http://www.film-o-holic.com/arvostelut/holmo-nuori-syda
Tuon linkin jutussa sanotaan pitkälti se, mitä minäkin olisin Hölmöstä nuoresta sydämestä sanonut. Kuitenkin rikosseuraamus- ja sosiaalialaa tuntevana lisäisin vielä sen, että sosiaalialan ammattilaisen konsultaatiota tässä olisi tarvittu. Nyt uskottavuus kärsii viranomaisrakenteen puuttumisesta. Siihen olisi voitu viitata edes dialogissa. Kohtaus jossa poika vapautuu putkasta, on hyvä esimerkki: alaikäistä haastattelisi sosiaalityöntekijä ja yhteyttä kotiin otettaisiin. Pelkällä paperien allekirjoittamisella poikaa ei vapautettaisi, kuten nyt elokuvassa tapahtuu. Myös alaikäisen äidin neuvolakäyntejä ja viittauksia tukiverkostoon olisi voitu näyttää. Tai sitten viitata edes nopeasti niihin syihin, miksi tyttö jotenkin jäi ilman tukipalveluja. Ihmettelen tekijöiden viitsimättömyyttä. Kun realismia tehdään, tuollaisten yksityiskohtien puuttuminen vaivaa katsojaa, joka osaa niitä kaivata. Ja kun elokuvaa tehdään, on pidettävä mielessä juuri nämä katsojat! Tekijän ja katsojan suhteen pitää olla vähän niin kuin syyttäjän ja asianajajan.
Mutta annan tämän anteeksi, koska liikutuin. Todellakin. Nuorten läheisyys oli kuvattu niin upealla herkkyydellä ja rytmillä, etten löydä sanoja. En muista toista vastaavaa nähneeni. Pyyhin teatterin hämärässä huomaamattomasti vesiä silmistäni. Sanoisin että Hölmö nuori sydän sisältää vaikuttavimmat elokuvahetkeni aikoihin. Itseni unohtamisen, mikä minulle on oleellinen osa taideteoksen olemusta. Ehkä viime viikoilta Call me by your name yltää elokuvallisuudessaan samaan.
Hullun nuoren sydämen parhaita hetkiä en tule unohtamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti