En ole pitkään aikaan saanut kirjoitettua mielekästä runoa.
Se kiusaa aina kun luen jonkun hyvän.
Herää turhauttava tai paremminkin turhamainen motivaatio.
Istun ulkona koska sisällä ei saa polttaa ja tuulee mutta on niin lämmintä, että voin helposti näpytellä tämänkin ilman käsieni kylmettymistä.
Ikään kuin luonto lohduttaisi ettei hätää. Kyllä tämä tästä.
Tuo tekstisi on itsessään lähellä lakonista proosarunoa.
VastaaPoistaOletteko nähneet leffan Paterson?
VastaaPoistaItse voisin katsoa sen vaikka kuinka monta kertaa.
Siinä William Carlos Williamsin runoutta mukana.
Tästä tuli mieleen.
jope
En ole, mutta taidanpa katsoa jos löytyisi jostain. Googletin ja vaikutti kiinnostavalta!
PoistaJoo kävin katsoon. Siitä on aikaa. Pitäis kuitata uudelleen.
Poista