Sait ihmiset huomaamaan että tämä maailma on välillä päivitettävä. Että itsestä on ihan konkreettisesti tehtävä reaalisesti havaittavissa ja kuultavissa oleva vastavoima moniäänisessä yhteiskunnassa. Vaikeneva ja asioita itsestäänselvyytenä pitävä yhteisö ei ole olemassa itselle eikä muille. Sellainen yhteisö jättää puolustamansakin yksin. Tulemalla selkeästi esiin voimme itse kukin huomata mihin uskallamme ryhtyä ja kyetä ja rohkaista muitakin siihen. Ja mikä tärkeintä, vain tämän ymmärtäminen antaa meille tilaa puhua maltillisesti ja omaa hämmennystään vilpittömästi jakaen. Ilman konkretisoituvaa moniäänisyyttä ja sananvapautta edes itsensä rehellistä arviointia ei ole olemassa. Ja tämä vaatii paljon kaikilta.
Mielestäni juuri tämä vastavoimiesi "yllättävänä" pitämäsi reaktio tapaasi ilmaista arvojasi sai sinutkin tarkentamaan, että taistelu tarkoittaa kohdallasi poliittista ja sananvapauden piirissä käytävää taistelua itsellesi tärkeistä arvoista. Moniäänisyys sai sinut itsesikin lukemaan itseäsi tarkemmin. Minun arvoni ovat varmasti paljolti erit kuin sinun, mutta tarkentamiesi toimintatapojen suhteen olen samaa mieltä.
Sitä en kiellä, etteikö monikulttuurisuus haastaisi sitä mitä kummatkin käsittääkseni ymmärrämme yksilön vapaudella esimerkiksi naisten suhteen. Jos tarkoitat tätä, olen paljolti samaakin mieltä. Älyllisen ongelman nimi on kulttuurirelativismi. On ollut jo ennen uhkaavaksi kokemaasi monikulttuurisuuttammekin. Lue vaikkapa kirjoitukseni Runous haastaa relativistin (juhasaari.blogspot.fi). Ja jo suomalaisessa romanikulttuurissa joudumme tiedostamaan tämän kysymyksen ja käsittelemään sitä - mielellään kiihkottomasti ja ellei muuten niin edes sisimmässämme. Itse olen kokenut vuorovaikutuksen romanien kanssa luontevaksi ja rakentavaksi kun kulttuurien risteymiä olen heidän kanssaan joutunut työssäni pohdiskelemaan. Tämä asenne vaatii kuitenkin sitä, että omia arvojani "riitauttavan" kulttuurin edustajaa on lähestyttävä myös omaa sisäistä ristiriitaansa uskaliaasti haastaen ja esiin tuoden. Tuolloin pääsee todennäköisemmin rakentavaan ja "yhteisintä tyhjyyttä" jakavaan vuorovaikutukseen. Tyhjyyteen pitää vain kummankin osapuolen uskaltaa katsoa vaikka sieltä tyhjyys usein katsookin takaisin.
On selvä että valistusfilosofian ja tieteellisen maailmankuvan perillisinä osamme on tässä hankala, mutta dilemmaa ei voi ratkaista kansallisuusaatteeseen vetäytymällä. Ja tarkkana täytyy olla sen suhteen ettei kulttuurirelativismia käytä tekosyynä vihan ja kaunan energioilleen. Ne kyllä tunnistaa niin halutessaan.
Myönnän että monikulttuurisuus voi haastaa todellisuuskäsitystämme, annetuiksi kokemiamme arvoja ja maailmankuvaamme. Siis meidän kummankin. Valehtelisin jos omalla kohdallani väittäisin muuta. Mutta tämä on tietoisen ja vapaan ihmisen osa ja tuohon eettiseen haasteeseen sitoudun ja haluan myös kaikkia omalla käyttäytymiselläni sitouttaa.
Ystävällisin terveisin Juha Saari
Päivitys Suomen Vastarintaliikkeen väkivaltaisen Jyväskylän mellakoinnin jälkeen:
Kun Immonen on vakuuttanut käyttävänsä vain poliittista retoriikkaa eikä hyväksy väkivaltaa, hänellä olisi nyt Jyväskylän tapahtumien avulla hyvä tilaisuus vahvistaa oikaisuaan ja todistaa yleisön käsittäneen hänet väärin kommentoimalla Vastarintaliikkeen toimintaa selväsanaisen kielteisesti. Hänen kohdallaan vaikeneminen tässä asiayhteydessä on väistämättä merkitystä antava teko, halusi hän sitä tai ei.
