Perkele! Haapala ne ovat kuolleen jalat. Kun Saari ei saa paikalle aitoja kuolleen jalkoja niin se käyttää siinä omia jalkojaan. Pitääkö vääntää rautalangasta? Ylimääräinen o-kirjain on Saaren virhe, jolla on tuhoisa vaikutus sanassa liikkumattomuus. Perkele! Teidän kanssanne perkele! Korjaa kirjoitusvirheesi Saari. Perkele että mua vituttaa kaikki! Perkele Haapala kasvatko sä ikinä mielipuoleksi vai ootko sä vain yliopistohilseinen kirjallisuuden majesteetti!!! Perkele! Perkeleen perkele tätä Saarten blogia jolta mun on kaikki syy olla poissa! Ja lupaan kadota! Perkele!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ano eli Anis... Ei sentään pedikyyriä anova Anais Nin... No niin, kyllähän mä huomaan, että siinä on olevinaan kuolleen jalat. Vai onko, todella? Eniten harmittaa, ettei kukaan ole vaivautunut leikkaamaan sen varpaankynsiä - eikö suakin harmita juuri tämä heitteillejättö, sinä perkelettä huutava murjaani?
Vai todistaako tämä kuva jälleen sitä hyvin tunnettua tosiasiaa, että kynnet todellakin kasvavat kuoleman jälkeen ja aivotoiminnat jatkuvat... No, itse asiassa kun otin sukat jalasta ja katsoin omia kynsiäni, niin varsin samoilta näyttävät, lohkeavilta... Olenko elävä, nukunko vain vai olenko kuollut... Onko minullakin jalkasilsa... Taidan itkeä muutaman kyynelen... Anis, koskaan et muuttua saa...
Masentunut kuolee siinä kynsikoipitilassa missä on. - Saari on huolella valmistanut varpaansa masentuneen ja hirttäytyneen jaloiksi. Niin sen täytyy olla. - Jalat on kuvattu silloin kun ruumis on laskettu olohuoneen lattiaa vasten. Vanhempi konstaapeli on ottanut tuon kuvan. Sellainen vanhempi konstaapeli, jonka vaimo käy ärsyttävästi runouskurssilla.
Anis: hyvää päättelyä: masentunut ei huolehdi hygieniastaan, mitäpä hän välittäisi kynsistään, tarkan silmukan hän osaa tehdä. Olohuoneen matto, pehmeä, musta, upottava, siihen hänet lasketaan, hänet joka on roikkunut kovat kaulassa, ilmassa, vapaana... vapaanako itsensä murhaamaan vain kohdatakseen murhatun itsensä tuonpuoleisessa (jos aikaa edes on, jos on rajoja). Vanhempi konstaapeli, itse komisarius, hyvää päättelyä edelleen, tietty runous on siirtynyt häneenkin vaimostaan, joka vihdoin ja viimein löysi h y v ä n runouskurssin. Sellainenkin munkki voi joillekin käydä, edes kerran elämässä, toivoa siis on, vaikka toiset ottavat ja hirttäytyvät ja toiset antavat varpaankynsiensä kasvaa ja kalvaa sukat ja kenkien kärjet piloille... Mutta mitäpä masentunut... Olen kuullut kyllä, että jotkut masentuneet myös kiillottavat kenkänsä... Tämä mies on tahtonut astella kuolemaan paljain jaloin, vähän niin kuin Uuno Kailas...
Tuon komiammaks en jalakojani saa. Nuo teijän pohdinnat jaloista on kiinnostavampia kuin naamastani ikinä! Mutta oon korjasin. Kiitos anolle!onkohan tuokin jotain iän tuomaa huomaamatonta hajoamista kun ei näe virheitään vaikka kuinka tarkkaan lukis...
Olen pussaillut aamupäivän 5 kuukauden ikäisen varpaita, suloisia pikku herneitä noin 10-senttisen jalkapöydän päässä. Juha, pyydän anteeksi, sun varpaitasi en pussaisi.
Voi voi, hoivaaja minussa nousee esiin: jalat veteen kylpysuolan kera, liotus, raspaus, kynsien viilaus lasiviilalla ja rasvaus. Näin saamme näistä "yläluokan poikien" jalat. Hehkeänpunainen kynsilakka, kuten minulla aina, olisi liikaa, mutta väritön poikaa.
Minulle tulee näistä jaloista mieleen edellisessä käymänne Tuntematon-keskustelu. Tuntemattomassa on vääpeli Korsumäki, joka kuolee ilmahyökkäyksessä jalassaan vaimon neulomat kirjavat villasukat. Nämä ovat ne jalat, sukat on riisuttu, lautumia on jo alkanut muodostua.
Minkä ruumiiniosan otat Juha käsittelyyn seuraavaksi?
Uskokaa tai älkää mutta tämä on minusta mahottoman inspiroivaa tämä kommentointi! Kiasmaan jalkaistallaatio! Jalat ovat alastomin ja paljain ruumiinosa jota voi näyttää näyttämättä kaikkea. Inhon ja halun kohde.
Haapala jos et kertomasi synopsiksen perusteella saa aikaiseksi edes Finlandiapalkintoehdokasromaania niin kovinpa kehnoa on. Saari suostunee lainaamaan koipensa kirjan kansikuvaan.
Mikäli kyseessä jostain kumman syystä olisivat elävän jalat niin silloin kuvan olisi ilman muuta ottanut homoseksuaalinen mies joka heti kuvan ottamisen jälkeen syöksyisi suutelmaan objektia mutisten: - Ihanat pikku hernevarpaat...
Juha, jalat tekevät miehen ja mikseivät myös naisen - suoraan sanoen itselläni varpaat jäävät kyllä vaille huomiota, huomaan niiden olemassaolon yleensä siitä, että sukkaan tulee reikä; silloin on kynsien leikkauksen aika. Tosin saunassa on mukava kuoria ihoa jalkateristä. Mutta esimerkiksi suihkussa jalat ovat usein vain mukana eikä niille anneta sitä huomiota mitä muille ruumiinosille. Nyt kun asiasta tuli puhe, niin kyllähän minä talvella hellin jalkojani pitämällä sisällä pelkkiä villasukkia, kovasti jalkani siitä pitivät.
Marjatta. Inhoan ajatusta että joku hoitaisi jalkojani. (En voi sietää myöskään lihasten hierontaa.) Jotenkin tuntuu että paljaat jalat tekevät minut alastomaksi. Noloksi.
Meitä on viisitoista lottahenkistä naista. Olemme tänään puhuneet Juha Saaren varpaista. Ja olemme päättäneet, että teemme kaikkemme, että nuo varpaat olisivat isänmaallisen miehen varpaita. Jos nuo varpaat kuolevat niin kuolkoot he isänmaan puolesta. Miehen varpaiden varassa käytiin talvisota ja jatkosota. Ilman varpaita se olisi ollut mahdotonta. Lämpimät varpaat - isänmaan voitto. Vaikka sankarihaudat ovat täynnä kylmiä varpaita. Mies on se joka tarrautuu alustaan varpaillaan. Suomen mies. Joka hetki me naiset rukoilemme: - Mies muista varpaasi elävyys! Älä ole tunnoton!
Mies älä hyväksy sitä että varpaitasi pilkattaisiin fasistisiksi.
Ruusu joka lotalle! Ja Juhalle ja meille muille muistutus: rikkoutuneesta ihosta varpaiden välissä on monella isänmaan miehellä levinnyt jalkaan ruusu. Sepä ei enää nauratakaan! Oli suvi taikka talvi niin kuumeisena ja kipeänä klenkkaat antibiootteja popsien. Ja ken ruusun kerran jalkaansa saa, voi pelolla sen uutta puhkeamista odottaa. Varjelkaamme siis paitsi maamme rajoja ja kaupunkejamme myös varpaittemme välejä. Naidullekin miehelle puhtaat varpaat kunnia-asiaksi, sen olemme vaimoillemmekin velkaa.
Keskitysleirissä ei ole kenkiä. Eikö niin? Ei ainakaan kaikille. Olen vähän epätietoinen. On tuollaisia paljaita jalkoja. Paloivatko jalat hyvin Auschwitzissä? Ei se tietenkään ole uunin vika jos ihminen huonosti palaa.
Olen vanha sarjamurhaaja. En koskaan jäänyt kiinni. Mulla on kaapin päällä kuva tuollaisista koivista. Otin kuvan kun ne olivat mustan muovisäkin päällä. Siitäkin sekopäästä olin jo muut ruumiinosat hävittänyt mustissa muovisäkeissä. On aina varastossa tarpeen varalta mustia muovisäkkejä. En yleensä lue blogeja.
Olen perustamassa jalkahoitolaa ja äkkäsin Juha Saaren jaloista, että tollaset jalat mä tartten mainokseen. Jos niis viel ois hiki niin ei ois paha! Nyt tää tyttö sai siis idean! Yleensä mainoksis on kauniita ihmisii. Mut toisaalta mist sitä tietää mihin ihminen loppuu ja ihminenhän loppuu jalkoihin. Niinkö ei sen jälkeen oo enää mitään ku koivet on nähty. Mut kuink tärkeetä onkaa ihmisen loppu. Ja loppuu täytyy lyhentää ammattitaidol jos lopul on liika pitkät varpaankynnet!
Missä loppuukaan ihminen ja mistä alkaa hänen varjonsa... Nämä ovat päivän kysymyksiä. Yöllä, pimeässä, ei ihminen lakkaa lainkaan, ei edes varpaankynsiään, ajatteli neiti ja loi vielä kerran katseensa huoneistoon, jossa hän jo huomenna ottaisi vastaan ensimmäiset asiakkaansa. Hän painoi hellästi kiinni liikkensä oven ja huokaisi: Huomenna kaikki siis alkaa, mutta ensin puhtaisiin lakanoihin...
Mielisairaalan suljetulla kun menin ensimmäisen kerran pissalle paljain jaloin mietin missä on Juha paljain jaloin. - Ei. - Kusin siinä harhoissani paljain jaloin.
Musta jalka on musta mulle kaikki on kusta. Mitä jalka on susta? Saaren jalassa ei kusta. Taidettako jalka susta? Onko elämässäs kusta? Leikkiikö sen jalka susta? Paskaa kaikki on musta. Aplodit kun kyse on susta.
Kymmenlukuunen on sillä varvas havahruttamisen meininki armas mutta unohrukseen meno karvas puiren lehtiä on niiren larvas
Otat koivet pois, jätä pelkkä musta se on rehellisintä se olevan musta mailma pahenee, kaikkial ihmisen kusta Sokrateesi ryypyn juo, ihmisen kusta
Riemuitkaa ja rakastakaa sillä nythän joulu! Lapsia siittävät ne joille elämä on siitoskoulu Tehdään lapsii, tehdään lapsii koska se on tapa tehdään lapsii, tehdään lapsii, kun on oma napa
Varpaita, varpaita, varpaita, ei mailman varkaita ihmisii, ihmisii, täyttyy heil koko mailman laita sukupuuttoon kuolevalt eläinlajilt puuttuu ihmispaita Herra Saari, Herra Saari, varpaittens välis synninraita!
Ähhähää, kähhähää voi tätä elämää, kelmien elämää telmien tuhosimme sen kirjavoitunutta elämää!
Taniel Tiifoe näki jäljen jossa ihmisvarvas Saaressansa, Saaressansa, oli siinä saarelaisen varvas!
Nyt tää on paree.
VastaaPoistaKyllä se "komediaversiokin" toimi hyvin - tästä tulee vakavampaa juttua jos alkaa kirjoittaa... Mies ja varpaat...
VastaaPoistaPerkele! Haapala ne ovat kuolleen jalat. Kun Saari ei saa paikalle aitoja kuolleen jalkoja niin se käyttää siinä omia jalkojaan. Pitääkö vääntää rautalangasta? Ylimääräinen o-kirjain on Saaren virhe, jolla on tuhoisa vaikutus sanassa liikkumattomuus. Perkele! Teidän kanssanne perkele! Korjaa kirjoitusvirheesi Saari. Perkele että mua vituttaa kaikki! Perkele Haapala kasvatko sä ikinä mielipuoleksi vai ootko sä vain yliopistohilseinen kirjallisuuden majesteetti!!! Perkele! Perkeleen perkele tätä Saarten blogia jolta mun on kaikki syy olla poissa! Ja lupaan kadota! Perkele!!!!!!!!!!!!!!!!!
