Alentuva suhtautuminen jopa ammattilaisen taholta ei ota jäädäkseen, kun kyse on alkoholista.
Katsoin uutta Lupaus sarjaa, taisi olla ensimmäinen osa. Siinä ihmiset sitoutuvat olemaan juomatta 5 viikkoa. Sehän on sarjan ajatus. Oikein hyvä, jos siitä on itselle ja varsinkin lähimmäisille hyötyä. Mutta sarjan lääkäri hämmensi mieltäni, tai no, ollaan rehellisiä: aiheutti minussa alkukantaista raivoa.
Itse työskentelen rikosseuraamusalalla ja päihdeongelmassaan kamppailevien kanssa joudun tekemisiin lähes päivittäin. Se mitä en voi sietää, on alentuva käyttäytyminen ihmistä kohtaan näissä tilanteissa. Mieluummin sanon suoraan ja olen vaikka vähän tylykin (minut työssäni kohdanneet tämän varmaan tietävät), mutta ainakin yritän olla puhumatta aikuiselle ihmiselle kuin lapselle.
Mutta tämä Lupauksen lääkäri... Kun yksi näistä kieltäytyjistä kysyi häneltä, "otatko itse koskaan kuppia", niin vastaus oli retoriikkaa lapselle, jotakuinkin tällainen: "En tykkää krapulasta ja siksi vuosiin en ole ottanut."
Jos olisin ollut se kysyjä, olisin jatkanut että "jos kerran on tuommoinen alkoholiongelma että kun ottaa niin aina menee krapulaksi, ymmärrän että varot juomista". Kommentti olisi tietenkin ollut sarkastinen, koska tämä lääkäri omalla vastauksellaan kerjäsi sitä. Minusta päihdealan ammattilaisten ei itse pidä pönkittää aiheen mystifiointia, moralistisuutta ja mustavalkoisuutta tämän lääkärin tapaan. Miksei hän vain sanonut, että "kyllähän minäkin joskus otan" tai sitten vain olisi todennut "etten ota"? Miksi piti kätkeytyä krapulasta puhumalla ongelmakeskeisen ja moralistisen retoriikan taakse? Ihmeellistä on tämä ehdottomuus alkoholiin liittyvässä puheessa: joko ollaan raittiita tai sitten juodaan ainakin krapulaan asti. Näköjään lääkäreitä myöten.
Miksi tällaista alentuvaa ja moralismissaan lattean läpinäkyvää puhetta pitävät yllä jopa alan ammattilaiset? Tai siis ainakin tämä Lupauksessa esiintyvä. Miksi on suhtauduttava aikuisiin ihmisiin kuin lapsiin, kun kyse on alkoholin aiheuttamasta ongelmasta? Tai sitten jopa ihan ongelmattomasta mielihyvästä.
Kai jälkimmäistäkin edes joku on joskus kokenut? Vai haluaako kukaan myöntää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti