tiistai 20. kesäkuuta 2017

KÄYTÄNNÖLLISEN KIELEN KAUNEUS



Ostin seitsemällä eurolla näköispainoksen Edit Reinilän, Sofie Caloniuksen ja Valma Krankin keittokirjasta Kotiruoka - keittokirja kotia ja kouluja varten. Kieltäkään ei ole korjattu.

Useimpien suomalaisten klassikkojen ylevästi kaunoilevaa kieltä en tahdo jaksaa. Ahon Juhaa esimerkiksi. En sitten millään. Mutta Kotiruoan ohjeet asiatyyliin vuodelta 1908 ovat konstailematonta kultaa; kielen käytännöllisen funktion ajatonta kauneutta. Kielen yllättävässä suhteessa aikaan on jotain mieltä valpastavaa. Ohjeita lukiessa maailman kohina tuntui jo Suomalaisen kirjakaupan hälinässä katoavan ympäriltäni. Vaikutus oli meditatiivinen ja ostopäätös heti selvä. Ja olen tietenkin varma, että Wittgenstein olisi pitänyt tästä kielen konstailemattomasta välineellisyydestä; käytännöllisen kuvan muodostumisesta.

"Kalasta poistetaan ruodot, se hienonnetaan; munat vatkataan ja kaikki yllä mainitut ainekset sekoitetaan yhteen. Seos kaadetaan voideltuun vuokaan ja paistetaan uunissa." 

maanantai 19. kesäkuuta 2017

TUNTEELLA KYLLÄSTETTY JÄRKI: sarjamurhaaja erehtyy




Missä määrin kaikki on sallittua tulematta hulluksi? 

Kuten tiedätte, näin se minun mielestäni pitää kysyä eikä mitenkään muuten. Hyvän ja pahan kysymisessä järkeä ja tunnetta ei voi erottaa toisistaan. Vain sillä tavoin kysymys pysyy aidosti mielekkäänä. Pelkän relativistisen järjen matkassa ajaudutaan vain pseudofilosofiaan ja näennäisiin paradokseihin. Järjen perusteella kaikki, ihan kaikki, on tietenkin mahdollista. Mutta tunne kyllästää järjen lauseita tahdosta riippumatta. Kun sarjamurhaajafiktiossa psykopaatti uskoo haastavansa jokamiehen moraalia pakottamalla jonkun julmuuteen, hän syyllistyy juuri siihen virheeseen, josta nyt on kyse: järjen ja tunteen erottamiseen. Ja tietenkin siksi, että hän psykopaattina voi niin tehdä.

Teoksessa Ihmisyys (Like 2003*) Jonathan Glover kirjoittaa:

"Eettinen teoria, joka oikeuttaa inhimilliset katastrofit tai ei pysty auttamaan niiden välttämisessä, on puutteellinen. Auschwitzissa ja muualla mieleen tuleva ajatus - 'ei koskaan enää' - on paljon tärkeämpi kuin yksikään absrakti eettinen prinsiippi. Jos minut saataisiin uskomaan, että muutoin vakuuttavan eettisen teorian avulla voidaan oikeuttaa natsien tekemä joukkomurha, hylkäisin teorian empimättä. Kun etiikkaa jälleenrakennetaan, keskeinen sija on sillä vastenmielisyydellä, jota näitä asioita kohtaan tunnetaan."

-
*Teksti löytyy helposti kirjan etukannen liepeestä. Teoksen on suomentanut Petri Stenman.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

NOSTALGIAN TÄYDELLISYYS




Nostalgialla on huono maine aidon ja toden kieltämisenä.  Minä taas otan siitä kaiken irti. Se ei ole menneen vaan läsnäolevan kaipaamista. Sen muistamista. Se kokoaa yhteen sen, mitä havainnosta ja ajattelusta jää yli. Tai puuttumaan (mikä on tietenkin ihan sama asia koska tietoisuuteni ei voi ajatella itseään). Nostalgia on minulle yhtä tärkeää kuin hyvyys, kauneus ja totuus, koska niistä jokaisesta se minua muistuttaa. Ja tietenkin hetken tärkeydestä.

torstai 15. kesäkuuta 2017

PSYKOPOLITIIKKAA

Kuka masinoi vai masinoiko kukaan? Haluttiinko hallitukseen? Missä määrin arvot lopulta kelläkin eroavat?