VastaaPoistaAno eli Anis... Ei sentään pedikyyriä anova Anais Nin... No niin, kyllähän mä huomaan, että siinä on olevinaan kuolleen jalat. Vai onko, todella? Eniten harmittaa, ettei kukaan ole vaivautunut leikkaamaan sen varpaankynsiä - eikö suakin harmita juuri tämä heitteillejättö, sinä perkelettä huutava murjaani?
VastaaPoistaVai todistaako tämä kuva jälleen sitä hyvin tunnettua tosiasiaa, että kynnet todellakin kasvavat kuoleman jälkeen ja aivotoiminnat jatkuvat... No, itse asiassa kun otin sukat jalasta ja katsoin omia kynsiäni, niin varsin samoilta näyttävät, lohkeavilta... Olenko elävä, nukunko vain vai olenko kuollut... Onko minullakin jalkasilsa... Taidan itkeä muutaman kyynelen... Anis, koskaan et muuttua saa...
Masentunut kuolee siinä kynsikoipitilassa missä on. - Saari on huolella valmistanut varpaansa masentuneen ja hirttäytyneen jaloiksi. Niin sen täytyy olla. - Jalat on kuvattu silloin kun ruumis on laskettu olohuoneen lattiaa vasten. Vanhempi konstaapeli on ottanut tuon kuvan. Sellainen vanhempi konstaapeli, jonka vaimo käy ärsyttävästi runouskurssilla.
VastaaPoistaAnis: hyvää päättelyä: masentunut ei huolehdi hygieniastaan, mitäpä hän välittäisi kynsistään, tarkan silmukan hän osaa tehdä. Olohuoneen matto, pehmeä, musta, upottava, siihen hänet lasketaan, hänet joka on roikkunut kovat kaulassa, ilmassa, vapaana... vapaanako itsensä murhaamaan vain kohdatakseen murhatun itsensä tuonpuoleisessa (jos aikaa edes on, jos on rajoja). Vanhempi konstaapeli, itse komisarius, hyvää päättelyä edelleen, tietty runous on siirtynyt häneenkin vaimostaan, joka vihdoin ja viimein löysi h y v ä n runouskurssin. Sellainenkin munkki voi joillekin käydä, edes kerran elämässä, toivoa siis on, vaikka toiset ottavat ja hirttäytyvät ja toiset antavat varpaankynsiensä kasvaa ja kalvaa sukat ja kenkien kärjet piloille... Mutta mitäpä masentunut... Olen kuullut kyllä, että jotkut masentuneet myös kiillottavat kenkänsä... Tämä mies on tahtonut astella kuolemaan paljain jaloin, vähän niin kuin Uuno Kailas...
VastaaPoistaTuon komiammaks en jalakojani saa. Nuo teijän pohdinnat jaloista on kiinnostavampia kuin naamastani ikinä! Mutta oon korjasin. Kiitos anolle!onkohan tuokin jotain iän tuomaa huomaamatonta hajoamista kun ei näe virheitään vaikka kuinka tarkkaan lukis...
PoistaJaloista muuten vois tehä kokonaisen kuvakirjan teksteineen...
PoistaJuha, kuvaa jalkoja ja pyydä sitten klubilaisilta tekstejä tarvitsemiisi kohteisiin, näköjään juttua tulee vähän pyytämättäkin:)
VastaaPoistaOlen pussaillut aamupäivän 5 kuukauden ikäisen varpaita, suloisia pikku herneitä noin 10-senttisen jalkapöydän päässä.
VastaaPoistaJuha, pyydän anteeksi, sun varpaitasi en pussaisi.
Voi voi, hoivaaja minussa nousee esiin: jalat veteen kylpysuolan kera, liotus, raspaus, kynsien viilaus lasiviilalla ja rasvaus. Näin saamme näistä "yläluokan poikien" jalat. Hehkeänpunainen kynsilakka, kuten minulla aina, olisi liikaa, mutta väritön poikaa.
Minulle tulee näistä jaloista mieleen edellisessä käymänne Tuntematon-keskustelu. Tuntemattomassa on vääpeli Korsumäki, joka kuolee ilmahyökkäyksessä jalassaan vaimon neulomat kirjavat villasukat. Nämä ovat ne jalat, sukat on riisuttu, lautumia on jo alkanut muodostua.
Minkä ruumiiniosan otat Juha käsittelyyn seuraavaksi?
Oikeesti - nämä ON kalmon jalat tai sitten Juha on hyvä maskeeraamaan.
Poista
PoistaUskokaa tai älkää mutta tämä on minusta mahottoman inspiroivaa tämä kommentointi! Kiasmaan jalkaistallaatio! Jalat ovat alastomin ja paljain ruumiinosa jota voi näyttää näyttämättä kaikkea. Inhon ja halun kohde.
Haapala jos et kertomasi synopsiksen perusteella saa aikaiseksi edes Finlandiapalkintoehdokasromaania niin kovinpa kehnoa on. Saari suostunee lainaamaan koipensa kirjan kansikuvaan.
VastaaPoistaMikäli kyseessä jostain kumman syystä olisivat elävän jalat niin silloin kuvan olisi ilman muuta ottanut homoseksuaalinen mies joka heti kuvan ottamisen jälkeen syöksyisi suutelmaan objektia mutisten: - Ihanat pikku hernevarpaat...
Anis, kiitos kannustuksesta, tähtään Pulizer-palkintoon (toisena vaihtoehtona Savonia).
VastaaPoistaJuha, jalat tekevät miehen ja mikseivät myös naisen - suoraan sanoen itselläni varpaat jäävät kyllä vaille huomiota, huomaan niiden olemassaolon yleensä siitä, että sukkaan tulee reikä; silloin on kynsien leikkauksen aika. Tosin saunassa on mukava kuoria ihoa jalkateristä. Mutta esimerkiksi suihkussa jalat ovat usein vain mukana eikä niille anneta sitä huomiota mitä muille ruumiinosille. Nyt kun asiasta tuli puhe, niin kyllähän minä talvella hellin jalkojani pitämällä sisällä pelkkiä villasukkia, kovasti jalkani siitä pitivät.
Marjatta. Inhoan ajatusta että joku hoitaisi jalkojani. (En voi sietää myöskään lihasten hierontaa.) Jotenkin tuntuu että paljaat jalat tekevät minut alastomaksi. Noloksi.
PoistaSana on varvas niin kuin Marjatta sanoo.
VastaaPoistaMeitä on viisitoista lottahenkistä naista. Olemme tänään puhuneet Juha Saaren varpaista. Ja olemme päättäneet, että teemme kaikkemme, että nuo varpaat olisivat isänmaallisen miehen varpaita. Jos nuo varpaat kuolevat niin kuolkoot he isänmaan puolesta. Miehen varpaiden varassa käytiin talvisota ja jatkosota. Ilman varpaita se olisi ollut mahdotonta. Lämpimät varpaat - isänmaan voitto. Vaikka sankarihaudat ovat täynnä kylmiä varpaita. Mies on se joka tarrautuu alustaan varpaillaan. Suomen mies. Joka hetki me naiset rukoilemme: - Mies muista varpaasi elävyys! Älä ole tunnoton!
VastaaPoistaMies älä hyväksy sitä että varpaitasi pilkattaisiin fasistisiksi.
Mies ole varpaittesi voima!
Sen sanomme me lottanaiset.
Ruusu joka lotalle! Ja Juhalle ja meille muille muistutus: rikkoutuneesta ihosta varpaiden välissä on monella isänmaan miehellä levinnyt jalkaan ruusu. Sepä ei enää nauratakaan! Oli suvi taikka talvi niin kuumeisena ja kipeänä klenkkaat antibiootteja popsien. Ja ken ruusun kerran jalkaansa saa, voi pelolla sen uutta puhkeamista odottaa. Varjelkaamme siis paitsi maamme rajoja ja kaupunkejamme myös varpaittemme välejä. Naidullekin miehelle puhtaat varpaat kunnia-asiaksi, sen olemme vaimoillemmekin velkaa.
