keskiviikko 4. tammikuuta 2017

MINUA ÄRSYTTÄÄ (8. ja 9. kappale lisätty 9.1.)

Tästä piti tulla kommentti edellisen kirjoituksen ketjuun, mutta karkasi siinä määrin käsistä, että pistin omaksi jutuksensa. 

Yksi asia on jo pitemmän aikaa tympinyt. Miksi minulle uskonnottomana humanistina ja arvoliberaalina koko ajan annetaan ominaisuuksia, joita minulla ei ole? Epäisänmaallisuus, ekologinen vastuuttomuus eli kulutushysteria, arvojen puute, perhearvojen mitätöinti. Ikään kuin nämä omiaisuudet olisivat jotenkin yhteen todellisuuskäsitykseen sopivia ja juuri siksi aikaamme uhkaavia, eli kaltaisteni uskonnottomien humanistien ominaisuuksia. Ja tämä nykyinen arvoliberalismiko nyt sitten selittää tämän kaiken rappion? Muuttuiko kaikki tuosta vain? Ja jos, niin milloin? Hitto tämä ympäripyöreä yleistäminen ja vanhoihin viisaisiin kuten nyt vaikkapa Jungiin vetoaminen paremman puutteessa väsyttää ja ärsyttää. Sarastukseen kirjoittamassaan jutussa Kansallismielisen liikkeen suntaviivoja 2010-luvulla Jarkko Pesonen lataa taas kerran tämän ideologisen dikotomian:

"Paluuta kuvitelmaan kulutuskulttuuriin hukutetun sosiaaliliberalismin, juurettoman globalismin ja antinationalismin voittokulusta kohti historian loppua ei enää ole. Ne, jotka tuohon harhaiseen utopiaan uskoivat..."

Kuka tähän Pesosen luomaan utopiaan on halunnut uskoa minun kaltaisissani uskonnottomissa vasemmistolaisissa ja enemmän tai vähemmän vihreissä humanisteissa? Kuka? Kun meihinhän tämä kohdistuu. Loputtomaan kasvuun ja kulutukseen kyllä uskovat mielestäni ihan enemmän tai no, sovitaan että yhtä paljon, jotkut muut. Eikö meidän yhdessä olisi vastustettava tätä kulutuksen juhlaa eikä juututtava tähän lapsekkaaseen asemasotaan? Katsottava siihen mikä meitä yhdistää eikä siihen, mikä erottaa. Pesosenkin jutussa erottava on retorista päälausetta. Ikään kuin ongelmammekaan eivät olisi yhteisiä. Ikään kuin minun huoleni olisi eri laatua kuin hänen. Hänen jotenkin ylevämpää.

Miksi, miksi sekulaari humanisti nähdään kansallismielisessä duskurssissa aina kapitalismin agenttina? Pyydän vastausta. Ja Pesosta argumentoimaan käsitteitä purkavasti eikä harrastamaan hämärää metafysiikkaa. Älyllisyys ei ole peittämistä vaan kipeää avaamista. Luulen nimittäin että kansallismielisten puolella on myös vastuuttomia mulkkuja, jotka syövät lihaa tolkuttomasti, matkustelevat holtittomasti, käyttävät henkilöautoaan ympäristöä sen kummemmin miettimättä, kuuntelevat laadutonta musiikkia tai katsovat niitä huonoja amerikkalaisia viihde-elokuvia (ja sillä tavoin tuhoavat ihanan kotikutoisen kulttuurimme), ostavat aina uuden dvd-soittimen vaikka kaverlla olisi tarjolla vanha, tekevät liikaa lapsia jo täyteen maailmaan, ostavat aina uusia huonekaluja, pitävät huoneenlämpöä yli 23 asteessa, rapauttavat perhearvoja hakkaamalla puolisoitaan, kohtelemalla lapsiaan kaltoin ja naimalla siskojaan... En jaksa edes jatkaa niiden asioiden luettelemista, jotka tekevät meistä samanlaisia kusipäitä tässä yksittäisten olioiden maailmassa. Kun ideat lasketaan tänne maan päälle, yksilöiden elettäväksi, emme kovinkaan paljoa eroa heikkouksissamme. Joo. Huomaatte kyllä että olen lopen kyllästynyt tuollaiseen itsensä pyhittävän aatteen fundamentaaliin meluun. Puhtauden romantiikkaan.

Ja vielä: "Kulttuurista hegemoniaa hallussaan pitäneet (siis minun kaltaiseni eikö vain, kysyy juha) ovat voimattomina todistaneet kotimaan ja maailman tapahtumia. Koska eivät muuhunkaan kykene, hyökkäilevät he yhä vainoharhaisemmin sinne, missä milloinkin joku näkee fasismin, rasismin, seksismin ja muiden muinaishirviöiden nostavan päätään. He voivat toki kutsua Palefacen pikkujouluihinsa laulamaan pilkkalauluja tyhmistä persuista, mutta moinen maistuu lähinnä pahimpien henkisten haavojen itselääkinnältä. Mitä heikommaksi heidän asemansa käy, sitä avoimemmin he julistavat vihaansa traditionaalista maailmanjärjestystä, kansallisvaltiota, suomalaisuutta, valkoisuutta, ydinperheitä, miehisiä hyveitä, klassisia kauneusihanteita ja ylipäätään kaikkea omasta ”edistyksellisestä” maailmankuvasta poikkeavaa kohtaan. Samalla he kiveävät tietä poliittiseen tuhoonsa, sillä omaa kansaansa vastaan kääntyvä tulee aina lopulta häviämään tavalla tai toisella. Heille aikamme on uhka, mutta meille mahdollisuus. Heille aikamme tarjoaa enää vain hävittävää, mutta meille paljon voitettavaa."

Tämä vasakkaisuus on turhauttavaa. Ikään kuin Pesonen puhuisi jostain koordinaatiston nollakohdasta, josta voi määritellä aidot ja kuvitellut uhat. (Kulttuuri)evoluution koordinaatit. Miksi rasismiin, seksismiin tai fasismiin ei saisi kiinnittä huomiota? Ovatko ne hänen utopiassaan ikään kuin automaattisesti neutraloituvia abstrakteja muuttujia, joihin on turha ikään kuin hegeliläisen väistämätömän historian tässä vaihessa enää tuhlata energiaa? Kunhan vain ne aikuisten oikeesti oikeat arvot palautetaan hegemoniaksi, fasismi sun muu höttö sulautuu osaksi itsestään kehittyvää kansallisvaltiota, jossa niihin ei tarvitse enää kiinnitää huomiota. Maanpäällisessä paratiisissa kaikki on hyvin. Luonto kukoistaa ja leijonat suojelevat karitsoja. Kirjoituksessaan Pesonen myöntää joukoissaan olevan ei toivottua roskasakkia. Tuleeko heistä muka myöhemmin kuin itsestään harmittomia lemmikkejä?