Näitä on mukavaa arvailla, varsinkin kyynikkojen, opposition ja poliittisten toimittajien. Joka tapauksessa kiinnostavaa on tämä: miten tämä poliittinen jakautuminen näkyy siinä, kuinka uusvaihtoehtoiset joutuvat tästä edes puhumaan itsestään? Mikä heille tulee nyt liian näkyväksi? Nyt kun ei enää voi vähätellä äärioikeistoisen siiven merkitystä puolueelle, hyötyä heistä ja sitten häivyttää arvojen sovittamatonta ristiriitaa tai samuutta poliittiseen retoriikaan. Nyt kun sitä ei enää voi sietää eikä hiljaa kompata kun se asettuu keskiöön ja pakottaa jakamaan tai kieltämään äärimmäisyytensä. Millainen julkinen ja yksityinen minä tässä itse kullekin nyt muotoutuu? Miten se ilmenee itselle ja muille?

Entä oliko niitä natsitervehdyksiä? Ainakin Halla-aho joutui Tiina Elovaaran ansiosta ensimmäistä kertaa sanomaan julkisesti ääneen, ettei itse hyväksy niitä. Antti Rinteen ponteva ja asioita yksinkertaistava kommentointi tänään eduskunnassa minua kertakaikkiaan vitutti.

-
Alla oleva linkki on hyvä kirjoitus maahanmuuttokriittisyys-sanan vesittymisestä. Jutussa kommentoidaan myös hallituskriisiä.

http://netn.fi/artikkeli/maahanmuuttajien-vastustaminen-ei-ole-kriittisyytta#.WUSD3Q15xmw.twitter

maanantai 12. kesäkuuta 2017

LIIAN KOHTELIASTA RELATIVISMIA?

Ylen välittämässä tiedotustilaisuudessa ja Kolmosen uutisten haastattelussa Sipilä lausui seuraavasti: ”Arvopohjia ei ole oikeita tai vääriä, ne ovat vain erilaisia.” 

Jos ihmisyys on mittana niin kuin Sipilän ja Orpon mukaan oli (haluaa itse että nimi taipuu noin), en ymmärrä lausumaa. En tajua, miksi arvojen neutraalisuutta pitää erikseen korostaa sen jälkeen, kun arvojen syvästi laadulliset erot on ensin tehty selväksi. Ymmärrän että pääministerin täytyy olla varovainen sanoissaan, mutta lisäys on turha. Varsinkin kun tuosta kohteliaasta relativismista voi kukin nyt napata sen mitä haluaa siitä kuulla. ”Eihän pääministerikään meidän arvoja sinänsä tuominnut.”

Arvot ovat tässä maailmassa oikeita tai vääriä. Tässä maailmassa jokainen alistettu ja syrjitty ne oikeiksi tai vääriksi kuulee ja kokee. Heille niissä ei ole mitään puolinaista. Aina kun ihmisyys on mittana, tuon mukaan me tekoja ja sanoja arvotamme oikeiksi ja vääriksi eikä sitä periaatetta tarvitse yhtään loiventaa. 

Ja että tämä nyt tulee ihan selväksi, olen siis sitä mieltä, että hallituksessa tehtiin oikea päätös. Varsinkin kun Halla-aho ei näe kirjoittamissaan törkeyksissä mitään kummallista. Ja toisin kuin Laura Huhtasaari luulee, aika ei lausumia arvoiltaan oikaise, jos niiden lausuja ei teen niitä okaisevia valintoja. Laura. Etkö sinä todellakaan edes salaisimmassa sisimmässäsi näe tässä mitään ristiriitaa?

