Houellebecqissä minua aina vain vaivaa joku dualistinen asetelmallisuus tuossa hänen teoksissaan toistuvassa maallistumisen, nautinnon, globalisaation ja kulutuksen teemassa. Hänen materialismin yksinkertaistuksessaan on liikaa närkästynyttä moralistia. En saa tunteestani vielä tarkkaa otetta, mutta jotenkin H vetää mutkia hirveän suoriksi. Hän on kirjallisuuden Sylvester Stallone.
Kuten lukijani jo varmasti tietävät, puhuessani Stallonesta en ole sarkastinen. Pidän paljon suorasta ja karkeasta neljännestä ja siis kuulemma (onneksi) viimeisestä Rambosta, sen militantista dualismista. Mielleyhtymä Houellebecqiin heräsi kommentoidessani Tommi Melenderin Antiaikalaisen viimeisimpään kirjoitukseen Kääntymyksen kynnyksellä. Myös Stallone dualisoi haastavasti (pasifistisen) suvaitsevaisen humanistin todellisuutta; synnyttää suoruudessaan ja provokatiivisuudessaan jotakin johon on pakko yrittää edes hypoteettisesti sovittautua ja katsoa, mitä siinä kohtaa omille arvoille tapahtuu.
Sitten on muitakin hyviä esimerkkejä dualistisista teoksista, joissa voi nähdä sukulaisuutta Houellebecqiin. Peckinpahin Olkikoirat tai ikisuosikkini James Dickeyn (romaani) Syvä joki. Tai Taksikuski. Noihin kaikkiin mainittuihin, siis Houellebecqiä myöten, sopii sama määritelmä jonka muotoilin Stallonen kohdalla.
"Houellebecqin poliittiset visiot tuntuvat yliampuvilta, kun muistetaan, että Ranskan väestöstä vain kahdeksan prosenttia on muslimeita. Äärioikeisto näkee islamin toisaalta uhkaavana ja määrätietoisena, toisaalta alkeellisena ja takapajuisena. Toisaalta sitä pelätään, toisaalta ylenkatsotaan." Näin kirjoittaa Melender.
Nuo kaksi ominaisuutta, määrätietoisuus ja takapajuisuus, tukevat toisiaan. Ja jonkin pelko ja ylenkatse antaa tuolle jollekin juuri sinnikkyyttä ja voimaa. Määrätietoisuus, pelottavuus ja takapajuisuus eivät ole vastakohtia. Juuri liika älyllinen reflektio häiritsee määrätietoista uhkaavuutta ja tekee siitä turvallista. Tai tarkemmin: älyllisesti reflektoiva ei haluaisi määrätietoisen uhkaavuuden, oman tai toisen, edes olevan vaihtoehto vasta kun on ihan pakko. Siihen saakka hän haluaa kokea sitä taiteen ja viihteen avulla, vaikkapa noiden edellä mainittujen teosten parissa. Niin kuin minäkin. Ja eikö tämän bloginkin pitäminen ole juuri sisäisen dualisminsa hallitsemista?
Tämä ristiriitaisten halujen kuilu minua tuntuu koko ajan nielevän. Ja tuo oikeiston islamille antama määritelmä siis sopii kaikkiin ääriliikkeisiin kun ne asetetaan vaistojen ja tunteiden yhteyteen ja irrotetaan ulkoasustaan. Mutta joskus, niin kuin juuri nyt, dualismi tuntuu palaavan voimallisesti fiktiosta takaisin jokapäiväisyyteemme.
Mihin älyllinen reflektio kiinnittyy?
VastaaPoistaJuuri nyt tahtoisin Suomeen perustaa Laillisuuspuolueen. Sen tehtävänä ei olisi olla puolueellinen vaan palauttaa keskustelua suomalaiseen oikeusjärjestelmään.
Uskonnonharjoitus ei missään muodossa voi olla laillisuuden yläpuolella. Ei voi olla uskonnollisia yhteisöjä, joissa rikotaan laillisuutta.
Tässä islamilaisuutta tulee kohdella samoin kuin kaikkia uskontoja. Mielestäni tämä olisi rationaalista ajattelua.