Minusta tuntuu, että Pesosen jutussa tuohon ei-toivottuun jäsenistöön viittaaminen on poliittista retoriikkaa, ei aitoa reflektiota. Tai kyllä siinä siinä suhteessa, mikä kansallismelisyyden toimivuuteen nähden on haitallista, mutta aidosti hän ei näe ääri-ilmiöitä ongelmana, vain ongelmattomana detaljina, johon neuvottomat suvakit turhautuneina harhautuvat keskittymään. Jos hän olisi kysynyt, mihin tämä marginaali joukko voi kansallismielisyyden aatetta viedä ja yrittänyt seurauksia pelkäämättä vastata kysymykseensä läpinäkyvästi, olisin arvostanut häntä.

Toisin sanoen ja vielä toistaen: Minusta Pesonen ei siis rohjennut ryhtyä yhteiseen ongelmaan. Nyt hän vähätteli sitä asettamalla aatteelliset marginaalinsa vastustajiensa asenneongelmaksi. Kuten jo edellä mainitsin, Pesosen tekstissä ideologioita erottava oli retorista päälausetta. Aidon sisäisen ristiriitansa hän ulkoisti "vihollisen" ongelmaksi. Itsekriittisyys asettui kohtaan, jossa se ei voi aidosti vahingoittaa aatetta.

Pesonen ei taida itse olla uskova, mutta jokin metafysiikka tuolla pohjalla lymyää, niin valmista maailmaa hän minulle on myymässä. Lupaan kyllä pitäytyä kaikesta huolestani heti, kun Pesonen osoittaa minulle sen koordinaattinsa, josta käsin hän tietää jollain metafyysisellä varmuudella huoleni aiheet tässä ajassa harmittomiksi asioiksi.

Ai niin. Mitä oleellista enemmän kuin vaikkapa nyt sitten minä nämä kansallisromantikot ovat maamme hyväksi tehneet? Ja haen nyt ihan oliollista konkretiaa enkä utopiaa ennakoivaa platonilaista ideaoppia. Palefacesta ei sen enempää kuin että itselläni ei ole sen levyjä ja että niitä vanhan ajan kapinalauluja se lauloi ihan hyvin.


34 kommenttia:

  1. Hieno reaktio sulta. Se millä myös oli merkityksellistä arvoa lukemisellasi (viittaan edellisen ketjun loppuosaan) oli että mielestäni aina on tärkeää lukea kaikkien ryhmien käsityksiä niiden omin sanojen kautta, ei välikäsien kautta. Lukeminen sinänsä ei koskaan tietenkään tarkoita hyväksymistä, vaan tiedonhankintaa.
    Samalla tavalla aikoinaan oli tärkeä lukea stallareiden Tiedonantajaa saadakseen tietää miten ne itse (oudon) maailmankuvansa perustelee. Itse luin Tiedonantajaa 80-luvulla ja muistan kuinka naurussakin oli usein siinä pohjoiskorealaisuudessa pitelemistä. Ei kai pitäisi vertailla mutta nyt lukemasi lehti on siltikin aika (post)moderni siihen verrattuna. Ja toivotaan että yhtä vaaraton sitten kuitenkin.

    Se mikä tuossa Pesosen viireryhmässä on human interest-tasolla kiinnostavaa on myös sen esiintuominen siinä jutussa millaista väkeä siihen ryhmään kuuluu. Siellä ei juurikaan niitä leijonakaulaisia tatuoituja kuulapäitä ole. Ne on aika lukeneita noi kaikki. Joskus tuntuu että vähän liiankin lukeneita.

    Itse en koe näitä dikotomioita noin ärsyttävinä kuin sä tulee ne luokittelut sitten mistä suunnasta tahansa. Jos haluaa sanoa jotain käytännöllisen polittis-filosofista, on se sanottava selvästi eikä filosofisen metodologian kautta, eikö niin.

    Edellisessä ketjussa totesin tästä jengistä näin:

    "Pitääkö sanoa nyt varmuuden vuoksi ettei linkkaaminen tarkoita mitään "kannattamista" tms. Luen laidasta laitaan kaikkea kuten olen tehnyt nuoresta saakka, koska juuri siitä facebook-touhotuksesta ja yhden rivin kannanotoista ei selviä mitään taustoja. Mielestäni tämä artikkeli tuo hieman tietoa siitä mitä me täällä olemme lähinnä aavistelleet ja arvailleet. Itse en usko että Pesosen viiteryhmällä on mitään mahdollisuuksia minkäänlaiseen valtaan tässä maassa. Big Global Western Money on niin mahtava resurssivoima liberaalin ja globaalin agendan takana että sitä on mahdotonta kaataa. Oikeastaan vain luonto voi tehdä sen ekokatastrofien kautta."

    Tuosta löytyykin sitten näissä sarastuslaisissa eräs mua ärsyttävä piirre.
    Ne, jos olet huomannut, ratsastaa jossakin määrin luontokortilla omassa missiossaan.
    Linkolahan on niille suuri sankari, ovat käyneet tapaamassakin, ja hakeneet sieltä kalamökiltä (saaneet?) sitä kautta muka auktoriteettiakin. Niin ainakin itse kuvittelevat.

    jope

    (Marjatta, vastasin sulle sun kommentin perään, käy lukemassa kun ehdit.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi luontokortti just mistä tossa jutussanikin marisen... Jotenkin tuntuu että meillä kaikilla ois samat suuret ongelmat ratkaistavana mutta aikamme hupenee näihin vääntöihin. Tehdään turhia sivulauseita siitä, mikä meissä voisi olla yhteistä.

      Poista
  2. Seksismi, johon viittaat on muuten jännä näkökulma-riippuvainen juttu. Koit että tuo pesos-maailmankuva on seksistinen perhekeskeisyydessään, kun ne taitaa itse kokea juuri toisin: että se asema mistä seksismiä/klassista ei-modernia heterokoodia nykyisin arvostellaan, on seksistinen. Siis juuri tämä tämä seksuaalisuuden, seksuaalisen vapautumisen/"vapautumisen" korostaminen, seksuaalisen kansalaiskuntoisuuden (nainti päivässä pitää lääkärin loitolla..) ja populaarikulttuurin avoin vulgääri-seksuaalisuus jne.
    Tässä kyllä itsekin koen, ainakin jossakin määrin, näin. Miten seksismi sitten sanakirjassa määritellään, ei tietenkään sulje pois tuota. Jollekin seksismi on mies/nais-dikotomiaa, jollekin kaiken seksualisoimista niin että tuosta dikotomiasta tehdään ongelma ja asiaa demonstroidaan rikkomalla "rajoja." (huom! rajojen rikkominen ei ole mulle ongelma, mutta demoaminen, mitä nykyisin aika paljon on, on taas mielestäni banaalia). Natseillahan oli se nudismin korostaminen luonnollisena ihnanteena, leninistit ehdottivat puhelinkoppien kaltaisia naintikoppeja katujen varsille äkillisiä tarpeita varten (seksismiä mulle tuollainen ainakin tuo), meillä globalisteilla taitaa olla omat kuviomme.....

