Sen mitä viikossa ehdin kokea, Lontoo on sekoitus kaikkea: rumaa ja kaunista, siisteyttä ja sotkua, tyyliä ja tyylittömyyttä, ja tietenkin tieteen ja kulttuurin historiaa. Täpötäysiä roskapönttöjä ja roskapusseja kadulla (jotka tosin on tuotu sinne kerättäviksi). Hanojen vedensekoittimet ovat ainakin uusissa hotelleissa jo moderneja, joten niistäkään ei enää pystykomiikkaa pääse tekemään ellei vääristele totuutta. Tunsin oloni kotoisaksi. Tuntui että junttiuteni sulautui hyvin tähän joukkoon. Ihmiset eivät oikeastaan oleellisilta osin poikkea toisistaan, niin uskon. Berliini, Lontoo, Helsinki ja Seinäjoki... Tervehtivät, kiitävät ja pyytävät kukin tavallaan anteeksi (ohoa en täällä Seinäjoella kuule) ja istuvat metrossa sen kummempia elehtimättä. Ja kaikki ne vierasmaalaiset jotka kulkivat hotellin hissillä, olivat yhtä hiljaisia kuin me. (Emme siis tässäkään ole mitenkään erityisiä, itsemurhissakin enää vain euroopalaista keskitasoa.)
Jos Lontoo olisi ruoka, niin höyrymakkara kurkkusalaatilla. (Berliini taas porsaankyljys kokoperunoilla.)
Katusoittajille ja kodittomille piti varata kolikoita taskuun. Jos englantini olisi sujuvampaa, olisin halunnut kysyä joltakin heistä, mitä tapahtui, että on nyt tässä tilanteessa. Mutta englanniksi olen varovainen. En aloita sellaista, jota en vamuudella kykene viemään laadukkaasti ja oikealla sävyllä loppuun ja varsinkin tunneherkässä asiassa. Se puhuuko tuossa asemassa oleva ihminen sitten totta, on merkitysetönä. Tärkeää on se, että joku olisi kiinnostunut. Mutta tyydyin siis vain rahan antamiseen ja ystävälliseen vastaukseen kiitokselle. Niin ja tietenkin tippeihin piti tottua, muistaa ne. Luulen että tipit tekivät henkilökunnastakin pikkupuheisempaa, toisaalta ystävällisyyteen suhtautui tippien takia myös kyynisemmin (mitä en tietenkään näyttänyt).
Sää oli poikkeuksellisen lämmin koko viikon. Näin sanottiin kun kysyin tarjoilijalta, että eikös Lontoossa pitänyt "aina" sataa. Kerran tai pari taisi vähän tipauttaa vettä, mikä näkyy tuossa vaimoni ottamassa kuvassa. Istuimme tietenkin oluella. Niin ja kesken jäänyttä Lajien syntyä piti taas jatkaa Luonnontieteellisen museon innoittamana.
Kiva kuulla, että sulla oli hieno matka Londonissa! Jaksanet sillä hyvin tän syksyntulot ja elämänmenot. jope
VastaaPoistaVarmasti hauska reissu, Juha! Hienoa, että pääsitte.
VastaaPoistaJoo. Kyllä pitää varmaan uusintaa ja käydä myös Oxfordissa, kun nyt jäi.
VastaaPoista