(Noinpa Immonen 2.8. tekikin. Hyvä niin.)
Olen viime päivien aikana osallistunut keskusteluun nimellä ja nimimerkillä tästä asiasta. Liikaakin. Tähän en laita edes nimimerkkiäni. Syy tulee esiin.
VastaaPoistaEn ala nyt tässä kirjoittamaan, mitä mieltä olen, kummalla puolella olen jne. Se ei tietenkään olisikaan niin yksinkertaista. En löydä itseäni sen enempää leijonariipus kaulassani heilumasta (en todellakaan) kuin uuden ajan Lapualaismarssilta Kampin torilta lynkkausorgioista.
Opportunistina, joka meistä jokaisesta löytyy, olisi nyt viisainta vain olla varman voittajan puolella. Tiedämme kaikki kumpi se noista osapuolista on. Se juhlii jo.
En ole tässä asiassa joko tai enkä edes siltä väliltä. Olen oikeastaan hieman surullinen. Viime päivät ovat tehneet selväksi että dialogi on nyt lähes mahdotonta. Kulttuurirelativismia on molemmilla puolin niin paljon, ettei jää kuin sanojen sivuun ja ohi viittavien merkitysten sekamelska. Koko asiasta keskustelu on, ja on ehkä tulevaisuudessakin tuomittu epäonnistumaan täydellisesti. Silloin ei voi itse muuta kuin pysytellä siitä poissa. Jos itsehillintää riittää.
Arvostan Juha kirjettäsi. Laitat siinä itsesi alttiiksi. Emme elä viime viikon jäljiltä enää maassa jossa voi avoimesti muotoilla ajatuksiaan prosessin kautta. Yksi väärä sana, ja olet doomed! Tällä en tarkoita että olisin yhtään enempää immoslaisten puolella kuin minulla on unelma-parlamentin.
Sanoja käy tässä pelissä myös sääliksi. Ihmiset ovat alkaneet vahdata niitä kuin ne olisivat savuavia aseita. Mitä ne joskus ovatkin. Ennustan että alkaa hiljaisuuden aika. Siltä toiselta puolelta. Pelon aika. Se toinen puoli, omalta kannaltaan oikeassa oleva, jo vannoi lavalla: emme ole enää hiljaa, me olemme enemmistö. Minä pelkään enemmistöjä, jotka uhriuttavat itsensä kuin olisivat vähemmistö. Varsinkin jos halu opettaa kansakuntaa on kova.
Ja koska elämme Mc Carthyn aikoja Suomessa vuonna 2015 lisään loppuun itsestään selvyyden : en hyväksy Immosen ajatusta monoliittisestä kansallisvaltiosta, en senkään vuoksi että nostalgiaa emme nyt tarvitse tässä suomaassa, kulta-aikamme meni jo, ovet on auki kuka vain uskaltaa ja haluaa tulla. Rasismi on väärin ja tuomittavaa. All we need is respect.
t. -
Kansallisuusaatteen ongelmahan on sama kuin muinoin sosialismin. En usko että niistä kummastakaan on globaalin kapitalismin vastavoimaksi yksinkertaisesti siksi, että ihmisille ei riitä välttämätön vaan he haluavat aina jotain enemmän. Ja kapitalismilta he kuitenkin uskovat sen saavansa. Ja heidän käytännön valintansa sen osoittaa. Muita realistisia vaihtoehtoja kapitalismin lisäksi ei oikein ole näköpiirissä.
VastaaPoistaOn hyvä että rasismin (tarkoittaa huonon ajattelun) vastainen ääni on älähtänyt ja vähän vihaisestikin. Sitä en kiellä. Jokin havahtuminen on tapahtunut eikä kaikki eettinen ole jotenkin itsestään selvää. Ja kuten tuossa kirjoitan, Immosenkin oli reflektoitava retoriikkaansa ja vaikka tämäkin tarkennus olisi VAIN retoriikkaa, se on kuitenkin tarkennus, joka oli vähäisintä mitä hänen täytyi tehdä, jotta ihan kaikki ei jää väkivaltaan valmiin kuulijan vastuulle.