    Pesosen on tosiaan romantikko. Puhtaan maailman kaipuu. Sellaisten kanssa pitää olla tietty aina tarkkana.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En koe perhekeskeisyyttä sinänsä seksistiseksi. Kaikki riippuu perheestä. Perhe ei ole seksistinen kohtalo, sekin on eräänlainen edistykselliseen diskurssiin kuuluva käänteinen idealisaatio.

      Minusta seksismin ja seksuaalisen emansipaation ero on selvä. Se on se, että seksismissä luodaan subjektille objekti ja emansipaatiossa itsestä tehdään itsensä määrittelijä. Seksismi ja emansipaatio ovat kuin vesi ja öljy, hylkivät toisiaan vaikka liikkuvan samassa rytmissä. Homosaatio käsitteenä yrittää sekoittaa vettä ja öljyä. Tätä yksinkertaista asiaa ei joko huomata tai haluta huomata. Minusta emansipaatiota voi julistaa vapaasti vapaassa maassa mutta tuleeko sitä kaupallistaa, on vaikeampi kysymys. Raja voi olla häilyvä. Vielä tarkennus: emansipaation julistus ei tietenkään tarkoita oman suuntautumisensa tuputtamista muille vaan sitä, että oman suuntautumisen vapaan ilmaisemisen mahdollisuutta "tuputetaan". Tämäkin tunnutaan ihan tahallaan tajuavan väärin. Ketä psyykkusen ja fyysisen vapauden ilmaisu voi vahingoittaa? Se on vähän kuin 60-luvulla Amerikassa kun mustat alkoivat vaatia oikeuksiaan istua samassa ravintolassa valkoisten kanssa niin olisi pelätty että valkoiset alkavat muuttua mustiksi (vastoin jotain metafyysistä sääntöä).

      Poista
    2. Lainaan itseäni:

      "Vielä tarkennus: emansipaation julistus ei tietenkään tarkoita oman suuntautumisensa tuputtamista muille vaan sitä, että oman suuntautumisen vapaan ilmaisemisen mahdollisuutta "tuputetaan". Tämäkin tunnutaan ihan tahallaan tajuavan väärin."

      Tämän tajuavat väärin nekin jotka kehottavat ihmistä ylittämäön omat viettymyksensä ( mikäli siis niin tapahtuu). Ihmisen on ihan itse ja vapaasti kuunneltava sisintään ilman, että kukaan tekee hänesta poliittisen agendan välinettä.

      Poista
    3. Oikein hyvä tarkennus sulta! Oikein hyvä.

      Ainoastaan ajatuksesi "Ketä psyykkisen ja fyysisen vapauden ilmaisu voi vahingoittaa? " on tietenkin munkin mielestä noin, mutta samalla myös niin että fyysisen vapauden kriteerit eivät ole kaikille yhteisiä. Se ei ole relativistista vaan sitä että osa haluaa vain pysyä vanhassa mallissa kuin vanha puu vanhassa metsässä, siinähän ei sinänsä voi olla mitään relativistista.
      Vapautumisen ilmaisuun valitettavasti usein sisältyy suora tai piilotettu kehotus, että relatkaa hei vähän tekin ja tulkaa mukaan...älkää viittikö olla noin niuhoja. Se viesti tulee usein läpi monissa tv:n keskusteluohjelmissa jossa vapautuneisuuden ilmaisuista tehdään melkein urheilukisaa.

      Muuten kun käytit nimitystä kansallisromantikko noista sarastuslaisista niin siitähän niiden kohdalla on pitkälle tosiaan kysymys. Kun niitä käsitellään fasisteina tms. siinä jää retorisesti varmasti tappiolle, koska sitä ne ei todellisuudessa ole. Kansallismielisiä kiihkoromantikkoja ne on. Ja tosiaan kansallisen ideologisen puhtauden perään. Siinä okin niiden musta piste.
      Ei ulkopuolisten niiden päälle piirtämässä hakaristissä.
      Itse asiassa ne taitaa olla kansallisromantikkoja vähän samassa mielessä kuin mitä fennomaanit olivat aikoinaan suhteessa Venäjään ja ruotsin kielen johtavaan asemaan. Nyt tilanne on kuitenkin eri, noiden vastustajiensa tilalla on vain uudet vihulaiset. Venäjän tilalla raha- ja arvoglobalismi, ruotsin kielen ylivallan tilalla liberalismi?

      Tämän päivän kirjastoreissulla luin Yrsa Steniuksen viimeistä kirjaa, Sanojen valtias. Mua kiinnostaa aina vaan se 70-luku, mutta taas ihan uskomattomia osumia tähän meidänkin viimeaikaiseen keskusteluun, varsinkin kirjan lopussa jossa Stenius pohti Ruotsin median liian hidasta reagointia niihin tiettyihin ongelmiin ja tämän hitauden tuottamaa sosiaalisen median epävirallisen "tiedon"välityksen vahvistumista. Eli ei me ihan hakoteillä olla oltu.
      Ääripäiltä, mm. näiltä sarastuslaisilta, saa kyllä paljon vetoa pois jo pelkällä avoimuudella käsitellä kaikkea sitä mikä ihmisiä puhuttaa. Mitenkään en löydä perustetta ajatella toisin vaikka tässä olen yrittänyt sitä pari päivää itseäni varten löytää.

      Lohdutuksen sana ajatuksissa sotkeutuvalle. Kuinka moni ihminen on ollut oikeassa koko elämänsä?

      jope

      Poista
    4. ...siis itseäni, ja omaa väärässä olemista, lohdutin...

      Poista
    5. Juuri tuon viimeisen kysymykses vuksi tarvitsemme mahdollisimmwwn rehellstä läpivalaisua. Ja siihn tarvitseme toisiamme ärsytämään itseämme. Vain kollektiivinen tietoisuus läipvalaisee meidät.

      Poista
    6. Yes, me opimme katsomaan itseämme saamiemme älyllisten selkäsaunojen kautta. Kyllä mä ainakin mietin sanojani epäonnistuneina olioina kun ne eivät tavoita sitä mitä olen luullut niiden nyt viimein tavoittavan, hah. Tosin pitää olla tarkkana myös. Ei voida heittää määritettä jonkun ilmiön tai ihmisen päälle ja pitää tätä omaan nimeämistään asian ainoana oikeana nimenä. Symbolinen nimeäminen on rajua vallankäyttöä julkisuudessa nykyään.
      jope

      Poista
  3. Mun on annatteva vielä yksi käytännön esimerkki siitä mikä tuottaa ongelmia ja suurta hämmennystä ihmisten kesken, viittaan tällä esimerkillä myös siihen mitä Yrsa Stenius kirjoitti Ruotsin median tekemistä virheistä.

    Keskiviikkona YLE toisti kaikilla kanavillaan uutisena kansanedustajan saamaa sakkotuomiota sekä erään helsinkiläisen varavaltuutetun samasta aiheesta saamaa sakkoa. Niin oikein olikin. Vihapuhe-räyhääjien saamat tuomiot pitikin julkaista.

    Mutta. YLE:n uutiskynnystä ei ylittänyt saman päivän aikana iltapäivälehdistä luetut ja viranomaisten tiedottamat kolme alaikäisiin lapseen tehtyä raiskausta tai sen epäilyä, joista yksi oli turvapaikanhakijan Pirkanmaalla 10-vuotiaaseen lapseen kohdistunut rikos, tuo toinen maahanmuuttajien teinityttöihin kohdistunut.

    Miten ihmeessä me voisimme odottaa, että tuon esimerkin, ja ei valitettavasti ainoan, myötä kansalaiset voisivat niellä
    sen tarinan, että kaikki on kunnossa ja vakuutuksen, että media kyllä tasapuolisesti kertoo ongelmista.
    YlE teki tietoisen valinnan, varmaan jollakin perusteella, mutta miltä sen valinnan perusteet näyttävät kansan silmissä?
    Sitä ei ole vaikea keksiä.
    Kyllähän tuo suorastaan huutaa että jotakin on pielessä. Ja juuri tuosta tämä appelsin-case nousee. Tietysti nousee. Nyt tuon todella surullisen tapauksen johdosta lukemattomat tavalliset kansalaiset, jotka eivät lue mitään valhemediaa tms. ihmettelevät taas mitä tässä maassa oikein tapahtuu.

    Toin tämän konkretian esiin ikään kuin muistutuksena että vaikka käittelemme näitä juttuja täällä filosofisesti ja usein abstrakteilla lauseilla, on taustalla eläviä ihmisiä, lihaa ja verta, tässä tapauksessa mm. tuo 10-vuotias lapsi ja hänen kohtalonsa turvapaikanhakijan käsissä.

    Ja tässä sen pointti: Tämän yo. sanominen ei tarkoita mitään yleistä väitettä turvapaikanhakijoista, kehotusta lähettää kaikki takaisin, viestiä leimata, yleistää ketään, mutta asian s a n o m a t t a jättäminen,
    vaikka mediassa, tarkoittaa jotakin isoa mitä ei saisi olla, jos tavoitteena on sovinnon ja tasa-arvon Suomi. Ja niin myös turvapaikanhakijoiden inhimillinen kohtelu.

    jope

    VastaaPoista
  4. Juha, JUST NIIN!

    Jope, minä en ymmärrä, onko sinulla eri YLE-uutiset kuin minulla. Laitoin keittiössä ruokaa ja kuuntelin radiosta uutisia, joissa mainittiin juuri tuo todettu rikos. Epäilyksistä ei pidäkään puhua, koska jotkut odottavat niitä yli-innokkaina ja osa todetaan aina keksityiksi, kuten osa pedofiliajutuistakin.
    Muistan myös Matti Röngän puoliyhdeksän uutisissa puhumassa molemmista mainitsemistasi asioista.
    OLetko sinä lukenut näitä väitteitä jostain valemedioista ja pitänyt totena?

    Sinä olet pyytänyt minua vastaamaan Juhan edellisen kirjoituksen komenttiisi. Olen vastannut ja niin pitkästi, että kommentti oli jaettava. Nyt kyllästyttää hitosti.
    Miten sinä et pääse ikinä tästä aihepiiristä pois!

    Lähden katsomaan YLEn kuuden uutisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Pitää kai ottaa omaankin piikkiin ku näitä juttuja aina vaan kirjoitan. Tässä viimeisessä tuntui jotain oleellista osuvan kohdalleen...

      Nuo pakolaisten siistit olemukset herättävät jotenkin aravistisen epäilyn, ja noiden miesten runsaslukuusuus. Ymmärrän kyllä että miehet tulevat edeltä, ainakin noin ylesenä huomiona, yksittäistapauksista ei meillä tietenkään ole varmuutta, ja myös tuon siisteyden suhteen ajattelen että odotanko itse siistittömyyttä; luon jonkinlaisen pakolaisuuden arkkityypin jossa ihmiset näyttävät joltakin ja ovat lisäksi kiitollisia. Tässä kamppailevat jälleen kerran tunteet ja faktat. Marjatan pointit oli hyviä.)

      Poista
    2. ( Marjatta, vastasin sulle edellisen ketjun perään. Ihan sydämestä. Käykää muutkin lukemassa:)

      Nyt on varmaan aika tosiaan vaihtaa aiheita.
      Täällä tää ei etene. Mulla on varmaan väärä kulma. Se parturi-juttu muuten meni taas tulkittuna niin metsään kuin voi. Yritin kertoa että tytön iskänä olen naisten, varsinkin tyttöjen puolella, omalla tavallani feministi. Totta kain tuon selityksen miksi miehet lähtevät tiedän.
      Uutisten mukaan Syyria on nyt edes hieman rahoittumassa, Jumalan kiitos. Ehkä sinne saadaan rauha jotenkin. Ihmiset siellä on kärsineet kaikella tavalla kohtuuttomasti oli syy mikä tahansa. Oikeastaan on ihan sama kuka aloitti tappamisen ja mikä on oikeutettua väkivaltaa, pääasia että se tappaminen siellä loppuisi vaikka sillä että kukaan ei pitäisi oikeuksistaan kiinni, vaan kaikki antautuisivat rauhalle. Naivi toive, mutta muuta ei ole jäljellä.

      jope )

      Poista
  5. Juhis:
    tämä: "...josta käsin hän tietää jollain metafyysisellä varmuudella huoleni aiheet tässä ajassa harmittomiksi asioiksi."

    Eikö tuo voisi olla myös sellaisen tyypillisen foobikko-syytöksen saaneen nationalistin puhetta?