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

EPISTEEMINEN TOLKKU JA ÄÄRIPÄISYYS


Lukijani ovat varmasti huomanneet mikä minua erityisesti ärsyttää. Se että oma epävarmuus omien asioiden laidasta jätetään retorisesti huomioimatta. Ollaan valikoivasti skeptisiä eli episteemisesti ääripäisiä. Kukaan kun ei voi olla täysin varma, ei ainakaan siihen asti, kunnes skeptisismi osoittautuu mielettömäksi eli johtaa absurditeetteihin, epäoikedenmukaisuuteen tai kärsimykseen (eli siihen vääränlaiseen tolkkuisuuteen). Episteeminen ääripäisyys on yhteisön ongelma. Yhteisön laatuun ja aatteeseen katsomatta. Joku kun sen ihan varmasti kyllä aatteensa sisarissa huomaa, mutta ei yhteisöllisen ideaalin vuoksi sitä "tule korjanneeksi". 

Minusta ei politiikkaan olisi. Tästä episteemisestä heikkoudestani ei kukaan minua kiittäisi. 

lauantai 10. kesäkuuta 2017

ODOTAN KESKUSTELIJOILTA ALKUPERÄISYYDEN TARKEMPAA MÄÄRITTELYÄ

Katsoin Ylen Oddasatia.  Puhuttiin taas alkuperäiskansoista yleistäen, eli rinnastaen vaikkapa inuiitit, aboriginaalit, "intiaanit" ja saamelaiset keskenään.

Minua tämä kiusaa. Odotan joka kerta käsitteen tarkempaa määrittelyä ja erityisesti sen käyttäjiltä. Mitä alkuperäisyys saamelaisten kohdalla tarkalleen merkitsee eli mihin lain myöntämä oikeus käyttää ilmaisua tarkalleen perustuu? Kun ei ainakaan siihen, että he olisivat olleet täällä muita ennen (ja sitten syrjäytetty Amerikan tai Australian alkuperäsväestön tapaan). Tuntuu kuin luonnonmukaisuuden ja alkuperäisyyden ideat sekoittuisivat tässä keskenään. Ehkä jo itse siis vastaan kysymykseeni. Toinen alkuperäisväestö on ikään kuin jäänyt enemmän juurilleen ja toteuttaa yhä jotain alkuperäisempää elämäntapaa kuin muu alkuperäisväestö.

Alkuperäisväestön tarkka määrittely on tärkeää, koska siihen liittyy niin paljon poliittista, eettistä ja filosofista retoriikkaa. (Viimeksi politiikassa asiassa kunnostautui Vihreiden Emmi Kari.) Käsitteen epämääräisyys saa sen käyttäjät tuntumaan joko välinpitämättömiltä, tietämättömiltä tai vilpillisiltä. Ja se tekee avoimesta vuoropuhelusta jos ei mahdotonta, niin ainakin hirveän vaikeaa.

---

Alla olevasta linkistä löytyy yksi vastaus alkuperäiskansan oikeutukselle saamelaisten kohdalla:

"Sana ”alkuperäiskansa” ei tosin tarkoita, että saamelaiset olisivat jotenkin alkuperäisempiä kuin suomalaiset.

'Se on hieman harhaanjohtava termi”, sanoo arktisten alueiden historiaan erikoistunut dosentti Matti Enbuske Oulun yliopistosta.
Saamelaiset on määritelty alkuperäiskansaksi siksi, että heitä elää edelleen samoilla alueilla kuin Norjan, Ruotsin ja Suomen nykyisten valtionrajojen määrittelyn aikaan.
”Kun kansallisvaltioiden rajat muodostuivat, saamelaiset joutuivat ikään kuin valtioiden väliin', Enbuske sanoo."

(https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/sortoa-sanovat-saamelaiset-jo-usein-siita-tullut-vahan-pakkomielle/)