tiistai 7. helmikuuta 2017
ÄLÄ TURHAAN LAUSU VASTUSTAJASI NIMEÄ: Marine Le Pen ja minä (päivitetty leipätekstin viimeisen kappaleen osalta 18.3.)
1
Kun Feministipuolueen puheenjohtaja puolusti julkisesti Ylen Arto Nybergissä burkan käyttöä vetoamalla yksityisasiaan ja yksilövapauteen asiaa lainkaan problematisoimatta, minusta tuntui että tuo ihminen ei ole ymmärtänyt mitään sisäistetystä herruudesta. Tai sitten kieltää sen ymmärtämisen itseltään. Ja samalla myös vastaamisen vapaan tietoisuuden asettamaan valtavaan haasteeseen. Huivin ja Burkan sisällä voi olla vapaa subjeti, mutta pelkästään kontingentti, ei puhdas entiteetti johon voi viitata kiertääkseen ongelman.
Yksilönvapaus puhuttaessa kulttuurisista, uskonnollisista ja ideologisista kysymyksistä ja yksityiskohdista on monimutkainen asia. Eikä puhe auta, jos lauseet eivät viittaa mihinkään. Niin kuin esimerkiksi tässä.
On tärkeää huomata, että voidakseen puhua burkasta tai huivista vapaana valintana, puhujan olisi se ensin dekonstruoitava (tai neutraloitava niin kuin tyttäreni asian paremmin ilmaisi). Se kävisi helposti päinsä yksinkeraisella teolla: ottamalla se julkisesti pois ja laittamalla takaisin. Tähän puheenjohtajalla olisi ollut mainio julkinen tilaisuus suorassa tv-lähetyksessä. Mutta ilman tätä konkreettista tekoa yksilönvapaudesta puhuminen ei viittaa mihinkään sisältöön tässä yhteydessä. Se on pelkkä retorinen väistö.
Feministisen puolueen puheenjohtajan tulee edustaa kaikille naisille uskontoon ja ideologiaan katsomatta rohkeaa yksilöllisyyttä. Muuten hän tahtomattaan vahvistaa sitä hegemoniaa, joka missä tahansa päin maailmaa ja millä tahansa ideologialla määrittelee naista. Vain tuollaisella julkisella teolla, huivin riisumisella ja takaisin laittamisella, voi tässä puolustaa naisen vapautta omiin valintoihinsa eli vastustaa julkisesti sen ideologista tai uskonnollista määrittelemistä.*
2
Marine Le Pen piti puheen. Naisten määrittelemistä uskon perusteella ei tule sallia. Myöhemmin hän keltäytyi pitämästä huivia Libanonissa. Yllä kirjoittamani perusteella taidan tässä asiassa olla peniläinen, monissa muissa taas vihreä vasemmistolainen tai jonkinlainen demari. Myös Sirpa Pietikäistä äänestäisin mielelläni.
Esitän nyt teille kysymyksen: Mikä, jos mikään, erottaa minut tässä asiassa Marine Le Penistä? Ja vielä: tekeekö Le Penin nimen mainitseminen tässä yhteydessä tekstistäni ja mielipiteestäni ongelmallisen? Onko nimi itsessään rajoja vaarallisesti hämärtävä? Mikä on nimen voima? Ilmeneekö siinä jokin mieltä häiritsevä reaalinen? Saanko turhaan lausua vastustajani nimeä?
Jotenkin se vaan on niin, että omat periaatteensa kuulee joskus selkeimmin vihollistensa suusta ja tarvitsee toiseutta puhuakseen rehellisesti. Eettinen ongelma syntyy sitten siinä, miten kirjoittaa tuon tarpeen esiin; miten viljelee sisällään puhuvaa vihollistaan ja mitä etua hänelle häneen viitatessaan huomaamattaan tuottaa.
-
*Miksi kristilliset koodit naisten pukeutumisessa uskonnollisissa tilaisuuksissa eivät lataa niin vahvasti naisten aseman kysymystä kuin islamin? Onko niin, että ne jäävät siinä määrin uskonnollsen yhteyteen, etteivät ole enää islamin koodiston tavoin elävää polittiista ja miehistä hegemoniaa? Ovatko ne muttuneet jo enemmän symboleiksi kuin islamilaiset koodit eivätkä siksi herätä sen kummemmin kysymysiä naisen asemasta arjess? Näin ajattelisin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
En kommentoi nyt heti tähän mitään, vittaan vain Juhan tätä päivitystä edeltäneeseen ketjuun, johon tämä on eräänlainen jatke ja jossa kävimme jo aihepiiristä mielestäni kohtuullista keskustelua (joka sekin muuten liittyi sitä edeltäneeseen ketjuun).
VastaaPoistajope
Uskonnosta ja yksilönvapaudesta keskusteltaessa tulisi ymmärtää, että lähtökohtaisesti tilanne ei liity "kokevan subjektin" kannalta läheskään aina sukupuoleen tai yksilönvapauteen merkityksessä "mahdollisuus päättää kuinka hyvänsä".
VastaaPoistaNämä Juhan takaa-ajamat arvot ovat kovin länsimaisia ja perustuvat subjektin suvereenisuuteen, mikä on useille uskonnoille täysin vieras lähtökohta, väittäisin että lähtökohta on vieras jopa kristinuskolle.
Se, että esimerkiksi musliminainen ottaa burkan pois ja sitten pukee sen jälleen päälleen on kenties länsimaisin performatiivi mitä voi esittää. Se tuskin vastaa hartaan muslimin kokemusta vapaudesta tai edes hänen vapaudentarvettaan. "Naisen vapaus omiin valintoihinsa" on luultavasti islaminuskoiselle täysin toissijainen ajatus, jopa pelottava ajatus siinä mielessä kuin me sen länsimaissa ymmärrämme. Islamilainen nainen ei välttämättä koe minkäänlaista tarvetta sellaiseen. No, voidaan sanoa, että hän on sisäistänyt tällöin hegemonisen käytännön niin totaalisesti, että vapaus siitä on rajattu kokonaan hänen elämänsä ulkopuolelle.
Ymmärrän kyllä, että esimerkiksi ihmisen silpominen kulttuurisen tai uskonnollisen tradition (ja useimmiten naista alistavan tradition) pohjalta on rikkomus, joka tulee tuhota ja kriminalisoida. Mutta uskontoon kuuluva tapa kuten (rituaalinen) vaatetus, esimerkiksi burkan käyttö, ei mielestäni ole tällainen asia, jossa tarvitsee lähteä etsimään vapauden rajoja. Mihin feministi vapauttaisi tämän islamilaisen siskon? Mitä tällä burkan riisumisella ja päälle pukemisella saavutettaisiin, eikö lähinnä siirtyminen vapauden performoinnin hegemoniaan ja sen luonnollistamiseen?
Pidän tärkeänä tasa-arvoon ja yksilönvapauteen liittyviä kysymyksiä. Mielestäni ne pitää kuitenkin saada aikaan "vapautuvan subjektin" omaa olemista kunnioittavilla ehdoilla. On varmasti totta, että erilaiset interventiot ovat tärkeitä, mutta vapaus tuontitavarana ei ole hyvä ratkaisu. Parempi - vaikkakin hitaampi tie - on "maallistuminen", elämää parantavien arvojen ja käytäntöjen vähittäinen sulautuminen esimerkiksi islamilaiseen tapakulttuuriin, sikäli kuin se on tarpeen.
"Naisten määrittelemistä uskon perusteella ei tule sallia." Näin on helppo julistaa, mutta pelkäänpä että ulkoapäin tuleva äkillinen emansipoiminen ei johda toivottuihin tuloksiin oikeastaan kenenkään kannalta. Toisaalta on varmasti esimerkiksi "maallistuneita" muslimeja, joiden näkökulmasta burkan käyttö on osa tapakulttuuria, josta voidaan luopua suhteellisen kivuttomasti. Kaikkien kohdalla näin ei varmasti ole, vaan vaatetus liittyy syvemmin osaksi jopa positiivisesti käsitettyä identiteettiä (olipa se sitten sosiaalinen, uskonnollinen tai seksuaalinen). Tarkoitan siis, etten näe mitään mieltä jossakin feministisessä pakkovapautuksessa tai dekonstruktiossa. Ihmisille pitää antaa vapaus päättää omista asioistaan. Aina ei ole välttämättä kyse sisäistetystä herruudesta, ja jos onkin, onko se aina välttämättä sen pahempi juttu kuin subjektin luuloteltu vapaus? Eli tässä "vapauden" asiassakin esiin sateenkaaren kaikki värit.
Eli yksilönvapaus on minusta kontekstuaalinen ilmiö ja myös nk. intersektionaalinen ilmiö. Siitä on hyvin vaikea antaa lausumia tilanteessa, jossa yksilö on kahden (tai useamman) uskomuksellisen tradition ja tapakulttuurien risteyksessä, kuten esimerkiksi erilaiset musliminaiset ovat Euroopassa. Siksipä sanoisin näin: "Naisten (tai ylipäänsä kenenkään) alistamista ja pakottamista uskonnon perusteella ei tule sallia."
PoistaJos joku taas tekee henkilökohtaisen uskonratkaisun ja valitsee elämästään pois joitain yleisesti tapakulttuuriksi käsitettyjä elementtejä, se pitäisi hänelle sallia, ellei kyse ole räikeistä lainrikkomuksista tai ihmisarvoa loukkaavista teoista. Asiallinen pukeutuminen ei kuulu mielestäni näihin. Toki länsimaissa pidetään outona pukeutumista, joka hankaloittaa yksilön tunnistamista. Ymmärrän hyvin kritiikin burkan käyttöä kohtaan maissa, joissa islam ja kätkeytyminen on liitetty terroritekoihin ja muuhun yhteiskuntaa vastustavaan käyttäytymiseen.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaTässä olisi kyseessä vieläpä performatiivi, jossa ei-muslimi - oletan että Nybergin ohjelmassa esiintynyt feministi ei ollut muslimi, en nähnyt ohjelmaa - riisuu burkan ja pukee sen jälleen ja näin neutraloi tilanteen, olisi kaikkien naisten vapautta symboloivana perfomatiivina jotenkin vajaa. Se ei nimittäin täytä oikein mitenkään ehtoja performatiivin onnistumiselle saati sille, että tämä performatiivi voitaisiin jotenkin ulottaa tätä yksittäistä tekoa laajemmalle edes ideana. Tältä minusta intuitiivisesti tuntuu. Se on vähän sama kuin näyttelijä esittäisi jotain alkuperäiskansan edustajaa ja toteaisi, että tehkääpä siskot sama perässä ja vapautukaa, asia on tällä selvä. En siis, Juha, oikein saa kiinni siitä, miten tällainen performatiivi voisi dekonstruoida yhtään mitään ja mikä olisi konteksti, jossa sillä olisi voimaa toimia edes ideatason esimerkkinä. Sitten päälle vielä tuo mitä aiemmin sanoin.
PoistaEi nyt ole tarkoitus kritisoida ajatustasi sinänsä, mutta en vain saa kiinni siitä, mitä ajat takaa.
Jos muslimi tahtoo vapautua burkan käytöstä, tapahtuu se yksinkertaisesti siten, että musliminainen sen itse tekee, ja jokaisen muun yksilön on tehtävä se itse tämän jälkeen, omassa elämäntilanteessaan ja kannettava siitä seuraukset - en näe muuta tietä.
Itse jotenkin näen Vesan mainitseman feministisen pakkovapautumisen (hyvä termi) eräänlaisena burkhana tai huivina senkin. Juuri siksi että tuo vapaa subjekti puuttuu. Demoaminen ei ole arkea.
VastaaPoistaLuulen että Juha tarkoitti tällä huivilla nyt laajempaa yhteyttä, huivi ei ollut nyt vain se huivi.
MleP ei puhunut pelkästään siitä, vaan mm. siitä että Ranskassa on ihana vakavan keskustelun alla onko miehiä ja naisia alettava erottelemaan toisistaan julkisissa tiloissa.
Sukupuolellinen apartheid siis samaan aikaan kun kaiken "vapautumista" juhlitaan länsimaisena saavutuksena.
Rinnakkaisilla kaduilla Gay Pride ja Burkha cafe.
Onhan sen mahdollista, jos olemme vain iloisia kaikesta.
Juha puhui myös siitä että jos em. käytännöt ovat meistä myös järjettömiä, haitallisia ja moraalisesti rikollisia niin onko argumentti väärä jos sen esittääkin MlePen eikä esim. Linn Andersson? Eli onko yhteistä aluetta olemassa enää vain ratkommeko me jo nykyään kaikki asiat henkilökysymyksinä. Itse viittasin siihen tuolla aiemmalla kaiken ajattelun ohittavalla "hitler-argumentoinnillani", ja sitä edeltävällä. Tässä mielessä me olemme vajonneet pohjalle.
Maallistumisesta, rumalla nimellä mcdonalsoitumisesta, olen samaa mieltä. Teheranin nuorisosta tuli juttu. Pääsääntöisesti jokaisella nuorella oli sama toive: muuttaminen USA:han. Mutta haluammeko me sitten itse sellaista maailman sulautumista yhdeksi harmaaksi kuutioksi, se on toinen juttu? Musta olisi kiva jos vanha ja syvä kulttuurinen Iran säilyisi Iranina. Jne.
Taidan ajatella lopulta itsekkäästi, tunnustan. Jos pakkofeministinen äärivapautuminen / islamin vaikutuksen paineistamat vieraat käytännöt eivät uhkaa tai rajoita lapsieni ja läheisteni elämää niin tehkööt elämillään mitä haluavat.
Saako näin ajatella? Kai on pakko. Jos haluat puuttua muiden valintoihin niin fasistihan sinä olet heti tässä ajassa.
Samalla en kuitenkaan hyväksy em. lähipiirini elämän kaventumista vakiintuneiden länsimaisten arvojen ja käytänteiden suhteen.
(Yhdessä asiassa ehkä kyllä. Jumalan pilkkaamisen ja solvaamisen suhteen tulee tehdä kompromissi. No, kristinuskoa se ei tietty tule koskaan koskemaan, muita kyllä. Mutta menköön niin. Säilytetään perinne.)
Samassa linjassa pidän LBQTQXYZ-juttuja myös vieraina. Ilmiöitä on aina olemassa, niitä on turha moralisoida pää punaisena, elämä tapahtuu, mutta marginaalisten ilmöiden vahva pyrkimys valtavirrallistua ja hyväksyttää itsensä normina on juuri se käänteinen burkha jota olisi alettava kantaa merkityksistä tyhjennetyn vapauden nimissä.
Monet naiset sanovat peittävän itämaisen pukeutumisen olevan vapauttavaa. Ymmärrän senkin. Mutta haluavatko he tehdä siitä normin, tuskin. Mikä naisissa sitten niin pelottaa että ne pitää peittää mustaan, sitä emme me länsimaiset varmaan koskaan voi ymmärtää. Mutta oli kokonaan kankaaseen verhotun naisen taustalla mikä kulttuurinen selitys tahansa, niin jostakin se viestii ja vahvasti. Voimme toki ajatella että se on heidän kulttuurinsa mutta omien kulttuuristen myönnytysten tekeminen tässä asiassa omien lastemme, tyttöjemme, suhteen ei tule kysymykseen.
Helsingin seudulla on jo pientä kysymyksenasettelua uimahalleissa. Se on hyvin pientä eikä pitäisi olla kenellekään ongelma, kompromissi kannattaa useimmiten, mutta jos asiat alkavat ottaa laajempaa mittasuhdetta kuten Ranskassa ja alamme ajatella, että naiset ja miehet ovat fatalistisesti erotettava toisistaan normaaleissakin tilantessa ja että se on "ihan luonnollista loppujen lopuksi" niin sitten mennään väärään suuntaan. No, fransmannit tietävät tästä enemmän kuin me, jotka vasta aavistelemme.
jope
Hyvin avasit keskustelua, Jope! Tartuin nyt vaan tuohon yhteen juonteeseen. Pidän feministisiä performansseja pääosin voimattomina ratkaisemaan asioita siinä suhteessa, että ne voisivat tarjota aidon esimerkin.
VastaaPoistaAito monikulttuurisuus tietyn yhdessä jaetun yhteiskunnallisen keskustelun ja pelisääntöjen kanssa olisi parasta mitä maailmaan osaan kuvitella. Kaikki normiksi nostettu vapautuminen ja vapauttaminen ovat minusta turhaa oman asian ajamista.
Voin myöntää suoraan, että kokonaan kankaaseen verhottu nainen länsimaissa on yhtä outo ilmestys kuin täysin ilman vaatteita liikkuva ihminen. Kumpikaan ei ole mielestäni hyvää osallistumista sellaiseen yhteiseen tilaan, jota ajattelen.
Nämä nyt vaan nopeina heittoina.
Oli se nainen ohjelmassa muslimi.
PoistaHaen oikeastaan relativismin paradoksia. Kun puhumme relativistisesti oikeudesta kulttuuirseen käyttäytymiseen vieraissa kulttuureissa, puhumme usein sen hegemonian äänellä huomaamattamme ja "hylkäämme" ne yksilöt hegemonian armoille, jotka elävät siinä ilman aitoa puheoikeutta. Jutussani Runous hastaa relativistin yritän avata tätä ajatusta.
Olisin siis odottanut tuolta Feministipuolueen jäseneltä tämän TIEDOSTAMISTA edes jollain tasolla. Sanoa vain että burka on yksilön kysymys, on jonkin vallan diskurssin sulkeistamista pois ja samalla sen luonnollistamista. Huivin riisuminen ja takaisin sitominen olisi tämän diskurssin näkyäksi tekemistä. Nainen olisi politisoinut oletetun yksilön valinnan ja sitä häneltä odotin.
"Jos muslimi tahtoo vapautua burkan käytöstä, tapahtuu se yksinkertaisesti siten, että musliminainen sen itse tekee, ja jokaisen muun yksilön on tehtävä se itse tämän jälkeen, omassa elämäntilanteessaan ja kannettava siitä seuraukset - en näe muuta tietä."
Vesan rivejä siis...
Tuossa on se ongelma että puhumme hegemonian sisällä elävästä subjektista, niistä jokaisista itseistä, joiden vapaista vlinnoista puhumien on ritiriitaista. Tuon feministin vakuuttelu televisiossa yksilön vapaudesta oli tahatonta hegemonian vahvistamista, koska hän ei problematisoinut sitä. Riisumisella ja pukemisella. Se olisi ollut ainut mahdollinen tosi lause tässä yhteydessä. Teinkö itseäni nyt yhtään enemmän ymmärrettäväksi?
Kysymys ajaa meidät umpikujaan, tiedän sen. Ratkaisua ei ole. Mutta tämä paradoksi on avattava jo periaatteessa.
Onko burka naisen oma asia? En tiedä keneltä saisin tuohon vastauksen kun en edes burkaa kantavalta naiselta itseltään.
PoistaJuha, asia selvä ja avautui nyt mulle! Luulen kuitenkin, että musliminainen ei välttämättä ilmaise vapauttaan riisumalla huntua vaikka tämä teko vakuuttaisi länsimaalaisen ja sokeeraisi muslimeja. No, myönnän kyllä, että tuo ele olisi vapautta islamista ja muslimikulttuurista. Näyttää käytännössä mahdottomalta / hyvin riskialttiilta eleeltä. Lopputulokselta melkein sama tai pahempi kuin jos suomalainen repisi tv:n suorassa keskusteluohjelmassa passinsa, polttaisi Suomen lipun ja vetäisi housut kinttuun. Hegemonia, uskon että sellainen on olemassa kun kyse on musliminaisesta. Feministinen emansipaatio islamin sisällä kuulostaa pitkältä taipaleelta ja silti minusta tuntuu, että jokin tuonkaltainen pikku hiljaa tapahtuva voimaantuminen, joka varmasti vaatii veronsa, on paras mahdollisuus. Siinä kyllä vaaditaan sitten naisellista oveluutta ja kykyä pelata pitkän päälle...
VastaaPoistaJep. Vaikia kysymyshän tämä on mutta kun tämmöseks vatkaajaks on syntyny niin ei voi mitään. Ja vielä viilaan: kyse on siis tuon feministipoliitikon mahdottomasta lauseesta, jonka hän ei huomaa olevan mahdoton ja JUURI SIKSI vahvisavan hegemoniaa. Hegemonia omii sen väistämättä.
PoistaKyllä asia on valitettavasti noin, vaikka periaatteessa voin kuvitella jonkinlaista vapautta tuon hegemonian sisällä (vaiston, ihmisen luontaisen hyvyyden ja välittämisen vapautta) jolla on kuitenkin hyvin vähän tekemistä itse hegemonian ja sen sukupuolittuneen ajattelun kanssa. No, ehkä islam on suojellut musliminaisia joiltakin sellaisilta haitoilta, joiden kanssa länsimaissa naiset elävät.
VastaaPoistaEttei tää olisi vaan yhtään helppoa, niin tuota viimistä virkettäkään en rohkenis noille naisille sanoa...