    Ja tämän jos kirjoittaisi näin (suluissa se toinen vaihtoehto) :

    "Miksi minulle uskonnottomana humanistina ja arvoliberaalina
    (traditionalistina ja nationalistina) koko ajan annetaan ominaisuuksia, joita minulla ei ole?
    Epäisänmaallisuus (yltiöisänmaallisuus), ekologinen vastuuttomuus (puritanismi) eli kulutushysteria (eli suvaitsemattomuus), arvojen puute (arvokonservatiivisuus), perhearvojen mitätöinti (heteronormatiivisuus).
    Ikään kuin nämä omiaisuudet olisivat jotenkin yhteen todellisuuskäsitykseen sopivia ja juuri siksi aikaamme uhkaavia, eli kaltaisteni uskonnottomien humanistien (kansallisesti tietoisten) ominaisuuksia. Ja tämä nykyinen arvoliberalismiko ( globalismikritiikki) nyt sitten selittää tämän kaiken rappion (suvaitsemattomuuden) ?

    Niin...hyvät argumentit sulla, mutta hitto kun se verho paljastaa meille vain sen oman näkökenttämme. Sen kanssa on vain elettävä.

    Ja varmuuden vuoksi on kai nyt lisättävä turvalauseke etteivät nuo suluissa olevat lauseet selitä minun ajatusmaailmaani vaan tätä pesosryhmää ja vastaavia jotka toin esiin siksi että kun "niihin" niin paljon viitattiin, kuulisimme heidän todistuksen omasta asiastaan heidän omilla sanoillaan eikä vain omina tuomioinamme. Emme me voi tietää heistä kaikkea hesarin kolumnistin sanojen perusteella. Poliittinen puhehan se tietty oli siinä nettilehdessä eikä mikään analyysi ja siksi juuri paljastavan tärkeä, mihin Juha juuuri iskitkin kiinni hienosti. Oman verhosi takaa kuiteskin, oman suuttumuksen. Mutta heilutellaan ja raotellaan verhoja niin ehkä saamme paremman valotuksen. Sitä teit ansiokkaasti.



    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo yleistykset tekstissäni tietenkin vievät harhaan. Olisi pitänyt puhua kokonaan itsestä, miten minä koen kirjouttajan yleistyksen itsestäni. Pitäisi tarkasti kirjoittaa aina juuri itsestä, ja vain siitä tekstistä, jota lukee. Sanoa onko juuri siinä vaikkapa sitten mielestäni huonosti eli metafyysisesti perusteltua heteronormatiivisuutta tai romantisoitua kansallisuutta, eli ajattelua joka ei pyri paljastamaan ehtojaan ja rakenteitaan. Tehköön kukin lukija sitten itse yleistyksensä, jos haluaa.

      Mietin paljon sitä, mitä tästä kaikesta relativistisesta rinnakkaisuudesta ja yksipuhumusesta tulee. Mikä sodan kelipeli tämän tulee ratkausemaan kenen voittoon? Ja mikä on seuraava siirto? Ja kenen se on? Toivon että demokratia ja valistuksn perinne kestää.

      Poista
  6. (Yleistyksistä. Liittyy myös yllä olevaan kaksoisvalotus-esimerkkiin.
    Mun oli pakko laittaa vielä pieni viesti edellisen ketjuun, 12:38, aiheena hätäiset johtopäätökset eli omassa itsessä ylitulkittujen sanojen muodostamat mielikuvat. Eli itsen suhde toiseen oman itsen läpi. Tällä hetkellä usko omien sanojen ajatuksia ilmaisevaan voimaan on nolla. Tai ilmaisevathan ne meidät itsemme aina meille itsellemme, mutta eivät juurikaan toista meille itsellemme. Silti keskustelu on kai tärkeää. Mutta ei hinnalla millä hyvänsä. jope)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minusta toisten paine pakottaa itseäni olemaan enemmän kriittinen myös itseäni kohtaan. Lukemaan omia perustelujani tarkemmin. Eikö sinua? Ja aina kun saa luotua jonkun vastavalon ja toisen mahdollisen tavan lähestyä asioita, on melkein velvollisuus julkistaa se ja samoin yrittää ottaa vastaan jos sen löytää. Esimerkiksi tuo kirjoitus, jossa halusin käyttää ja testata halun ja inhon rekisteriä heteromiehenä, näyttää halun ja ideologian (heteronormatiivisuus) sekoittumisen aivan liian kiihkeästi toisiinsa, tuntui mielekkäältä. Jos saan edes epäilyn siemenen lukijaani, se riittää. Edes idean idun menemään perille. Ja kyllähän sanat aina vaikuttavat meihin ja muihin, lukemamme ja käyttämämme. Se miten sanat vaikuttavat, riippuu paljolti maailmankatsomuksesta ja arvoista, ja samoin se mitä huomaamme mediassa, mitä jätämme huomaamatta (siitähän tuossa marjatan ja sun arvosamassani toistenne sietämisessä on kyse).

      Ja on myös niin, että arvot ehdollistavat meitä niin, että jotain ei vain jää huomaamatta vaan myös niin että paljon on jätettävä huomiotta. Esimerkiksi toisille se, että turvapaikanhakijoissa on potentiaalia isisainesta (syystä tai toisesta), on syy pistää rajat kiinni tai nähdä löhes jokaisessa pakolaisessa potentiaalsta uhkaa, toisille se on sivuvaikutus jolle ei voi mitään, se on asia joka on hyväksyttävä ihmisyyden vuoksi (itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään). Mutta: minusta tämä pitäisi aina sanoa heti suoraan ja täysin läpinäkyvästi. Minusta tämän keskustelun evoluutiossa tähän on vahvemmin tultu, koska todellisuus ehdollistaa meidät siihen jos vain ideologioltamme siihen taivumme. Kysymyshän kuuluu: mitä olemme valmiit maksamaan ihmisydestämme? Missä rajat tulevat vastaan? Vielä ne eivät minulla ole tulleet, mutta juha saari ei tiedä milloin ne "juha saarella" tulevat. Kamppailua käydään aina lopulta itseä vastaan.

      Ajatellaan sitä uusnatsia joka kääntyi "valistuksen aatteeseen". Jonkun sanat hänetkin saivat muuttumaan. Jokin Toinen hänessäkin puhui. Älä huoli jope, kyllä sanat meihin vaikuttavat.

      Poista
    2. Kiitos Juha! Olet "läheltä(kin) viisas" (se Fingerporin kaukaa viisas).

      Jope, sinulle haluan pelkkää hyvää. Siksi kyselenkin, kun en tajua. Kokemani ristiriitaisuuden vuoksi, rakentavasti.

      Tuo Henrik Holapan tapaus on aikamoinen tunnustus mieheltä ja uuden aloitus.

      Poista
    3. Ehkä ärsyttävintä meissä ihmisissä on se, että olemme niin vikkeliä vaihtamaan aihetta ja unohtamaan sokeutemme. Kun Noam Chomsky väitti Pol Potin kauhuja pakolaisten liioitteluksi ja kun sitten kauheudet paljastettiin, hän oli hipihiljaa. Olisi voinut sanoa että olin väärässä ja oppia siitä jotain. Vaikeneminen oli arvollinen ilmaisu, osa aatteelista diskurssia. Mutta hänhän on aina jatkanut samoilla linjoilla. Tärkeä kelititeilijä varmaan mutta... Väärässäolemiset häivytetään kuin kosmiseen hälyyn...

      Olen sitä mieltä että jos pitäytyisimme enemmän EREHDYKSISSÄMME ilman että se MUTTA tulee heti perässä, ilman että erehdyksemme eivät heti olisi diskurssiivisia sivulauseita, pystyisimme ehkä kommunikoimaan keskenämme rakentavammin. (Taas viittaan tässä marjatan ja jopen jännitteeseen. Ettehän hermostu ystävät hyvät tästä kaikkitietävyydestäni ihmisten yli? Omat kuolleet kulmani kuulen mielelläni.)

      Poista
    4. (Pistin vielä viimeiset neljä lomaketta tekstiä edellisen ketjun päätteeksi. Vastata saa jos nyt kukaan enä jaksaa. Yritin valaista itseäni niissä.
      Hyvä ajatus Juha tuo keskustelun jatkaminen eikä sen lopettaminen paniikissa kun koordinaatit reaalimaailman myötä muuttuvat äkisti ja yllätten. Hyvä jos on jännitettä ollut. Jos aivosähkökäyräkin näyttää nollaa niin sehän on kuolemaksi...
      jope)

      Poista
    5. Minäkin kävin vielä siellä, kommentti nro 169.

      Juha, olet oikea ahtisaari. En näe kuolleita kulmia, mutta sanon (tietenkin sanon!) heti, jos huomaan.

      Pohjois-Korea -ilta oli lievästi ilmaistuna valaiseva. Tilaisuudessa oli maasta kertomassa kuvien kera kaksi miestä, pitkään Fidan projektityöntekijänä toiminut Markku Toimela ja hänen mukaansa vapaaehtoisena viime projektiin lähtenyt insinööri, kaupungin kehitysyhtiö Kinnon miehiä. Lahtela on itsekin LV-insinööri. He käyvät rakentamassa ja modernisoimassa mm. sairaaloita. Olisinpa rakennusalan ihminen, niin lähtisin mukaan. Toimelan kanssa ensimmäistä kertaa maassa käynyt sanoi, että palattuaan hän ihmetteli suomalaista säännöstöä ja ihmisten kylmyyttä toisiaan kohtaan. Hän sanoi myös, että mielen valtasi rauha, ei somea, ei viihdetelevisiota, ei mainoksia. Amerikan uudesta presidentistä ei ollut mainittu mitään, ihan kuin kyseistä maata ei olisi olemassakaan.
      Pohjois-Koreaan kannattaisi mennä nyt, koska sitä ei enää pitkään ole olemassa tässä muodossa.

      Poista
    6. Siis Toimela (ei Lahtela) on koulutukseltaan LVI-insinööri. Laitoin nimen, kun ajattelin, että joku ehkä haluaa lukea hänestä enemmän ja etsii tietoa, ollut pitkään Fidan avustustöissä Bangladesissä, Mongoliassa ja Pohjois-Koreassa. Kunnioitettavaa työtä.

      Poista
    7. Voin kuvitella miten unenomaisen huikeeta se rauha siellä voi olla. Ja kun vielä ei tietäis sen rauhan hintaa. Linkolahan ihaili maata juuri siksi että diktatuuri pitää kuluttavan kansan kyykyssä. Minä en taida rakastaa luontoa niin paljon että pohjois-korea ois mun mittatikkuni. Tuon maan rauhallisuuden kanssa taitaa olla vähän niin kuin maalaismaiseman: näyttää kivalta ja romanttiselta autoni ikkunasta mutta en minä siellä asua haluaisi.

      Tämän meinasin laittaa edellisen kirjotuksen kommentiksi mutta pistän tähän: Yhtä asiaa ihmettelen. Tällä blogillani on varmasti paljon enemmän lukijoita kuin mitä kommentoijia. Meillä on ollut juttua polttavistakin aiheista mutta tänne ei ole koskaan kommentoinut vihalla kukaan. Ja kuitenkin keskistelu on käynyt myös erimielisenä joten voisi kuvitella että joku löisi aggressiivisesti väliin. Mikä logiikka tässä oikein on? En usko että kaikki lukijani ovat niin samanmielisiä...

      Ja sitten tuohon mitä meri kommentoi tuolla edellisen jutun ketjussa sitä mitä melender sanoi kirjojen kommentoimattomuudesta. Minä taas pdän juuri blogin arvaamattomuudesta. Miksi lukemisensa pitäisi ajatella vain itsekseen? Olla älyllistä masturbaatiota vielä enemmän kuin se blogssakin toki on? Sanan häiritsevyys todentuu blogissa. Täällä tulemme toistemme nahkohin kuin parasiitit ja hyvä niin.

      Poista
    8. Joo, kyllä tuli sellainen olo, että jos viettäisi pitempään tuossa maassa, kuten tämä vanhempi avustustyöntekijä, niin tuntuisi taas oudolta palata Suomeen. Kun sairaalaan oli saatu kunnon vesijohto, niin lääkärit kysyivät, saavatko hekin pestä hiuksensa siellä, kun kotona ei ole vettä. Avustajat olivat hommanneet shampoopullojakin. Jos joku tarvike työmaaalla loppuu, niin se tosiaan loppuu ja työt seisovat. Iltaviihteenä oli laulettu. Tuli esiin niin ihmeellisiä asioita, etten olsi voinut ikinä kuvitella. Kunnioitan ihmistä, joka jaksaa olla noissa oloissa parikin vuotta yhtä päätä.
      Näillä miehillä oli niin lempeä katse ja hyväntahtoinen asenne. He eivät antaneet vastoinkäymisten ja epäonnistumisten lannistaa. Uusi reissu oli jo tulossa. Ajattelin, että heissä näkyi uskonnon vaikutus. Raamattu saa olla mukana, mutta ei englanninkielisenä.
      Maassa on iso harmaa talous, maanalaista toimintaa ja rajaseudut vuotavat. Sama oli Neuvostoliitossa ennen loppua.

      Tosiaan Juha, minäkin ihmettelen samaa. Oletko käynyt katsomassa Liikenteen lähteet, mistä sinulla käydään ja Katsojat, mistä maista? Ei minullakaan ole ollut vihakommentointeja, mutta kävijöitä on tullut Hommafoorumin kautta ja - oh my god - pornosivuilta! Ja kuten kerroin viime aikoina on ollut joskus valtava kävijämäärä Venäjältä. Joskus on yksittäisiä kävijöitä jostain Burkina Fasosta. Onhan ne googlekääntäjät olemassa ja myös suomalaisia asuu vaikka missä.

      Minusta merin (kirjoitan nyt oikein) lainaama Melender puhuu lukukokemuksesta, siis siinä on kaksin kirjan kanssa.
      Jälkeenpäin on sitten nykyään vaikka mitä pöhinää.

      Minäkin tykkään arvaamattomuudesta ja räväkkyydestä. Pidän myös siitä, että minua kyseenalaistetaan, vaikka olen kyllä joskus valvonut merin tavoin. Uskon keskustelun voimaan ja haluan aina puida kaikki perin pohjin. Onko se työn perua, koulussa tätä oli pakko tehdä, liikaakin.
      Niinpä vieläkin selitän vähän, miksi jäin jankkaamaan. Olen tavannut ihmisiä, jotka tarttuvat sanoihin. Huomauttavat, jos sanoo primitiivitaide, kun pitäisi sanoa alkuperäiskansojen taide tai neekerijazz - sehän on sitäpaitsi ihan oikein, oma genrensä. En ole koskaaan tehnyt niin. Jope, minä olen kuullut niin paljon väärää luuloa ja tulkintaa pakolaisista (myös juuri tuota, etteivät näytä surkeilta), etten jaksa enää noita viittauksia. Joku on jopa kommentoinut, etteivät pakolaisasemassa olevat saisi nauraa.
      No juu, paras siirtyä uuusiin aiheisiin.

      "Avoimuus on paras suojaukseni". Kantokorpi on osannut kiteyttää asian hienosti. Piti oikein kirjoittaa miete muistikirjaan. Kiitos meri!

      Poista
  7. Marjatan taas fiksusta ehdotuksesta huolimatta
    vielä viimeinen linkki multa täältä naamarin takaa, pyydän, käykää lukemassa. Sallikaa tämä mulle siskot, veljet.
    Tämä edustaa aika pitkälle sitä mitä olen mieltä ollut ja kun olen aina puhunut mamuista jotka tunnen ja jotka on paljon tiukempia (realistisempia?) kuin me täällä koskaan, niin juuri tätä kieltä ne puhuu ja juuri näihin puheisiin olen aina viitannut. Tämä on mulle niin tutttua, heiltä.

    Tämän maahanmuuttajan puhe on mulle hyvin tuttua, olen kuullut sitä heistä itseltään jo vuosia, koska näkevät mitä saattaa (siis saattaa) olla kehittymässä.
    Näkevät sen varmasti paremmin kuin me kantislänkkärit. Tämän jutun valossa mä olen siis näköjään maahanmuuttajien leirissä, ihan niin kuin olen itse aina kokenutkin olevani.
    Lukekaa, mielestäni tärkeä kannanotto.

    En laita sitä siksi että todistaisin nyt että mitä mä sanoin, vaan tuodakseni esiin virallisen asiantuntijan ja samalla omassa asiassaan kokemusasiantuntijan näkemyksen, meille kaikille,

    http://blogit.iltalehti.fi/alan-salehzadeh/2017/01/10/ketka-ulkomaalaiset-poistaisin-heti-maasta-ja-ketka-suomalaiset-hiljen

    (jope)

    VastaaPoista
  8. juha ja marjatta. kommentointia on netissä niin paljon, että melenderin tarjoama kahdenkeskinen laatuaika kirjan kanssa on kyllä tarpeen. ihmiset kyllästyvät interaktiivisuuteen, ja hyvä niin. kyllästyminen asenteena on muuten vallalla vähän siellä sun täällä. joku on kyllästynyt keskusteluun, toinen kaupallisuuteen, kolmas arvottomuuteen.

    minä kaipaan haltioitumista. pitäisi ruveta kakarammaksi. pitäisi unohtaa pidättyväisyys, ja varsinkin älyllisyys. tanssia kukkakedolla. ajatella enenmmän. arvostan ajatuksia, koska tarvitsen niitä itse. muiden ajatuksia. selvitäkseni.

    marjatta, kirjoitit tuolla toisaalla vihavaisesta. vihavaista en lue, koska hänen ajatuksiaan kuulee kaupungilla liikkuessa ihan tarpeeksi, ei niitä viitsisi enää blogista lukea. samoin eskelisen kirja oli pettymys. tai oikeastaan koin pysyvän pettymyksen jo silloin, kun hän vuosia sitten ilmoitti, että esimerkiksi veijo meren ja erno paasilinnan elämäntyöllä ei ole mitään arvoa. tämän viimeisen kirjan suhteen oli silti surullista huomata, ettei hän ole päässyt lähellekään pilkkaamiensa kirjallista tasoa tai ihmisyyttä.

    mulla on blogissa ollut näiden kahdeksan vuoden aikana oikeastaan vain yksi hapanrapakko. nettihän mahdollistaa sen, että kuka tahansa voi ilmestyä muovikassi päässä kertomaan mielipiteitään. olen räkimisen aktiivinen sensuroija, sillä ei sivistynytyhteiskunta voi sallia kaikkien sanojen vapautta, sillä eihän se voi sallia kaikkien tekojenkaan vapautta.

    minä en silti halua kieltää mielipiteitä. en kritisoimista varsinkaan. mutta jotta itse voisin suhtautua tällaisiin vastakkaisiin mielipiteisiin kunnioittaen ja arvostaen, vaadin tiettyä tyylitajua. jos sitä on, niin mun puolesta kaikenlaiset kukat saavat kukkia rehdisti sekä käsittelyn sisällössä että muodossa.

    meri

    VastaaPoista
  9. Jope, eipä ole vaikea allekirjoittaa tätä lausuntoa, siinä hyvät suuntaviivat asian hoitamiseen. Hyvin käytännönläheinen ja samalla reilu ehdotus. Käytäntöönpano voi olla haastava, mutta linjat ovat oikeat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta esim. tuonkaltainen linjaus ei estä auttamasta ihmisiä, mikä on kai jutun ydin. Demokratiaa on hyvä noudattaa siinä, millaisia vapauksia, mahdollisuuksia ja velvollisuuksia maassa oleville ihmisille asetetaan, toki niin että voidaan ymmärtää erilaisten ihmisten tilanne. Tässä olisi vielä tehtävää heikossa asemassa olevien "suomalaistenkin" (meidän valkonaamojen ja muiden) suhteen.

      Poista
  10. Minusta myös tuo Salehzadehin kirjoitus on ihan selvä asia, ei tuollaista pitäisi edes tarvita erikseen korostaa.

