Marx kulkee ihmettelemässä ja kommentoimassa aikaamme. Hän tuijottaa jossain Pariisin keskustassa jouluun somistettua rikottua näyteikkunaa ja siinä olevaa toista partasuuta, mekaanista joulupukkia. Suuria lumihiutaleita leijailee. Jossain palaa auto.
maanantai 10. joulukuuta 2018
MARX PARIISISSA
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuo Marxisi keskimmäinen kommenti ilahduttaa.
VastaaPoistaMun kieltä ja ajatusta (saarnaa) tuossa, että köyhimmillä, ja tarkoitan nyt länsimaisiakin, ei ole antaa kaunista uhriaan edes luonnon hyväksi.
Rikkaat antavat ilmastonmuutokselle uhrinsa paljostaan, ja vielä jää kaikenlaista rikkautta, vaikkapa sosiaalista ja älyllistä ylikin, mutta asemaltaan tai ekonomialtaan vähäisemmillä ei ole tässäkään asiassa mitään annettavaa, ei lentämättä jätettyjä lentoja, ei downshiftausta, eikä sitä kautta mitään (uus)moraalista saatavaa.
Eikä menetettävää.
Trash (en käytä nyt attribuuttia) pettää ideaalikansalaisuuden (ja ilmastoeliitin) tässäkin asiassa.
Ihan kaikessa, ja vielä tässäkin...
Marx on nyt siellä kadulla oikeassa, viimeinkin. Pukisiko se keltaisen liivin?
Juha, tämäpä on hauska! Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä Marx olisi sanonut aiheesta luonto ja prole päätyessään Neuvostoliittoon, jossa jokienkin suuntia käännettiin ja suuria järviä kuivatettiin, tai mitä hän olisi tuuminut jossakin Afrikan vasemmistodiktatuurissa vieraillessaan. No, tuo Pariisin visiittikin oli mainio!
VastaaPoista"Luonnon ja kapitalismin liitto on täältä poissa ollessani tehnyt proletariaatista enemmän vihollisiani kuin ystäviäni." Tämä on kyllä ihan pätevä havainto edellisistä spekulaatioistani huolimatta. Marx ei tainnut osata ajatella luontoa hirveästi oman aikansa kehyksessä eikä ihan hirveästi ihmisluonnettakaan, vaikka monessa oli hyvin kartalla.
Kiitos mukavusta kommenteista.
PoistaJope, tuo sun kommentti on hyvä!
Marx olisi ymmällään... Ehkä marx ois niin hämmentyny ettei se tiedä pukisko liiviä. Ehkä se ois ensin eksyny joidenki vihreiden tapahtumaan kuunteleen luentoo niukkuuden ylevyydestä ja polttoaineen hinnankorotuksen tarpeellisuudesta ja kokisi samastuvansa vihreään edustyksellusyyteen, vihreään vallankumoukseen... sitte se näkis kaiken tuon. Ympäristön hyvinvointiin (osaksi) vetoava polttoaineiden hintoja nosrava etuoikeutettu luokka vs. itselle "vanhanaikaisesti" enemmän vaativa työväki ja köyhälistö. Jotenkin nuo mellakoijat silloin näyttäisivät liikaa konservatiiveilta... Ja mikä pahinta, tavallaan niin onkin. Ne jotka eivät nykyään vetoa luontoon ja tyydy vähmpään, OVAT konservatiiveja. Luonto on köyhää vastaan tässä asetelmassa joska köyhän pitäisi ensin unohtaa itsensä. (Mehän toivomme ja vähän uskommekin, etteivät vaikkapa afrikkalaiset viisaasti halua elintasomme kunhan valistamme heitä ympäristöongelmista, että riittää kun jaamme jo olevan hyvinvoinnin määrän kaikkien kesken, mikä on tietenkin vähemmän hyvinvointia kuin meillä on nyt. Kyllähän ne tietenkin siihen tyytyvät...) "Luonnon ja kapitalismin liitto on täältä poissa ollessani tehnyt proletariaatista enemmän vihollisiani kuin ystäviäni", ajattelee nyky-edistyksellinen eli vihertynyt Marx. Ainut mitä Marx siis voisi vaatia, niin sitä, että kaikki mitä jo on niin jaetaan mutta lisää ei enää tuoteta. Se olisi kompromissiyritys luonnon ja "proletariaatin" välillä. Tyydyttäisiinkö siihen? Kuka tyytyisi? Mitä ensin olisi voitettava että tuo mahdollistuisi?
PoistaMun veikkaus: Marx ei pukisi liiviä, koska näkisi tässä liikehdinnässä vain proletaarin oireilun kapitalismin joidenkin seurausilmiöiden kourissa, mutta toisaalta, jos se olisi seurannut esimerkiksi Suomen vihreitä, olisi se yhtä lailla hämillään heidän argumenttiensa valikoivuudesta ja elitistisyydestä ja sekavuudesta. Se tajuaisi, etteivät vihreät edusta oikeastaan filosofisesti tai ekologisesti kestävää ajattelua, kun eivät ole kunnolla hahmottaneet koko ongelmaa vaan sekaantuneet yhä pidemmälle identiteettipolitiikkaan ja lillukanvarsiin.
PoistaLuulen, että Marxilta menisi jokin aika, että se saisi kiinni siitä valtavasta siirtymästä, joka on tapahtunut vajaassa parissa sadassa vuodessa. Sitten Marx hautaisi päänsä käsiinsä ja itkisi. No, ehkä se ajattelisi, että kapitalismi murtuu vielä jokin päivä, joskus tulevaisuudessa, mutta sen logiikka ei riittäisi hahmottamaan mitä silloin tapahtuisi. Valitettavasti Marxille olisi näytetty myös dokumentteja hänen nimissään ja hänen ideoidensa pohjalta rakennetuista yhteiskunnista. Ehkä hän sanoisi: Nämä ajat eivät ole minua varten...
No, jos se kohtaisi jotain Paloheimon, entisen Soininvaaran ja Linkolan kaltaisia tyyppejä, niin ehkä sitten jotain värähtäisi vanhassa Marxissakin...
Marxilla on hauska leikitellä juuri noin kuten tässä tehdään, mutta pakko mainita itsestäänselvyys omasta puolestani. KM:n ajattelun ja osin älyllisen agitoinnin seuraukset ovat ehkä kammottavinta, mitä tässä maailmassa on liikkeelle laitettu. On historiallinen mielipidekysymys vailla vastausta kumman teoksen, Taisteluni vai Pääoman seuraukset ovat olleet mustempia.
VastaaPoistaSori, tuon itsestäänselvyyden toteaminen.
Mutta jos ajattelemme keiden kanssa Marx liittoutuisi tässä ajassa ja lähdemme siitä, että se olisi valmis mihin tahansa vallitsevan systeemin haastamiseen, niin mistäs tiedätte ettei vaikka varmasti todellisen radikaalin ja vallankumouksellisen (sellaiseksihan se itseään nimittääkin), nimittäin Steve Bannonin.
Vasemmisto, vihreä vasemmisto on ihan vallan ytimessä näinä aikoina Euroopassa. Tuskin Marx siitä innostuisi. Toisaalta kovasti ovat keskusvallan perään (kommentoin tänään Vesan blogissa just siitä). Ja globalismi-internationalismin.
Mutta niin on kuin Juha sanoit, kaikkein heikoimmassa asemassa Euroopassa olevat ihmiset ovat todellakin pääsääntöisesti omalla tavallaan konservatiiveja.
Syrjäytynyt työtön konservatiivi ja vasemmmistolaisliberaali rikas luovan luokan ihminen on ihan tyypillinen nykyajan kuva. Niin on maailma keikahtanut.
Survival of the fittest, kääntyikin kokonaan toisin päin. Ja voihan olla, että nämä uusvasemmistolaiset tai sen henkiset liberaalit porvarit (tuota sanaa en käytä koskaan pilkkana) ovat todellakin myös vahvempia, luovempia, itsekontrolloidumpia ja älykkäämpiä kuin konservatiivisuuteen pelastusrenkaana tarrautuneet heikommat.
Ja koska luonnon ja ilmaston suhteen on alettava tehdä jotakin, ottavat tässä nuo edelläkävijät ensimmäiset askeleet.
Marx olisi siis pulassa. Duunarit ja varsinkin "lumpenproletariat"
olisivat pettäneet sen pahasti. Kun se kattoisi ajankohtaisohjelmia ja lukisi vihapuhetta somesta ja twittereistä, se oppisi pian että ne kulkee 2000-luvulla nimellä white trash.
(tulin vielä kirjoittamaan sen, etteivät mahdolliset nuoret lukijat järkyty, että yhdistin marxin bannoniin, koska e n pidä kummastakaan enkä kummankaan pääväitteistä)
PoistaTulipa mieleeni Versojen Vaihtamalla paranee postausta lukiessani, että jos kalliit sähköautot tulevat pakollisiksi, siinä on yksi luokkajako valmis. Ei niihin ole kaikilla varaa. Kummanhan puolella marx tuossa kohtaa olisi, kummalla tavalla heikon puokella: luonnon vai köyhön? Tuo autoilu tulee olemaan kyllä jonkinlainen peruskysymys...
VastaaPoistaJuha, vastasin sulle Versoissa. Jakaa kansan, on johtopäätös.
VastaaPoista