PoistaNo, ihosyöpää on varmaan vähemmän...
VastaaPoistaHyvä vastaus jankkaavalle juhalle:@)
PoistaFeminismejä, kuten kaikkia muitakin asioita, on monia suuntauksia. Feminismikään ei tietenkään ole mikään juttu jossa on selkeät rajat ja oikeaoppisuus. Tai tietenkin niitäkin on, jotka yrittävät niitä määrittää. Siellä missä on ideologiaa, on piikkilankaa jossakin.
VastaaPoistaEn muista tarkkaan erään feministisen ranskalaisen liikkeen nimeä, olisiko ollut Femen (silläkin nimellä löytyy Googlesta monia muita kyllä), joka oli totaalisen kyllästynyt siihen paineeseen jota feminismin tietyt linjat edustivat.
Tämä käsittääkseni akateeminen porukka julkaisi iloisen ja hyvin positiivisen videotervehdyksyn (kuvattu Pariisin kaduilla) jossa nuo kymmenet ranskattaret kertoivat halustaan subjekteina olla itse valitsemallaan tavalla konventionaalisia naisia arvojensa ja myös ulkonäkönsä kautta. Olla naisellisia naisia sillä tavalla kuin itse halusivat.
Feministitkään eivät sitä määrittelisi heille. Myös konservatiivisuus on valinta, oma valinta, joka on oikeus syyllistämättä ja manipuloimatta tehdä. Arvaatte kuka ilahtui.
( Ja nämä feministit ei siis nyt olleet niitä meikäläisiä jotka tunnistaa siskojen univormuväristä, räikeän kirkkaasta huulipunasta ja yhteiskunnallisista ongelma-näkökulmista ja sanatiheydestä käsitteen "rakenne" kohdalla. )
Taisin nyt laskea reippaasti keskustelun tasoa, mutta tuo mielleyhtymä tuli mieleen siitä että ehkä kehittyvien maiden naiset saattaisivat löytää noista suunnista paremmin tukea omaan identiteettinsä.
Agressiivinen seksuaaliseen identiteettiin keskittynyt genderfeminismi tuskin voi olla Teheranissa tai Kabulissa se juttu koskaan. Näyttäkää naisille Lähi-idässä joku Pussy Riot-klippi ja siellä vedetään kasvoliina entistä tiukemmalle seuraavaksi tuhanneksi vuodeksi.
Tässä me miehet taas keskustellaan keskenämme naisten oikeuksista. Tekopyhää? Veruke?
No, tyttöjen isinä meillä on siihen oikeus ja syy. Ja naisten poikina, naisten kasvattamina, naisten johtamina (päättäjät, esimiehinäkin on ollut naisia....).
Marine le Penilläkin on siihen oikeus vielä yhden lisämotiivin, oman naiseutensa kautta.
(Taas houkuttaisi laittaa se verbaalinen turvakahva tähän, että tämä ei nyt tarkoita, että .... )
jope
Hyvä kun et laittanut :)
PoistaKyllä meillä jope (ja vesa) on miehinä yhtä hyvät perustelut ja oikeudet avata vallan diskursseja ja hegemonioita kuin niillä muillakin sukupuolilla. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, siis jos tuota tuumailemaasi miesten oikeutta puhua naisten puolesta noudatettaisiin johdonmukaisesti, burkasta puhuminen pitäisi jättää vain sitä käyttäville naisille, sukupuoli ei siis olisikaan märittävä tekijä. Uskon että olisi burkaa köytäviä naisia, jotka salaa kokisivat tilanteen kauhistuttavana.
Juha: "Olen tässä nähdäkseni peniläinen. Monissa muissa taas viheriä vasemmistolainen tai jonkinlainen demari. Myös Sirpa Pietikäistä äänestäisin mielelläni."
VastaaPoistaTuosta Juhan avoimuudesta voisi kehittää hyvän harjoituksen. Opettelisi ihan itsensä ja oman mielensä vuoksi myöntämään ja sanomaan ääneen edes yhden asian, jossa on jonkun inhokkinsa kanssa edes suurin piirtein samaa mieltä. Trumpin kanssa esim. jakaisin ilman muuta protektionismin, jos sitä saisi vain hieman maltillisempana versiona. (Metsätkin tarvitsevat protektionismia....)