    Nämä huijarityypit ja rikolliset edustavat pientä osaa maahanmuuttajista, mutta aiheuttavat haittaa kaikille, varsinkin turvapaikkaa hakeville ja sen saaneille maanmiehilleen, jopa täällä syntyneille.
    Elintason perässä tulleet lähtivät ainakin meiltä päin heti ensimmäisellä mahdollisella lennolla. Toisessa tilanteessa hekin olisivat saattaneet jäädä, ei nyt.
    Suurin osa täällä vielä olevista on kunnon ihmisiä, joita ei pitäisi missään nimessä lähettää pois.

    Joku kirjoitti vähän aikaa sitten yleisönosastolla ihmettelevänsä miksi Suomessa tieto kansallisuuden saamisesta tulee vain arkisesti tekstiviestillä, ei muuta. Monessa maassa järjestetään tietyin ajoin uusille kansalaisille arvokas juhla, jossa juhlapuheesssa kerrotaan kansalaisvelvollisuuksista. Myös tätä puolta pitäisi kehittää jo varhaisemmassa vaiheessa.
    Olen nähnyt turvapaikanhakijoille valmistettua Suomi-infoa, joka on aika hassua ja toisarvoisia asioita korostavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Minusta myös tuo Salehzadehin kirjoitus on ihan selvä asia, ei tuollaista pitäisi edes tarvita erikseen korostaa."

      Ehkei, mutta tässä ehkä nyt halutaan retorisesti (miksi ei suoraan?!) kysyä virkakunnalta, miten vaikkapa niihin jotka käyvät välillä maassa mistä ovat lähteneet, suhtaudutaan. Siksi pitää aina kysyä. Mutta vastaako kukaan? Sehän ihmisiä ärssyttää jos ei. Ja tässä on nyt myös asia, johon voisi yrittää kummassakin "ääripäässä" tarttua YHDESSÄ. Voin valtettavasti kuvitella, että "suvakkien" olisi hirveän vaikea tähän tarttua. Eivät nämä asiat ole niin selviä miltä ne äkkiä näyttävät.

      Poista
    2. Lainaan itteäni: "Ja tässä on nyt myös asia, johon voisi yrittää kummassakin "ääripäässä" tarttua YHDESSÄ. Voin valtettavasti kuvitella, että "suvakkien" olisi hirveän vaikea tähän tarttua."

      Juuri niin. Jos eläisimme ideaalissa todellisuudessa, kuuntelisimme, missä se toinen ääripää on itseämme rohkeampi ja inspiroituisimme ja rohkaistusimme itsekin siitä, emmekä aina kiinnittäisi huomiota erottaviin mahdottomuuksiin.

      Poista
    3. Se loppukappale tuossa jutussa siitä mitä julkisessa keskustelussa olisi otettava huomioon on kaikilta kohdin hyvä.

      "Jotkut ihmiset yleistävät laittaen kaikki ulkomaalaiset yhteen nippuun. He eivät välttämättä edes tiedä mitä eroa on tapamuslimilla ja jihadistilla, mutta silti vihaavat sokeasti kaikkia. Tämänkaltaiset rasistit eivät ole valmiita antamaan tasapuolisia mahdollisuuksia ihmisille, mikä on väärin."
      Tämän takia ei ole hyvä, että kaikki rikosepäilytkin nostetaan esiin, osa niistä vielä myöhemmin keksityiksi todettuja. Vihaajathan ruokkivat itseään kaikella mikä vahvistaa heidän käsityksiään siitä, että ulkomaalaiset ovat vaarallisia ja pahoja.

      Luulen, että virkamiehet tekevät työtään parhaansa mukaan -kaikkihan on heillekin uutta - ja toivon, että heille annettaisin työrauha. Juuri nämä Salehzadehin kysymykset ovat niitä, mihin etsitään ratkaisuja. Nerg on esimerkiksi ollut usein julkisuudessa. Olen huomannut, miten hänkin joutuu asettelemaan sanansa tarkkaan juuri tuon negatiivisen kärkkäyden vuoksi.

      Poista
  11. Joo, ei ole helppoa viranomaisilla tiedottaa siten, että otetaan huomioon se, miten mediassa yleensä asioista tiedotetaan (eli nykyisin kun myös repostellaan ja haetaan klikkauksia) ja millaisia vaikutuksia on sillä, kuinka paljon epäillyistä kerrotaan.

    Tästä tiedotuslinjan heittelevyydestähän seurasi kaikenlaista ongelmaa esimerkiksi raiskausepäilyissä, kun poliisilla itselläänkään ei ollut ihan selkeät pasmat, miten menetellä niissä tapauksissa, joissa epäiltynä (aiheellisesti tai aiheetta) olivat maahanmuuttajat. Luulen, että raiskausten esiinnostaminen osaltaan myös hillitsi tiettyjen Suomeen tulleiden epätoivottavaa käytöstä, olkoon että tekoihin osallistui hyvin marginaalinen joukko. En tiedä mikä oli vaikutus kantasuomalaisiin raiskaajiin.

    Rikosepäilyistä ei tosiaan kannattaisi huudella liikoja. Ajattelen toki, että jos jollakin alueella tapahtuu esimerkiksi raiskauksia tai muita väkivaltarikoksia, asiasta voitaisiin tiedottaa ja olisi syytä pyytää ihmisiä pitämään silmät auki ja liikkumaan varovasti. Sinänsä ketään ei auta tieto onko se raiskaaja naapurin Pertti vai keskuksen Ahmed, vai?

    Itse olen sitä mieltä, että Eurooppa ei tarvitse yhtään uusnatsia lisää (niitä on jo juurtuneena, toivottavasti ymmärtävät typeryytensä tai heittävät henkensä) eikä yhtään jihadistia (niitä tulee väkisinkin muualta ja myös jo täällä asuvista osa kääntyy, valitettavasti vaikka voisivat mieluummin maallistua hiukan) eikä muutakaan ryhmittymää, joka kylvää täällä jo oleilevien rikollisten ja umpihullujen lisäksi kauhua ja tuhoa.

    En näe suotavana myöskään sotarikoksiin osallistuneiden ihmisten tuloa, muuten tervetuloa sen mukaan kuin yleisesti viisaaksi nähdään ja järkevää sopeutumisen kannalta on. Olisi hyvä, että tulisi kokonaisia perheitä, vaikka ei mulla ole mitään sitäkään vastaan, että geenipankki vähän monipuolistuu - kunhan ihmiset vaan tulevat toimeen, pystyvät mielekkääseen elämään ja kenties kantavat jotenkin kortensa yhteiseen kekoon.






    VastaaPoista