PoistaMutta sitten on tämä oman puoleni ja sen itsessäni herättämät tunteet. Siis tuo kulttuurirelativismin tuska; kuin ontologinen seinä johon törmään. Tuo viittaamani juttuni Runous haastaa relativistin kertoo kaiken. Pakkoavioliitto kun on hyvä esimerkki kulttuurirelativismin ratkaisemattomasta paradoksista kun siihen usein kuulee kommentteja että rakkausavioliitto on ihan ikioma kulttuurinen konstruktiomme. Ikään kuin halu ja kiintymys olisivat kulttuurisia nimittäjiä. Kun asiaa kysyy tytöltä joka on naitettu vanhalle miehelle, saa varmasti vastauksen, joka ei vastaa ihan tätä hajutonta ja mautonta sosiaalisen konstruktion selitysmallia. Kun määrittelemme sen niin, mielestäni annamme tahtomattamme tukemme vieraalle kulttuuriselle hegemonialle, joka ei tunnusta naisen/tyttöjen halua ja kiintymystä. Mutta tuossa jutussani asiasta enemmän. (Älkääkä kukaan nyt vain viitatko ohjelmaan Ensitreffit alttarilla ja sen "ulkoiseen naittamiseen". Sinänsä se on kiinnostava sosiaalipsykologinen "tutkimus". Mutta siinä kuitenkin pari lopulta päättää vastaako valittu halua ja kiintymystä. Ja ennekkotutkimus tehdään heidän subjektiivisten ominaisuuksiensa ja myös toivomustensa perusteella. Eli ei mitään tekemistä pakkoavioliiton kanssa. Olen nimittäin radiossa psykologin suusta kuullut tällaisen huolimattomasti rinnastavan sammakon; ks. juttuni 'Tyttöjen välisestä ystävyydestä ja ensitreffit alttarilla' tai tunniste 'runous' jolloin saat kummatkin aihetta käsittelevät jutut.)
Mutta kansallismielisyys on tässäkin ongelma: se kun yleistää liian helposti relativistisen paradoksin kummatkin osapuolet ei-toivotuiksi toiseudeksi näkemättä sitä "yhteisintä tyhjyyttä", jossa olisi vilpittömin mielin kohdattava ja valittava eksistentiaalisen puolensa. Kulttuurirelativismissa ja kansallismielisyydessä pillee kummassakin sartrelainen mauivaise foi, vilpillinen tietoisuus.
Kun kulttuuri-evolutiivisesti perusteeton one-human-race -kupla yhdistetään kulttuurirelativistiseen/arvoliberaaliin demokratiaan niin seuraukset ovat selvät: ensin maa jakautuu kahtia niihin jotka pitävät kiinni ideologiasta kuin intiaani toteemista (meidän suvaitsevaisto nyt) ja niihin joilla on ideologian sopimattomia vääriä arkikokemuksia ja jotka kokevat siitä syyllisyyttä, koska se onkin kuulemma rasismia. Ja sitten, toiseksi, syntyy "malmö."
VastaaPoistaTällä tarkoitan, ja varmasti täysin 100 prosenttisen ei-rasistisesti, että kaikki maailman ihmiset eivät ole sama, eivät koe samaa samuutta, eikä hybridi läheskään aina toimi. Tämä järkyttävä totaalinen samuuden unelma on kuvattu sanoitukseltaan täydellisen karmivasti Lennonin kappaleessa, Imagine. Voimme kyllä kuvitella, mutta siitä ei ole koskaan tullut mitään eikä tule nytkään.
On normaalia, vaikka valitettavaa, että ihminen vihaa tei ei kestä yläkerran naapuriaan, vaikka se on samanvärinen, sillä on sama uskonto, kansallisuus ja kieli ja se syö samaa makkaraa kuin sinä. Jos näin on, on, taas valitettavasti, myös vieraisiin kohdistuva torjunta normaalia = ei-rasisistista. Minä en rakasta ihmiskuntaa, en missään tapauksessa. Mutta keitä he ovat, joita yllättäen maamme on nyt täynnä, jotka ovat ihan varmoja kykenevänsä siihen? Minä en usko yhteenkään ihmiseen joka julistaa olevansa suvaitsevainen, hyväksyvänsä kaikki sellaisena kuin he ovat ja tuntevansa rakkautta kaikkia maailman vähemmistöjä, enemmistöjä, kansoja ja ihmispoloja kohtaan. Ehkä minulle kristittynä on helpompaa myöntää itselleni vihani ja inhoni milloin mitäkin kohtaan, koska tiedän että se, ja pahuus, on täällä erottamaton osa ihmistä.
