"Poliittisessa dialektiikassa väärät arvot ja jopa onteen kummallisuudet ovat teittyyn rajaan asti välttämättömiä. Jos siis aidosti haluaa moniäänisyyttä. Itse kallistun viheriään vasemmistoon, mutta ilman konservatiivisia vastavoimia olisi liian helppoa muodostaa ristiriitaisesta todellisuudesta ristiriidaton identiteetti. Jotain jäisi ajattelematta."
Noin kirjoitin naamakirjassani. Kyllä. Toisinaan Halla-ahoa on inspiroivampaa ja tärkeämpää kuunnella kuin vaikkapa Ohisaloa tai pääministeriä. Tai kun Marine Le Pen kieltäytyi huivista vieraillessaan jonkun en muista enää kenen arabijohtajan luona, nautin salaa kaltaisiltani, siis suvaitsevaisilta vasemmistohumanisteilta. Niinpä. Ei minusta olisi poliitikoksi.
No niin. Alla olevassa linkissä on juttu kirjasta, joka käsittelee tätä kysymystä liberalistisen vapaus- ja ihmiskäsityksen umpikujan näkökulmasta. Umpikujan, jonka voi haastaa epäkorrektiudella ja tottelemattomuudella, äärioikeistolaisellakin (kuten Le Pen tekee). Tämä juttu ei tietenkään taas avaudu kuin tilaajille, mutta ainakin näette, mistä on kysymys, mikä kirja ja ketkä tekijät. Tässä kirja isänpäiväksi. Itse päätin hankkia.
Ohisaloa on ikävä kuunnella, koska hän harvoin sanoo mitään millä olisi kuulijalle merkitystä, hän kiemurtelee byrokraattisen kielen ja kannattajilleen lähettämien signaalien välimaastossa. Filosofisesti en ole kuullut yhtäkään merkittävää lausetta. Perusasioista sellaista asiallista puhetta silloin tällöin mitä nyt kuulee keneltä ministeriltä hyvänsä. Sanna Marin on enemmän sellainen selkeäsanainen tiedottaja. En muista kuulleeni häneltä yhtään varsinaista ajatusta, mutta harvemmin pääministeriltä sellaista kuulee. Näiden naisten puheessa ei ole mitään mielenkiintoista. Heidän agendansa on selvä.
VastaaPoistaHalla-aho sentään ajattelee, mutta hänenkin avautumisensa ovat politiikan teon vuoksi yksinkertaistuneet toistettaviksi sloganeiksi, jotta hitaammatkin pääsisivät mukaan.
Se mitä todellisuus on tai mitä yhteiskunnassa tapahtuu, ei ihan hirveästi koko laajuudessaan tunnu vasemmiston ja vihreiden ministereitä huolestuttavan tai askarruttavan. Halla-aholla taas ei ole aseita muuttaa asetelmaa juurikaan.
On aika lailla sama mitä kukin puhuu, sillä homma on menossa pahasti ojaan eikä sitä taida kukaan olla muuttamassa. Ei vasemmisto hyväuskoisuudessaan eikä oikeisto omissa puheissaan. Politiikka on voimatonta, ja johtavalla porukalla ei luultavasti ole edes kiinnostusta ajaa ihmisten asioita siihen tapaan kuin ehkä joskus oli. Ilmastonmuutos on ainoa mikä vasemmistoa hiukan sykähdyttää. Muuten ovat pudonneet kuin enot ja tädit veneestä.
Jos katsoo Vasemmistoliiton ja Vihreiden kannatusta, näkee heti miten vähän heidän politiikkansa resonoi ihmisten mielessä. Myös SDP tulee alas kunhan taloudellinen katastrofi alkaa paljastua talven aikana koko karmeudessaan. Tämä ei tietenkään ole SDP:n vika, mutta eipä heillä ole myöskään ollut keinoja hoitaa asioita.
PoistaMitään filosofista hohtoa ei politiikassa ole, ja kun se ei pysty edes käytännön asioita hoitamaan, niin enpä ihmettele jos ei nappaa. Ongelmia kyllä syntyy kuin sieniä sateella.
Uskoisin, että Purokuru ja Lahtinen kääntelevät ihan näppärästi vasemmistolaista ajatuskehikkoa, mutta vaikea on nähdä, että sillä pelastetaan todellisuudesta irtautunutta politiikkaa sillä laidalla. Politiikasta puuttuu yksinkertaisesti substanssi, tuntuu kuin maailma olisi jyrännyt puheet ja hyvät aikomukset aivan lyttyyn. Poliitikot eivät pysty tekemään mitään niille muutoksille, jotka maatamme ja koko Eurooppaa pian ravistelevat, kun tuntuu että he eivät edes käsitä mitä on tapahtumassa laajassa mittakaavassa. Tarkoitan esimerkiksi taloutta ja monia sosiaalisia ja ideologisia kriisejä.
PoistaKoronanhoito voi onnistua jos Pfizerin rokotetta saadaan ajoissa. Tällä välin kuitenkin hyvinvointiyhteiskunnan pohja murenee pahasti pelkkien konkurssien vuoksi.
Ei minulla ole mitään kovin kummoista uskoa oikeistoonkaan. Ehkä siellä ei kaikin osin jumita niin pahasti pelkän ideologian vuoksi. Epäilen kuitenkin vahvasti, että oikeisto nousee ensi kuntavaaleissa alkaen politiikan näyttämöllä, varsinkin jos SDP kyykkää.
PoistaSori pessimismini. Varmasti tuolla identiteettipoliittisella puolella on ihan mielenkiintoisia nyansseja ja uusia keissejä tulee kuin Netflixiin sarjoja, hyvin tehtyä juttua jne. Mutta vaikuttaako politiikka enää mihinkään, saadaanko mitään aikaan vai meneekö maailma menojaan ja parasta mitä voi tehdä on resignoitua ja häipyä johonkin omaan loukkoonsa kun vielä voi?
PoistaVielä: en tahdo dissata vasemmistolaista maailmankuvaa yleisesti, varmasti se toimii jonkinlaisena turvasatamana kovassa maailmassa, mutta politiikanteko vaatisi ihan uusia ideoita, tätä tahdoin sanoa. Yksilön maailmankuva nyt voi olla miltei mitä hyvänsä eikä siitä ole suurtakaan haittaa, kunhan noudattaa lakeja.
Poista"Yksilön maailmankuva nyt voi olla miltei mitä hyvänsä eikä siitä ole suurtakaan haittaa, kunhan noudattaa lakeja."
PoistaMaailmassa niin paljon huminaa siitä mitä ihmiset ajattelevat, sanovat tai mitä heidän kuvitellaan ajattelevan, sanovan tai tuntevan (väärin), että tuo on on hyvä muistaa!
Mahtuu monenlaista poliittisuutta, ilmaisua ja uskonnollisuutta (jne.) tänne kunhan ei kosketa vahingoittamistarkoituksessa toiseen ihmiseen (sis. fyysisen ja henkisen) eli kaikessa yksinkertaisuudessaan noudatetaan lakia.
Ei tuo keskustelun moniäänisyys tietenkään mitään muuta. Omaa älyllistä mielihyvää se lähinnä palvelee.
VastaaPoistaNo mutta on sekin jotain! Asioiden merkitykset voidaan nähdä ja pitää relevantisi mikroperspektiivissä niin kauan kuin yhteiskunta ei aivan täysin ajaudu romahduksen tielle.
PoistaTässä mielessä Suomessa saadaan todennäköisesti elää omassa älyllisessä mielihyvässä ainakin sen aikaa, kun me heppuset olemme elossa.
Olen itse sitä mieltä, että vain jonkinlaisena esteettisenä (aistien merkityksiä kokevana) ja metafyysisenä (merkityskysymystä pohtivana ja kokevana) olentona olemassaolossa voi nähdä mielekkyyttä.
Hyvin monella muulla saralla (fyysinen todellisuus, yhteiskunnallinen todellisuus) merkityksen eli elämänvoiman mahdollisuudet kapenevat. Siksi politiikka tuntuu yhtä aikaa kuumottavalta ja ontolta.