Missä määrin taide sivistää ihmistä? Mielenkiintoinen kysymys.
Laillisuuspuolueen tehtävänä olisi hillitä nettivillejä ja muuta alkukantaisuutta, joka on pesiytynyt maahamme.
Suomalainen lainsäädäntö velvoittaa varautumaan erilaisiin uhkakuviin. Ellemme sitä tee niin rikomme lakia. Uhkiin varautuminen ei tarkoita sitä, että uhat toteutuisivat.
Juuri nyt kesää 16 kohti mentäessä minua kiinnostavat enemmän lainoppineet kuin kirjailijat. - Kirjailija voi olla erinomaisessa fantasioinnissaan ja tyylikkäässä ilmaisussaan eksyttäjä, jollaiselle meillä ei parhaillaan ole aikaa - jos asioita laitetaan tärkeysjärjestykseen.
Meillä on olemassa sellainen uhka, että keväällä ja kesällä 16 näkisimme joukkoahdisteluita ja joukkoraiskauksia. Tähän uhkaan on varauduttava laillisin keinoin. - Yhtäkään nettiheimolaisten katupartiota tässä varautumisessa ei tarvita. - Nettiheimolaisten katupartiot ovat myös uhka, johon on varauduttava laillisin keinoin.
Ranskalaiseen kulttuuriin kaiketi aina ja ikuisesti kuuluu kirjallinen pärske, johon en halua mennä mukaan.
Hahmoiluni oksentelun jälkeen minä jotenkin valaistuin - suomalaisesta juridiikasta ja sen pykälistä. - Tunnen tässä mission kesää 16 kohti mentäessä ja ennen kaikkea haluaisin välittää missioni kärkinuorille, joihin eräskin AM mielestäni kuuluu äkisti, intuitiivisesti oivaltaen.
J ----
Puhdistavaa tekstiä. Wittgenstein kummittelee.
PoistaJ. Olitko se sinä joka hankki jossain vaiheessa tuon houllen alistumisen? Mitä pidit? Itse en juuri sitä ole vielä lukenut. Saa nähdä tuleeko luettua.
Kyllä. Se on vielä lukematta. Palaan asiaan.
VastaaPoistaJ ----
Hmm... Jos Helsingissä järjestettäisiin laillisuutta korostava Pykälämielenosoitus niin olisinpa aika valmis osallistumaan siihen.
VastaaPoistaJ ----
Laillisuusmielenosositus, jees! Siihen tulisi varmaan paljon väkeä.
VastaaPoistaEilisessä HS:ssa oli artikkeli, jossa Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen puhui hyvin selvin ja suorin sanoin järjestyksen valvonnasta ja korosti, että katuturvallisuus on parantunut vuodesta 2000 eikä tarvita mitään sellaista toimintaa, jossa valvottaisiin erikseen joitain ihmisryhmiä.
"Järjestyksenvalvonta puolijulkisissa tiloissa, kuten kauppakeskusksissa ja julkisissa liikenevälineissä on luvan varaista ja laissa tarkoin määriteltyä. Sitä voivat harjoittaa koulutetut ja luvanvaraiset järjestyksenvalvojat."
Jutussa mainitaan myös, että poliisi on tehnyt erinomaista yhteistyötä Aseman lasten, Kontulan somalialaisten, kirkon Saapas-toiminnan ja SPR:n kanssa, ja mm. Kampin keskuksessa on vanhempia valvomassa nuorten käyttäytymistä.
Tapola varoitti myös, että puuttumiskynnys on alhainen, jos uudenlainen partiohommailu alkaa vaarantaa turvallisuutta.
Siinähän poliisilta oli jo mennyt hukkaan toista tuntia, kun oli joutunut seuraamaan näitten sotureitten marssia, jossa he rekrytoivat "We want you"-kyltein uusia jäseniä Helsingin keskustassa.
Ei ihme, että komisarioatakin alkaa ärsyttää.
Houelle taitaa vetää tosiaan mutkia suoraksi. Päättelen vain siitä, mitä olen hänestä ja tästä kirjasta lukenut. Kirjaa en ole vielä lukenut.