Ennen nähtiin neuvostovastaisuutta, nyt nähdään rasismia siellä missä sitä ei ole. Itse en anna rasisteille mielessäni mitään armoa, mutta en myöskään niille jotka manipulatiivisesti omaa ideologiaansa pakkosyöttäen leimaavat tavallisia ihmisiä, joilla on aiheellisia kysymyksiä multikultin oikeudenmukaisuudesta. Myös maahanmuuttajien etu on että niihin kysymyksiin vastataan eikä niitä kielletä.
Odotan päivää kun maahanmuuttajille (puolestani ilman muuta tervetulleille) valkenee että heidät on vedetty vihervasemmiston pelinappuloiksi tässä maassa. Itse asiassa ps ja kokoomus, miksei myös kristillisdemokraaatit olisivat suurimman osan heistä maailmankuvaa paljon lähempänä arvoiltaan kuin nuo marxismi-leninismin homoseksualismi-feminismiin (L. Laitisen analyysi ) vaihtaneet hipsteriguevarat ja poppparijulkkiset.
jope
"Ensin maa jakautuu kahtia niihin jotka pitävät kiinni ideologiasta kuin intiaani toteemista (meidän suvaitsevaisto nyt) ja niihin joilla on ideologian sopimattomia vääriä arkikokemuksia ja jotka kokevat siitä syyllisyyttä, koska se onkin kuulemma rasismia."
PoistaJope. Itse asiassa tämä jako menee kolmeen:
Tuohon väliin tulevat ne jotka eivät koe syyllisyyttä ehdottomista ja mahdollisesti ihan aidostikin vääristä johtopäätöksistään ja ruokkivat niillä aatteellisuuttaan. Uskon että suvaitsevaiston ajatus "ideologiaan sopimattomista ajatuksista" kumpuaa juuri tuosta ehdottomasta kolmannen asenteesta jolla ajatukset lausutaan ikään kuin tekosyynä aatteelliselle vihalle tai epäluulolle, ei niinkään ajatuksista sinänsä. Tai ainakin haluaisin uskoa niin. (En aina itsekään ole ihan varma, ovatko maahanmuuttokriittiset ihmiset ihan aidosti huolestuneita esim. naisten asemasta vieraassa kulttuurissa vai onko kyseessä vain tekosyy perustella omaa aatetta.)
Nuo taas jotka kokevat syyllisyyttä, ovat jo ehkä ajatelleet mahdollisesti asian reflektiivisemmin (koen että kuulun itse ehkä tuohon syyllistyjien ja ja suvaitsevaiston väliin). Ja juuri tuolla syyllisyyttä kokevalla on mielestäni suuri vastuu. On nimittäin oleellista, mihin suuntaan syyllisyydestä lähtee: katkeruuteen ja kaunaan vai aitoon ja jopa itseinhoiseen vuoropuheluun. Tuossa kohtaa ideologisia valintoja tehdään. Sinänsä ei ole olemassa vääriä havaintoja.
Joo. Tästä on vaikea puhua niin ettei kuule jo itseään vihapuheen lietsojana.
"Joo. Tästä on vaikea puhua niin ettei kuule jo itseään vihapuheen lietsojana."
VastaaPoistaTuo syyllisyys, dialogin, avoimen sisäisen keskustelun ylläpito itsensä kanssa, multa helpotti kun katselin sitä Kampin kokouksen meininkiä ja koin vahvasti ison osan siellä tarjoillun vihapuheena vaikka name of love muka mentiin.
Paras esimerkki tästä oli tosiaan vihreän mieskansanedustajan kuin riivattu toiminta ja puhe siellä lavalla. Tai saman puolueen naisen joka huusi kyykkyasennossa: me olemme ennimmisttöööö...! Eiköhän ne Tubesta löydy.
Tätä Uutta Kuria olin pelännyt jo ennen, ja olin varma että mielikuvitus vaan laukkaa mulla liikaa kuten tavallista, mutta en valitettavasti ole väärässä. Koodi on nyt ainakin täällä pk-seudulla ihan selvä. Tietyissä työpaikoissa ei kannata edes ajatella muuta kuin näiden vihreiden miesten ( vrt. Krim, hah ha) ja naisten ajatuksia, ainakaan ääneen. Alkaa itsesensuurin aika, suosittelen sitä ihan jokaiselle. YYA-sopimusta vuosimallia 2015 ei saa kyseenalaistaa.
Ja korostan edelleen, e n ole yhtään lainkaan immoslainen, en sinne päinkään. Silti koen että oma kysymyksenajattelu multicultin suhteen on nyt ahdettu pieneen tilaan ja sille ajattelullehan on annettu jo nimikin: nollatoleranssi. Ja kuten MCCarthyn jenkeissä mitä tahansa ajattelua saattoi mielivaltaisesti syyttää kommunistiseksi, meillä nyt syyte tulee rasismista, ja irrationaalin relativismin voimalla silloinkin kun se on näkymätöntä ja olematonta. Ainakin täällä pk-seudulla kannattaa nyt olla varuillaan. Teillä S-joellahan tilanne on ihan toinen. Meillä muuten asuu täällä yli 60 000 maahanmuuttajaa ja jokapäivä tulee lisää kymmeniä. No, mikäs siinä, monet ovat mukavia ihmisiä, yhtä värittömiä tuolla kadulla kuin sinä ja minä. Tunnen monia. Itse asiassa mamut eivät minua otakaan päähän. Heidän kanssaan tulee aina toimeen. Enemmin ottaa päähän nämä ideologiset p-nuolijat, joita eivät monet muuttajatkaan voi sietää. Itse olen arvokonservatiivi ja suurin osa tulijoista on vielä minua paljon konservatiivisempia. Mutta nämä stadijupit ja vasemmiston parrat menivät ne kaappaan omikseen. Hitto. No, kyllä se heille vielä selviää, kunhan tullaan tuttaviks.
(Edelleen hassua että Linkolan suhteen, maamme kiihkeimmän ja armottomimman maahamuuttokriitikon suhteen ei ole olemassa mitään nollatoleranssia. Hän ei saa syytettä. This is a strange strange world. Kirjoitin siitä kommentin Kemppisen palstalle tänään (jk). )
No niin, tästä asiasta päätän tähän. Ilmoitan nimimerkin suojista että en kannata mitään mistä minun pitäisi irtisanoutua. Suomi avoimena poliittisena keskustelukenttänä on näköjään ohi. Kiitos some. Vai soma? Persut siihen tavallaan on syypäitä, koska heidän menestystään ei ole voitu hyväksyä.
jope
Vihapuhe saa varovaiseks kun asiallisekki kommentit otetaan agendaan jossain toisaalla niin helposti. Sitten on aiheita jotka on tässä ilmapiirissä ja siis kummaltakin suunnalta vaikeita kuten älykkyystutkimus. Onko muuten sillä väliä kuka on kohteena? Ehkä... Jos joku puhuu vihaisesti vaikkapa mamuja kaupungilla hakkaavista skineistä ja joku niiden uhreista... joskus viha on ymmärrettävämpää.. Vihapuhe-käsitettä on kai käytetty lähinnä sellaisia kohtaan suunnatusta puheesta, joiden ei katsota itse aiheuttaneen reaktiota ja joutuvat syyttään kantamaan argumentoinnin seurauksia. Tämä on kiinnostava rajapinta esimerkiksi juuri tuossa mielenosoitustapahtumassa kun perusuomalainenko se nyt oli joka pitää sitä sivustoa sai likaa niskaan. Se on harmi koska arvostan sitä että hän sinne tuli. Nyt kansallismieliset (käytän laiskuuttani tätä termiä) saivat taas virtaa omalla sarallaan eikä kohtaamista tapahtunut eikä suvaitsevaistonkaan tarvinnut oppia itsestään mitään. Huono ajattelu saa vihaiseksi kotisohvalla ja täällä harrastan paljonkin vihapuhetta, myönnän sen. Mutta se koskee kaikkia osapuolia.
VastaaPoistaImmonen voisi nyt vahvistaa tarkennuksensa että kyseessä on poliittinen retoriikka sanomalla jotain noille Jyväskylän uusnatseille. Uskottavuus minun silmissäni vahvistuisi.
Poista