Selkeä esitys. Wittgenstein oli myös eksistentiaalinen filosofi. Tämä on se Wittgenstein, joka minulle on tärkeä. Oikeastaan Wittgensteinin myötä tajusin, että vaikka kuinka yrittäisin viitata vaikkapa kosmoksen valtavuuteen väheksyäkseni olemassaoloani sen osana, mikään minussa ei vähene. Mikään määrä, mitätön tai ääretön, ei voi vähentää olemassaoloani, tehdä siitä turhaa.
"Paljonko satunnaisuutta tarvitaan ihmisen välttämättömyyteen?" Tuon (satori)kysymyksen olen esittänyt monta kertaa useissa yhteyksissä. Vastaus ei tietenkään ole määrällinen. Juuri tästä Wittgenstein puhuu.
Tämän luen viikonlopun aikana. Wittgenstein on ehdoton lempparini 1900-luvun filosofiassa.
VastaaPoistaDeweyn rinnalla.
Poista