VastaaPoistaKeskitysleirissä ei ole kenkiä. Eikö niin? Ei ainakaan kaikille. Olen vähän epätietoinen. On tuollaisia paljaita jalkoja. Paloivatko jalat hyvin Auschwitzissä? Ei se tietenkään ole uunin vika jos ihminen huonosti palaa.
VastaaPoistaOlen vanha sarjamurhaaja. En koskaan jäänyt kiinni. Mulla on kaapin päällä kuva tuollaisista koivista. Otin kuvan kun ne olivat mustan muovisäkin päällä. Siitäkin sekopäästä olin jo muut ruumiinosat hävittänyt mustissa muovisäkeissä. On aina varastossa tarpeen varalta mustia muovisäkkejä. En yleensä lue blogeja.
VastaaPoistaOlen perustamassa jalkahoitolaa ja äkkäsin Juha Saaren jaloista, että tollaset jalat mä tartten mainokseen. Jos niis viel ois hiki niin ei ois paha! Nyt tää tyttö sai siis idean! Yleensä mainoksis on kauniita ihmisii. Mut toisaalta mist sitä tietää mihin ihminen loppuu ja ihminenhän loppuu jalkoihin. Niinkö ei sen jälkeen oo enää mitään ku koivet on nähty. Mut kuink tärkeetä onkaa ihmisen loppu. Ja loppuu täytyy lyhentää ammattitaidol jos lopul on liika pitkät varpaankynnet!
VastaaPoistaMissä loppuukaan ihminen ja mistä alkaa hänen varjonsa... Nämä ovat päivän kysymyksiä. Yöllä, pimeässä, ei ihminen lakkaa lainkaan, ei edes varpaankynsiään, ajatteli neiti ja loi vielä kerran katseensa huoneistoon, jossa hän jo huomenna ottaisi vastaan ensimmäiset asiakkaansa. Hän painoi hellästi kiinni liikkensä oven ja huokaisi: Huomenna kaikki siis alkaa, mutta ensin puhtaisiin lakanoihin...
VastaaPoistaMielisairaalan suljetulla kun menin ensimmäisen kerran pissalle paljain jaloin mietin missä on Juha paljain jaloin. - Ei. - Kusin siinä harhoissani paljain jaloin.
VastaaPoistaMusta jalka on musta
mulle kaikki on kusta.
Mitä jalka on susta?
Saaren jalassa ei kusta.
Taidettako jalka susta?
Onko elämässäs kusta?
Leikkiikö sen jalka susta?
Paskaa kaikki on musta.
Aplodit kun kyse on susta.
Kymmenlukuunen on sillä varvas
havahruttamisen meininki armas
mutta unohrukseen meno karvas
puiren lehtiä on niiren larvas
Otat koivet pois, jätä pelkkä musta
se on rehellisintä se olevan musta
mailma pahenee, kaikkial ihmisen kusta
Sokrateesi ryypyn juo, ihmisen kusta
Riemuitkaa ja rakastakaa sillä nythän joulu!
VastaaPoistaLapsia siittävät ne joille elämä on siitoskoulu
Tehdään lapsii, tehdään lapsii koska se on tapa
tehdään lapsii, tehdään lapsii, kun on oma napa
Varpaita, varpaita, varpaita, ei mailman varkaita
ihmisii, ihmisii, täyttyy heil koko mailman laita
sukupuuttoon kuolevalt eläinlajilt puuttuu ihmispaita
Herra Saari, Herra Saari, varpaittens välis synninraita!
Ähhähää, kähhähää voi tätä elämää, kelmien elämää
telmien tuhosimme sen kirjavoitunutta elämää!
Taniel Tiifoe näki jäljen jossa ihmisvarvas
Saaressansa, Saaressansa, oli siinä saarelaisen varvas!
Aniksen riimittelyjen jälkeen tarjoan lyhyttä parisäkeen muotoista aforismia:
VastaaPoistaKun Nietzsche aivasti,
vain yhdet jalanjäljet saaren santaan jäi.
Hienoja riimejä!
Poista