Sheriffin eli High Noonin ohjasi Fred Zinnemann 1952. Mutta pointtini suhteen tärkeämpää on nyt ajatella käsikirjoittaja Carl Foremania. Hän oli mustalla listalla ja se näkyy elokuvasta, jota myös syytettiin epäamerikkalaisuudesta.
Kun joskus vuosia sitten katsoin elokuvan uudelleen, huomasin todellakin sen poikkeuksellisuuden sankarimyytin käsittelyssä. Kun Gary Cooperin näyttelemä pulassaan yksin jäävä päähenkilö Grace Kellyn näyttelemän ainoana häntä puolustaneen ihmisen kanssa poistuu kaupungista, tämä sankari ei pelasta amerikkalaista unelmaa eikä henkilöi ideaa rohkeudesta. Hän on pelastanut itsensä ja tullut hylätyksi. Vapaus on tässä elokuvassa subjektiivista ja satunnaista, ei kansakunnan yhteinen entiteetti. Sankari hylkää sananvapauteen ja sen toteuttamiseen kykenemättömän yhteisön ja heittää virkamerkkinsä halveksivasti heidän eteensä. Ja mikä tärkeintä, sankarin halveksunnan kohde ei ole vaikkapa Likaisen Harryn tavoin tomintaan kykenemätön byrokraatti vaan yhteisön jokamies.
Mikä Sheriffissä myös poikkeaa muista kaltaisistaan, on se, ettei yksikään apuun kykenemätön kaupunkilainen katso sankarinsa perään syyllisin tai haikailevin mielin idealisoiden tätä elokuvan katsojalle. Viimeinen otos kuvaa ennemminkin arvollisesti jäsentymätöntä yhteisöä sankariparin jättässä kaupungin. Kohtauksesta jää se tunne, ettei yhteisö ole ehkä oppinut mitään (sitä yhtä innokasta mutta liian nuorta lukuun ottamatta). Yhteisö jää vapautensa kanssa yksin eikä kenenkään toisen sankaruus voi heille sitä lunastaa. Samalla käy niin, ettei myöskään katsoja voi samastua sankariin. Katsoja voi vain kysyä itseltään, kuuluisiko moraalisesti heikkoon yhteisöön vai nousisiko sankariparin kanssa kieseihin?
Näiden tuntemuksien jälkeen oli tietenkin tarkistettava tekijöiden taustaa. Että olenko ihan harhateillä. Vaikutelma poliittisuudesta kun oli niin vahva. Foremanin kohdalla siis osui ja upposi.
Sheriffi olisi ollut mainio esimerkki lännenelokuvan poliittisuudesta näin sananvapausviikon päätteeksi. Mutta tämä on lajityyppi, jonka yhteydessä ei ohjelmien valitsijakaan sananvapautta heti tule ajatelleeksi.
Katselin tänään, valitettavasti, taas yhden Isiksen levittämän teloitusvideon. Tarkkaa lähkuvaa vangitusta miehestä jonka yli ajettiin tankilla. Ylimenon jälkeen littanan ja...antaa olla, ruumiin äärellä sitten juhla käyntiin laukauksia ilmakehään syytäen.
VastaaPoistaTuohon elokuvaan, kesto noin 2 minuuttia, sammui aika paljon elokuvataiteen voimasta. Nuo pätkät kirjaavat ylös sellaisen todistusvoiman meidän ajastamme ettei selityksille jää sijaa. Älkää kuitenkaan katsoko. Emme opi niistä mitään.
Äärimmäistä julmuutta on ollut aina. Mutta elämme me ihmeellisessä saatanallisessa maailmassa jossa nettiin ladataan jengiraiskauksia, rasistisia whitey-hakkaamisia, livetappoja ja näitä uskonnollisia ihmismurskajaisia. Ja kaikki jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sheriffi on jäänyt mieleeni upeana elokuvana ja Gary Cooper todellisena ihmisenmallina, miksei miehenkin. Eettisten sankarien aika ei tuntuisi nyt kuitenkaan olevan. Sheriffi oli kommentti McCarthylle aikoinaan. Nyt taitavat jäädä yksin yhteisöissään ne jotka eivät jaa ( niin se kiepsahti!) Hollywood-moraalin liberalismia.
jope