Nämä pari sivua (32 ja 33) ovat Simone de Beauvoirin kirjasta Moniselitteisyyden etiikka. Mielestäni tämä on paras filosofian (sen alitajuisen pyrkimyksen) tiivistys, mitä olen lukenut. Kaunis, herkistävä teksti. Tämä sopii myös taiteen tiedostamattomaan pyrkimykseen (mistä tuumailin tuolla alla jutussa Kummallinen väline). Simone oli tosi kova. Ehkä poikakaveriaan Sartreakin kovempi. Ehkä.
Kuoleman kieltäminen (elämän jatkumisen lupauksen lailla) tekemällä siitä harhakuva, tai illuusio, buddhalaisuuden tapaan esimerkiksi, on totta. Samalla tavalla juuri kuin miten nihilisti tai arjen kyynikko kieltää merkitykset ja merkityksellisyydet.
VastaaPoistaTätä lienet Juha tarkoittanut jo pitkään?
Itselläni oli käänne kun erään jouluajan tunsin erittäin voimakasta täysin lamauttavaa fyysistä kipua. Voisi sanoa, että tulin tietoiseksi ruumistani, siitä että kaikki on ainetta, aineellisuutta, lihaa, verta, mutaa, vetyä, happpea, kiveä. Myös ihminen. Ja hänen kokemuksensa.
Elämä voisi nimittää aineen ajaksi, tai aineen juhlaksi.
(Sivujuonteena josta en tässä sen enempää sitten se, että tajusin myöhemmin että uskonto jota haluan tunnustaa, vaikka surkeasti sen teenkin, on myös aineen uskonto. Siinä kaikkea voi koskettaa, kaikki on lihaa...)
(Mutta ilman tuota uskon kulmaakin on hienoa tämä aineellisuus. Olemme massamme ja sen ilmiömme. Kaikki on hyvin ruumiillista.)
Samaan tapaan huomaan "kieltäväni hengen" myös taiteessa, kirjallisuudessa, leffoissa jne. Kun teos on aineellinen vahvasti, ruumiillinen, siinä on fyysinen olomuoto (en osaa kuvata tätä), se sisältää fyysistä todellisuutta, maailman mutaa ja lihaa, tai että se ainakin vaeltaa myös niissä, teos on helpommin omani.
VastaaPoistaHuom! Tällä en tarkoita että tarkoittamani Aine olisi yhtä kuin esim. realismi tai naturalismi (vaikka voi se olla myös sitäkin).
Hieno ajattelu!Juuri noin. Tavallaan Simone de on kuin Niitze, sano kyllä elämälle ja sen ristiriidoille. Tuo sun aineellisen pointti ois hyvä käsitetaiteen aihe.
Poista