Lähestulkoon lapsellisen pidäkkeettömästi ihailemastani Terrence Malickin esikoiselokuvasta Julma maa (Badlands, 1973) kirjoitin näin:
Vaikuttava ja pakottoman runollinen atmosfääri; realismi ja metaforisuus soivat yhteen, ovat ikään kuin yhtä elementtiä; teoreettinen ja kirjallinen mutta silti puhdasta elokuvaa ja voimakkaasti elämyksellinen; Lost in translationin tavoin tätäkin voi syyttää ehkä ohuehkoksi, mutta puolustus on sama: juuri keveydestä ja pitäytymisestä päähenkilöiden tilassa ja hetkessä kasvaa elokuvan uskottavuus ja vaikuttavuus.*
Nyt haluan puolustaa elokuvaa psykopaattitutkimuksen klassikkoa Robert Harea vastaan. Sivuilla 80 ja 81 hän kirjoittaa teoksessaan Ilman omaatuntoa Malickin elokuvasta seuraavasti:
"Badlans perustuu löyhästi Charles Starkweatherin ja hänen tyttöystävänsä Caril Ann Fugaten uraan murhaajina. Se on epämiellyttävä fiktio, mutta sen ydin on realistinen. (Martin Sheenin näyttelemä) Kit Carruthers luo mielikuvitushahmon, jonka vastustamaton viehätysvoima ja taitava sanatulva sopivat erittäin vakuuttavasti psykopaatin luonnekuvaan. Päähenkilön kiintymys tyttöystäväänsä Hollyyn käy kuitenkin liian syvälliseksi ja vahvaksi vaikuttaakseen todelta. Elokuvaa voisi pitää Hollywoodin tuottamana puhdassydämisen psykopaatin romantisoimistarinana, mutta katsotaanpa uudelleen. (-) Jos Kit edustaa elokuvantekijän käsitystä psykopaatista, siinä tapauksessa Holly onkin todellinen psykopaatti. Holly ei pysty tuntemaan syviä tunteita. Loistava näyttelijä Sissy Spacek on tehnyt Hollysta ulkopuolisen ja pelkän puhuvan naamion."
Hare on tärkeä nimi psykopatian tutkimuksessa mutta elokuvaa, ainakaan tätä, hän ei mielestäni välttämättä lue kyllin tarkasti. Voidaan nimittäin kysyä, miten aito ja syvä tuo Kitin suhde Hollyyn on? Eikö tyttö ole Kitille lähinnä romanttisen (ja juuri psykopaattisen ohuen) roolin todistaja? Eikö Kit enemmänkin halua tulla nähdyksi Hollyn kautta kuin rakasta tätä? Minusta kyllä. Kit jos kuka on juuri narsistinen (ja klassisen kylmä) psykopaatti, joka käyttää toisen ihmisen läsnäoloa itsensä vahvistamiseen.
(Kitin ja Hollyn suhdetta voisi myös lukea amerikkalaisen (populaari)kulttuurin ja siinä elävän ihmisen mentaalisena maisemana, sen yleistyksenä, mutta se on ehkä jo toisen kirjoituksen aihe**...ellen sitten myöhemmin innostu jatkamaan vielä tässä...)
_
*Jutussa Blogistin 10+1 parasta elokuvaa
** ks. Unohtumaton Badlands
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti