Eino Leinon Tähtitarhan lauluksi säveltäminen on mielestäni pienoinen kulttuuriteko Jussi Chydeniukselta ja sen esittäminen lauluyhtye Rajattomalta. Tässä toinen sisintäni koskettava runo: Aleksis Kiven Sydämeni laulu. Ja tässäkin tapauksessa laulutaide nostaa runon kosmisiin korkeuksiin.
Sydämeni laulu ilmestyi ensimmäisen kerran Seitsemässä veljeksessä. Seitsemän veljestä on tietenkin oleellinen teos kotimaisessa kirjallisuudessa, mutta Itselleni juuri Sydämeni laulu on se osa Kiven klassikkoa, joka menee syvälle tunteisiin. Muu jää enemmän teoreettiseksi arvostukseksi. Tärkeää on myös tietää, että Seitsemää veljestä on kirjoitettu nälkävuosien aikana 1866-1868. Kun kuuntelee äidin raastavaa laulua lapselleen tuon tietäen, runosta tulee historiallisen ajanjakson vaikuttava kuva.
https://youtu.be/MI6JeslXris
Mua on aina kiinnostanut suomalaisen kulttuurin tekijöiden voluumin vertailu (ei liian tosissaan kuitenkaan) muiden maiden vastaavien merkitykseen omissa maissaan.
VastaaPoistaPuskin on venäläisille todella iso, Goethe saksalaisessa kulttuuripiirissä, Dickinson tärkeä jenkeille. Puskin myös tavalliselle kansalle. Ruotsalaisilla on Bellman.
Mutta jotenkin ajattelen, että Leinon tai Kiven kokoista näkijää ja tekijää ei ole, suhteellisesti missään, ei noin isossa roolissa. Vai onko?
Pieni maa, pieni syrjäinen kansa ja aika täydellisen läpi ovat ko. tekijät menneet läpi koko Suomen niin kulttuurisesti kuin kulttuuripsykologisesti (en tiedä onko sellaista kulmaa, mutta ymmärrätte...). Jokainen tuntee noista kavereista jonkun palan, se on varma. Iso osa myös omakohtaisen kosketuksen, vaikka ohuenkin, kautta.
Tod.näk. olen väärässä ja joka maalla on kivensä ja leinonsa, mutta ison jäljen ne jätti kokonaiseen kansakuntaan. Itse olen lukenut heitä rehellisesti sanottuna vain vähän. Sibbekään ei ole ollut mulle varsinainen suomalaisuuden symboli. Olen korvannut upeat musaviritykset hänen suuntaansa aikoinani esim. Dave Lindholmilla. Eh, eh. Pieni ja hento ote.
Voi kun riittäis pieni taivas on mun suosikkini.
PoistaDave on ollut upea tekijä! Olin aika pieni kun tutustuin. Seitkytluvulla sen musa vetosi ihme kyllä jopa pikkupoikaan. Kirjastossa kuuntelin sen ekoja levyjä. Ehkä vetosi sellainen tinkimättömyys ihan omanlaisen musan suhteen. Slangi myös. Suomi-rockin vanhoista suurista mun ehdoton ykkönen. Kasarilla teki myös hyvää musaa.
PoistaPieni taivas on todella hieno. Elämä on sittemmin opettanut käytännössäkin että pienenpienen ihmisen taivas on todella oikeestikin pienenpieni. Esim. nyt. Hypätään kohta autoon kaikki. Ei tiedetä vielä minne mennään, ehkä Loviisaan, ehkä Tammisaaren suuntaan tai sinne saakka. Uimapaikka jostakin, tuttuja mestoja, jädet, joku hodari tai voileipä tms. matkan varrella. Sellaista.
Kivestä: Anna Seunalan hahmo on erittäin mielenkiintoinen, vaikka hänet on piirretty suhteellisen nopeasti romaanin loppuun. Kivi itse eli ulkoisesti suhteellisen hyvin nälkävuosien aikana Siuntiossa, mutta hän näki nälkäisiä suomalaisia kaikkialta maasta, myös pieniä lapsia, jotka oli hylätty. Sydämeni laulu on hieno, ja se kaikuu myös yhdessä Leinon kauneimmista runoista eli Nocturnessa. Minusta Loirin tulkinta siitä on todella sykähdyttävä.
VastaaPoistaEeron vaimossa on niin kristillisiä, heränneisyyteen viittaavia piirteitä kuin näitä suomalaiseen kansanuskoon viittaavia. Ja Kivi on saanut Annaan myös psykologista herkkyyttä.
PoistaToinen runo romaanista on Laulu oravasta. Minusta sekin on todella hieno.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaTuli itse asiassa mieleen, että Timon Laulu oravasta ja Anna Seunalan Sydämeni laulu ovat toisilleen rinnakkaisia: kummassakin kuvataan ihanteellinen turvallinen ja unenomainen tila, jota takaa feminiininen hahmo (armaan kuusen äidinrinta ja Tuonelan impi) - vaarat ovat kaukana (taisteloa allans monta, havuoksan rauhanviiri päällänsä liepottaa - kaukana on vaino, riita, kaukana kavala mailma)
VastaaPoistaOrava kiikkuu kuusen äidin rinnassa ja lapsi hietakehdossa.
Romaanissa on toistuvasti tällainen unenomainen sisätila, joka tulee esiin lauluissa, unissa ja kertomuksissa.
Toi sisätilan huomio on hyvä. Olikos siinä luku jossa Eero kuvitteli katoavansa ikään kuin kuusipuun kosmokseen..ikäänku muodonmuutos... vai muistanko väärin?
PoistaSe taisi olla Lauri: uneksi olevansa myyrän poikanen ja katseli hongan latvasta maailmaa ja veljiensä kurran lyöntiä. Uni muuttuu painajaiseksi, kun tulee provasti, joka lopettaa poikien leikit.
VastaaPoistaNämä pikku upotukset kertomuksessa toimivat motiiveina, jotka täydentävät romaanin teemaa eli veljesten muutosta. Toki unitilat tuovat myös toisen todellisuuden arjen ja seikkailujen rinnalle.
VastaaPoistaAntti Hyryn joko Alakoulussa tai romaanissa Kotona on luku, jossa pikkupoija kosmustuu joulukuuseen. Loistava kohtaus.
PoistaHyry muuntelee Kiveltä tuttua motiivia, vaikka voi olla ihan omakohtainenkin kokemus. Olli Jalosella on muistaakseni romaanissa Isäksi ja tyttäreksi hieno kuvaus retkisaunan palosta - viittaa veljesten Impivaaran pirtin pallon, mutta Jalosen kirjassa päähenkilö on lohduttomasti yksin suomalaisessa rantametsässä tai pikemminkin pusikossa ja saunan muovikatto sulaa niskaan.
PoistaTämä siis jouluaattona.
PoistaHyry on ehdottomasti yksi suosikeistani. Aitta todella syvällinen.
VastaaPoistaMun suosikit Uuni, Kurssi ja ehdottomasti ihan briljantti Maailman laita. Silkkaa Heideggeria. Minusra Maailman laita hakkaa tylsän Vanhuksen ja meren mennen tullen.
PoistaMaailman laita on todella hyvä myös, samoin Kurssi ja Uunikin on kuin laajennettu Aitta.
VastaaPoista