Tälläinen ystävyyden ja yhteisen tilan harjoitus voisi olla hyväkin.
Jonkinlainen epäilys herää kai jos esim. ihmisellä on poliittinen tms. vastakohta, jonka ajatuksista en muka olisi yhdessäkään asiassa/arvossa samaa mieltä. Tämä voisi olla hyvä vihan vastainen itseharjoitus-ohjelma. No, itseään ei pitäisi tietenkään selvälle pahalle myydä kivapuheen nimissä. Mutta raivon laskeminen on yhteinen etumme ehkä kuitenkin, pidemmän päälle.
Voisi tehdä olemisesta hieman maltillisempaa.
Kun Juha kartoitti rehellisesti poliittista kotiaan/kodittomuuttaan, niin sama täällä. Voisin hyvin äänestää (mitä asiaa nyt sitten tahtoisinkin painottaa) tällä hetkellä noin viittä nykyistä eduskuntapuoluetta. Samalla on kuitenkin tilanne, että ei ole oikein mitään jota voisin sanoa varmasti kannattavani.
Eilen tuli telkusta ihan totaalisen surkea leffa, Valkyria, mutta tarina oli yksi tärkeimmistä ja se on ollut mulle merkittävä pikkupopojasta saakka. Ihanne-ehdokkaani päättäjäksi olisikin jonkinlainen arvojen ja tekojen kombinaatio Dietrich Boenhoefferista ja Claus von Stauffenbergistä. En taida siis päästä vaaliuurnille tänä keväänä, kun on noin idealistiset kriteerit:)
jope
( "...jakaisin ilman muuta protektionismin, jos sitä saisi vain hieman maltillisempana versiona."
PoistaTai no, otetaan tuosta pois sanat "vain hieman."
Olen tuota mieltä koska yhden globaalin ison harmaan kuution kammo on vahva. Monta erilaista metsää eri puineen on aina parempi kuin yksi valtava - talousmetsä. )
jope
Hyvä idea jope.
Poista(Lisäsin juttuun viimeisen lauseen.)
Uskon että me astumme miinaan itse kukin jatkuvasti tässä tiedottamisen asemasodassa. Tuo le pen on hyvä esimerkki hetteiköstä, jossa kuljen minäkin. Osa minusta haluaa uskoa ja kyllä, saa myös voimaa hänen epäkorrektiudestaan puheissaan ja teoissaan, ja juuri siksi, että jokin tuntuu korrektilta itsepetokseen asti samanmielisissäni, osa minusta taas tuntee tulevansa petetyksi oikeistolaisen kusipään toimesta. Kumpikin on totta enkä kumpaakaan voi kokonaan kieltää edes sillä perusteella, että le en manipuloisi äänestäjiään ja lisäisi vastuuttomasti vastakkainasettelua. Tapani ajatella on toki itsekäs, koska ainakin politikalla on seurauksensa, se ei ole vain minua ja minun tosiolemistani varten. Vatakkainasettelu on kohtalokasta. Ja on ehkä niin, että le pen tekee tekonsa eri motiivein kuin anarkofeministi tekisi, mutta että hän on ainut kuka nyt noin toimii syystä tai toisesta, puhuttelee minua. Feministipuoluelainen joka sanoo burkan käytön olevan ykilön vapaata valintaa, on ainakin yhtä valheellista tai typerää kuin le penin toiminta. Sanoisin että ainakin se on käsittämättömämpää.
VastaaPoistaTästä olen aiemmin krjoittanut mutta hyvä esimerkki vastapuoleni äänekkyydestä ja oman puolen raivostuttavasta korrektiudesta oli aikaa siten a-studion keskustelu, jossa persunainen kysyi musliminaisten asemasta nuorelta muslimimieheltä ja sai myös vastaukseksi löysän vapaan valinnan argumentin. Li Andersson istui ilmeenkään värähtämättä miehen vieressä (olisin halunnut lukea hänen ajatuksensa). Sillä hetkellä en kokenut olevani kovinkaan vasemmistohenkinen vaan totesin poliittisen moniäänisyyden olevan korvaamattoman tärkeää. "Vihollinen" puhui paremmin puolestani kuin oma puoli.
Elämme vaikeita aikoja todellakin. Sisälläni tuntuu oevan ajoittain monta ääntä.