovat helposti nähtävillä ja ohjeet sääntöjen rikkojien ilmiantamiseen helposti saatavilla.
Tässä vaiheessa herää kysymys, mitä ovat ne asiantuntijat ja kansalaisjärjestöt, jotka avustavat IT-yhtiöitä vihapuheen suitsimisessa. Erittäin suurella todennäköisyydellä asiantuntijat ja järjestöt edustavat vasemmistolaista, feminististä, antirasistista ja ylipäänsä poliittisesti korrektia näkemystä. On syytä olettaa, että konservatiiviset ja kansallismieliset näkemykset joutuvat sensuurin kohteeksi, kun taas vasemmistolainen ja islamistinen kiihotus saa jatkua vapaasti.
Viime kuukausien aikana on jo käynyt selväksi, että konservatiiviset näkemykset ovat jo joutuneet sensuurin kohteeksi erityisesti Twitterissä ja Facebookissa. Samaan aikaan esimerkiksi kehotukset tappaa Donald Trump ovat saaneet armon. Koska etnistä ja uskonnollista diversiteettiä pitää EU:ssa suosia, muslimijärjestöt luonnollisesti osallistuvat vihapuheen perkaamisen. Tällöin kaikenlainen islamin kritiikki tukahdutetaan.
Muita kontrolli- ja tukahduttamistoimia
Vihapuhe ei suinkaan ole ainoa asia, joka halutaan EU:n valvontaan. EU:n digitaalisten yhteismarkkinoiden komissaari Andrus Ansip on ehdottanut valtion myöntämän henkilökortin käyttämistä tunnistautumiseen internetissä. Taustalla on tietysti Viron onnistunut digitaalinen henkilökortti.
Ansip on Viron entinen pääministeri ja edusti silloin Reformipuoluetta. Neuvostoaikana hän oli kuitenkin kommunisti ja toimi Tarton aluekomitean organisaatioyksikön johtajana.
Tunnistautumiseen liittyy kuitenkin yksityisyyteen liittyviä ongelmia erityisesti maissa, jotka eivät ole tottuneet virallisiin henkilökortteihin. Virallisesti tarkoituksena on ”suojata kuluttajaa”, koska usean käyttäjätunnuksen käyttö eri palveluissa muodostaa turvallisuusriskin. Henkilökortin käyttö tunnistautumiseen kertoo kuitenkin EU:n autoritaarisesta pyrkimyksestä kontrolloida ihmisten sosiaalisen median käyttöä.
Euroopan maissa toimii poliittisia puolueita ja liikkeitä, jotka suhtautuvat kriittisesti integraation ja pyrkivät rajoittamaan keskusvaltaa tämän kontrollipyrkimyksissä. Osa liikkeistä pyrkii myös oman maansa erottamiseen unionista. Euroopan Unioni luonnollisesti taistelee tällaisia pyrkimyksiä vastaan. Yksi keino on käyttää rahaa EU-myönteisten mielipiteiden esilletuontiin mediassa. Erityistä huomiota kiinnitetään maihin, joissa euroskeptisyys on kasvanut.
Nykyisin on täysin mahdollista, että euroskeptinen puolue pääsee valtaan jossakin Euroopan maassa. Itse asiassa näin on jo käynytkin EU:n itäisissä jäsenvaltioissa, jotka eivät ole lainkaan innostuneita ottamaan vastaan EU-kiintiöiden mukaan jaettuja turvapaikanhakijoita.
Äskettäin Itävallassa pidettiin presidentinvaalit. Ennen vaaleja EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker uhosi sulkevansa FPÖ:n ehdokkaan Norbert Hoferin kaikesta EU:n päätöksenteosta, mikäli hänet valittaisiin. Kävi kuitenkin niin, että Hoferia ei valittu vaaleissa, joissa vaalivilpin mahdollisuutta ei voi sulkea pois. Vasta postiäänet ratkaisivat vihreiden ehdokkaan Alexander Van der Bellenin valinnan. Eroa Hoferiin oli vain 31 000 ääntä.
PoistaEpäonnistumisten kautta EU-fasismiin
Jos EU-projekti voisi kehuskella onnistumisillaan, mitään tukahduttamistoimia tuskin olisi tarvetta toteuttaa. Valitettavasti EU:n keskeiset toteemit ovat kuitenkin luhistumassa. Yhteisvaluutta euro tarjoaa jäsenmaille taloudellista kurjuutta ja velkaunionia. Viime syksyn maahantulijavirta ja sitä seuranneet sisäiset rajatarkastukset kertovat, että vapaa liikkuvuus ei edusta realismia nykymaailmassa.
EU liukuu kohti autoritaarista hallintoa, koska se on epäonnistunut keskeisissä hankkeissaan. Siksi se pyrkii tukahduttamaan euroskeptisyyden vaikka väkisin. Tämä taas vähentää EU:n suosiota ja voi johtaa yhä uusiin tukahduttamispyrkimyksiin. Kuten Matti Hukari kirjoitti Suomen uutisten mielipidekirjoituksessaan, EU:sta ei tullut Yhdysvaltoja ilman sähkötuolia vaan Neuvostoliitto ilman vankileirien saaristoa.
Tuossa yllä juttu kolmessa osassa siis.
VastaaPoistaEn viitti mitään media-tai blogilistaa laittaa, koska en halua tuputtaa mitään. Paljon aiheesta löytyy myös muilla kielillä.
Itsekin ole somevajaa. Luen blogeja ja mediaa suht laajasti, koska välillä uutisjano yllättää, siis sellainen mitä hooäs/yle ei tyydytä, mutta kommentoin vain muutamaan paikkaan.
Kiinnostavinta on teidän käsityksenne.
Mua ehkä kiinnostaa teitä enemmän politiikka.
En usko siihen. En kannata mitään.
Tiedostan samalla että sellaisena olen helppo suupala mm. yllä peistaamananu jutun esittelemille motiiveille.
EU on miehet muuttunut muutamassa vuodessa kokonaan toiseksi.
Hiljaisuus tavallisen kansan keskuudessa tästä muutoksesta ja mediassa on suurin piirtein pelottavinta mitä tiedän.
Mutta, luonteeni mukaisesti, en ole kovinkaan huolissani silti. Pikkujutut, kalapullat, perhe, kirjat pitävät eloa yllä.
jope
Tuo on huolestuttavaa. Se vähä mitä voi tehdä on ehkä vuorovaikutuksien pitäminen yllä ilman sensuuria, eri katsomuksien kohtaaminen ajattelun ja haastavankin keskustelun välineillä jopa niin että omat arvot alkavat hämärtyä (mikä on hyvä asia!). Siihen olen pyrkinyt omassa blogissani. Mutta tietenkin vihapuheissa raja voi tulla joskus vastaan, en kiellä... Mutta kun menee noin viralliseksi ja mekaaniseksi ja yleiseksi tuo sensuuri, ajatuksia se herättää. Yleistetyt vastakohtaisuudet alkavat määrittää keskustelua... dualismi korostuu.
Poista"Mua ehkä kiinnostaa teitä enemmän politiikka.
PoistaEn usko siihen. En kannata mitään."
Täsmennys: en siis usko perinteiseen puoluepolitiikkaan kuin ehkä joskus hetkittäin.
Äänestäjänä olen liikkuva pragmatisti, en poliittisesti arvoilla sitoutuva, koska polittiset arvomaailmat olen todennut hataraksi.
Ruohonjuuritason vaikuttaminen, omat valinnat, tai omat valitsemattomuudet ( = osallistumattomuudet), oma arki on oikeastaan ainoa miten voi vaikuttaa.
Ja silläkään ei ole juuri vaikutusta muuhun kuin omaan elämään. Omaa politiikkaa siis se. Joo, tuohan on hyvä. Mulla on kuulkas tässä "oma politiikka."
Eräs osallistumattomuus on että en ole esim. Facebookissa. Mulla on kyllä profiili siksi että voin käydä joskus lukemassa eri yhteisöjä ja uutisjuttuja, mutta mitään sosiaalista elämää mulla siellä ei ole. Ei kaverilistoja eikä yhtään omaa kommenttia mihinkään.
Muitakin osallistumattomuuksia on. Yksi on että pistän hanttiin itseni digitalisoimiselle siellä missä pystyn. Käytän mm. käteistä aina kuin mahd. Puhelin on kymmenen euron ylijäämä Nokia jne. Autossa ei ole paikanninta, menen intiaanisuunnistuksella auringon mukaan. Muuten, se toimii!!! Pientä mutta jotain, hah.
jope
Niin. Vihapuheen karsiminen on ok. Uhkailu, natsimielisyys, laittomuuksiin kehottaminen sekä vasemmalla että oikealla, totta kai niitä pitää karsia.
VastaaPoistaKysymys kuuluukiin kuka pääsee määrittelemään mitä se väärä puhe on, mikä on "demokraattinen diskurssi."
Jos Eu-kriittisyys, Venäjän pakotteiden kyseenalaistaminen, tavanomainen uskontokritiikki, Nato-kritiikki, maahanmuuttokritiikki, sensuurin kritiikki, ei-toivottujen mutta laillisten oppositiopuolueiden kannattamminen luokitellaan vihapuheeksi (kaikista on jo tapahtuneita esimerkkejä, siis sensuurista) niin mitä ihmettä täällä on tapahtumassa?
Kyllä tästä jokin huono Hollywood-leffa alkaa tulla mieleen.
Itsekin suhtauduin pitkään näihin, että siellä ne salaliitto-teoreetikot huuhailee. Itse en ole salaliitto-ihmisiä lainkaan. En usko niistä ensimmäiseenkään. Mutta tämä kaikki on nyt ihan julkista, tästä voi lukea Hesarista, mistä tahansa kuin päivän säästä.
Näinhhän ne suurimmat muutokset muuten aina tapahtuvatkin. Noin vaan. Humps. Niin 30-luvullakin.
Demokraattinen diskurssi...
Eikö se kuulostakin....?
Toinen esimerkki älyllisestä hiljaisuudesta on tuo Normandian maihinnousu Suomen rannikolle. Ketä kiinnostaa? Welcome vaan. Eikö tänmä jo kalskahda.
No nyt olen taas sotkenut politiikalla hyvän blogin.
Mutta voiko sitä erottaa sittenkään muusta sen enempää kuin filosofiaakaan.
Eikö täälläoloa "parhaimmillaan" ole myös mahdollisimman kirkas kuva täälläolon ajallisista ja paikallisista tekijöistä? Nyt tuon kaiken em. kanssa kuva on aika sumea.
jope
Saa sotkea.
PoistaJa tosiaan, tälläoloonhan tämä kaikki kuuluu...
PoistaTämä bloggaus oli kiinnostava ja niin olivat kommentitkin. Hieno blogi, kertakaikkiaan, sanon nyt jos en oo ennen sanonut.
VastaaPoistaJuha tuli mieleen siitä kun keskipäivän aikaan kuuntelin Pertti Hyttisen juttua Anders Chydeniuksesta, haastattelija oli mukana. Siis Kokkola. Pertti on kiva tyyppi, olen joskus tavannut, siis Kokkolassa. Yksi aiheista oli sananvapaus. Eläköön!
Kiitos.
PoistaPerttiä en olekaan nähnyt aikoihin. Ripsa. Ookko muuten huomannu, että Kolmosen kevennystoimittaja Tommola on Pertin kasoisolento.