"Kuolleen liikkumattomuus on peiliäkin tarkempaa: elävän muistin ja voimattoman mielikuvituksen liikettä."*
Mysteeriä "selittävien" henkien turha konkretisoiminen on Stephen Kingille häiritsevän tyypillinen ja suorastaan lapsellinen genremaneeri hänen kauhuromaaneissaan ja se himmentää tälläkin kertaa jutun potenttiaalista loistoa. Pelkkä selittämätön kuolleista herääminen kun olisi ollut vahvempi metafora torjutun paluusta. Loppupuolelta poistaisin surutta muutaman luvun. Tästä marinasta huolimatta romaani on minulle tarpeeksi vaikuttava ollakseen pieni mestariteos: kertomus väistämättömän kieltämisestä ja sen seurauksista; tutuimman vieraudesta; elämän kauheudesta ja pyhyydestä. Uinu uinu lemmikkini on genrekirjallisuuden Kuiskauksia ja huutoja. Todellakin peiliä tarkempi kuva muistin ja mielikuvituksen voimattomuudesta kuollutta katsellessa. King on myös hyvä tarinankertoja, tekee hyviä huomioita ja minun rytmitajuni mukaan kirjoittaa nautittavasti. Mikäli on uskominen suomentaja Pirkko Talvio-Jaatista.
-
*Täydellisyyden mittakaavoja (Non Art Books, 2007); ks. myös kirjoitus Kuollutta katsellessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti