Lue ensi linkin gradusta kohta 4.2: Neljän diskurssin teoria ja uskonnollisuus.
...
"Nykyisin ei saa sanoa mitään."
Tiedätte tämän lauseen. Ne vanhoista arvoista kiinni pitävät jääräthän tuota toistelevat. Tai jos eivät kehtaa ääneen toistella, niin ajattelevat (minussakin on ripaus jäärää). Siihen sitten vastataan että "koko ajanhan olette äänessä".
Toisaalta kyllä. Vanhat jäärät ovat kyllä paljon äänessä, mutta tuo hokema kertookin jostain muusta. Se ei mittaa puheen määrää, ei edes puhujien enemmistöä, vaan sitä, minkä totuuden koetaan olevan tässä ajassa legitiimiä; kuka puhuu tässä ajassa oikein menettämättä uskottavuuttaan; keiden odotetaan epäilevän herran diskurssiin kätkeytyvää totuuttaan enemmän kuin joidenkin toisten. Keneltä vaaditaan reflektiota.
Toisin sanoen, kuka kokee omaavansa paikan herran diskurssissa? Kukaa uskoo omaavansa tässä ajassa totuuden, joka herran diskurssiin kätkeytyy? Kuka haastaa sitä oikeutetusti ja erityisesti: kuka saa tehdä sen epäilemättä itseään? Ja vielä: kenen hysteerinen suhde tähän aikaan on totuudenmukainen ja perusteltu.
Siinä mielestäni perimmäisiä kysymyksiä tuon jääräjankutuksen ytimessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti